Päivän saalis

Näin sateisena aamuna kuudelta Eliaksen kanssa herättyäni on mukavaa (ja kipeää) muistella mieluisaa eilistä vaunureissuamme Risskoviin meren rantaan. Mikäs sen kivempaa kuin lastata aamulla eväät ja viltti vaunuihin ja suunnata ystävien kanssa viettämään lokoisaa päivää.

Kuuden kilometrin kävely rantaan enemmän ja vähemmän prameita taloja ihastellen auringonpaisteessa, leikkiseuraa lapsille, rentoa jutustelua ja paljon naurua, evästelyä, lisää leikkimistä, pehmeälle hiekalle putoamisen opettelua, meren ihastelua - siitä on leppoisa kesäpäivä tehty.

Naistenmies

Lisää leikkiseuraa

Kaverukset

Suuri tuulinen meri - noita sinisen sävyjä ei vaan pysty vangitsemaan

Aarteiden etsimistä

Kotimatka ei ollutkaan sitten ihan niin kevyt, esikoinen 15 kg, halusi kantoreppuun näköalapaikalle. Oli tarkoitus kantaa vain osa matkasta, mutta niinpähän herra istui selässä niin sydäntä- (ja selkää)lämmittävän rauhallisesti huilaten, päätään olkapäätäni vasten lepuuttaen ja lopulta vielä torkahtaenkin, että ylimääräisen kolmen kilometrin mutkan kautta tehty lenkki ei tuntunut liian raskaalta. Kotona kyllä tuntui, johonkin kummaan kaikki energia tuntui kadonneen...

 Ei haitannut, tämä oli taas niitä päiviä, mitä muistelee kuvista vielä paljon myöhemminkin (kivuliaalla) lämmöllä!

Päivän saalis - osa 1

Päivän saalis - osa 2, se kivuliaampi. Tosimiehet käyttää aftersunia!

Kun selkänsä kääntää...

Katso, äiti, katso!

Ei riitä meidän juniorille enää konttailu, ylösnouseminen, taaperokärryllä eikä huonekaluihin tukeutuen kävely, ei, meillä löydettiin tänään portaat! Äidin sydämentykytysten määrä hujahti kertaheitolla pilviin...

Viikonloppuna tuli myös pari "vahinkoseisomista" isän kanssa ja tänään todistin noin 5 sekunnin vakaata seisomista.

Eikös muuten olekin pirteännäköinen poika! Tänään herättiin puoli viideltä, taisteltiin tunti sängyssä unta vastaan, noustiin ylös äidin kanssa, huudettiin sohvalla väsymystä, nukahdettiin protestoiden rattaisiin klo 6.10 ja herättiin 7.00, torkahdettiin tunnin verran kauppareissulla ja nyt lounaan jälkeen virtaa riittää. Kuten kuulemani mukaan myös yläkerran hoilottelijalla, jonka pitäisi nukkua päiväuniaan...

Rosvopaistiton juhannus

Ennen juhannusta oli hiukan haikea olo, ettemme ole viettämässä keskikesän juhlaa Suomessa, mutta onnistuihan sen vietto täällä - paikalliseen tyyliin. Osin eri tavoin kuin Suomessa, mutta myös samoja asioita löytyi. Ystäviä, sukulaisia ja perinteeksi muodostunutta rosvopaistia kyllä kaivattiin, varsinkin kun kuultiin, että siitä tuli tänä vuonna erityisen mehukasta ja mureaa! Ehkäpä ensi vuonna sitten taas...

Tässäpä listaa minun juhannuksestani!

- Sadetta ja aurinkoa eli T-paitakeliä ja hytinää Suomen malliin
- Tuulta, joten ei hyttysiä
- Juhannusaatto = normaali työpäivä
- Ei juhannusruuhkia kaupoissa, ne ovat auki koko viikonlopun
- Juhannuspäivän iltana kyläjuhla kokon(/valkian) kera, noita kökötti risukasan huipulla
- Silliä ja uusia perunoita sekä mansikoita
- Juhannusterveisiä ystäviltä ja perheeltä
- Ulkoilua perheen kanssa
- Elokuvahetki kaverin sekä ison jäätelökipon kanssa (kiitos kulta vapaasta!)
- Pari juoksulenkkiä
- Pitkät aamu-unet sunnuntaina, iltapäivällä oli perheen miesten vuoro
- Shoppailua ja lihapulla-annos Ikeassa

Kesämiehet meidän "terassilla" juhannuksen alussa

Jotain puuhaa mullakin! Keinuminen saa höröttämään!

Jonin uusi paras kaveri, tätä poikaa seurattiin kuin hai laivaa juhlilla.

Totisen lapset vs. aikuiset jalkapallo-ottelun (12-1) jälkeen oli valkian/kokon polttamisen vuoro. Sunnuntaina ohi kävellessä kokko ei näyttänyt kovin palaneelta, olisi vissiin pitänyt jäädä näyttämään kuinka Suomessa homma hoituu!

Äidilläkin oli ystävä

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - Aarhus kuittaa!

Første dansk test og midsommer

"Jeg har min første dansk test i eftermiddag. Spændende!"

Näin on, minulla on ensimmäinen tanskan koe tänään iltapäivällä ja hiukan jännittää, vaikka tiedän osaavani. Ainoa huoli on, että ruotsin kieltä livahtaa helposti sekaan.

Koe on ihan helppo, pelkästään lyhyt suullinen ja olemme harjoitelleet tosi paljon esityksiä viime kerroilla. Olemme lukeneet kolme lyhyttä tanskankielistä kirjaa, niin, että pystymme referoimaan niitä sekä valinneet kaksi vapaata aihetta, esim. perheeni, harrastukseni, työni, tms. Minun aiheeni ovat harrastukseni ja arkipäiväni. Noista viidestä aiheesta meidän pitäisi osata puhua minuutin verran ja sen jälkeen vastailla kuulustelijan kysymyksiin noin viiden minuutin ajan. "Koeosa" on se, että valitset viidestä paperilapusta yhden tietämättä etukäteen, minkä numeron siitä löydät. Numero kertoo sitten, minkä aiheen saa. Kokeen toinen osa on kysellä saamastani kuvasta erilaisia kysymyksiä muutaman minuutin ajan. Tätäkin on harjoiteltu kovasti, joten kunhan vaan en mene ihan täysin lukkoon, niin koe menee hyvin ja saan päivittää CV:n tiedon: Tanskan alkeet. Jee!

Täällä ei juhannusta samalla tavoin vietetäkään kuin Suomessa, kokkoa poltetaan tuolla meidän "kylän kentturalla", mutta  eipä muuta. Mitään juhannusruuhkia kaupoissa ei ole, koska meillä on ihan normaali työviikko. Juuri eilen Jaakon kanssa puhuimme, että ei ole kyllä yhtään juhannus-fiilikset. Vähän on haikeaa ajatella aiempien vuosien mökkijuhannuksia, tällaisilla hetkillä tuntuu, että ollaan niiiin kaukana kaikesta. Uusia perunoita on syöty jo kuukausi, mutta josko ostaisi sillipurkin palanpainikkeeksi, niin tulisikohan sitten enemmän autenttiset olosuhteet. Myös kesän ensimmäisistä mansikoista tehty kakku on syöty, joten hmmm... Mitäs muuta uutta juhannukseen kuuluvaa?? 

Oikein hyvää alkavaa juhannusta kaikille, olkoon se teille oikein aurinkoinen! Meille on luvattu viikonlopuksi sadetta. Harmi sinänsä, kun tuolla keskustassa olisi vuotuiset kilpa-ajot, ilmeisesti joku kaupunkiralli vanhoilla autoilla. Jos sää sallii, niin taidan passittaa miesväen sinne - tai lähteä itse mukaan, mutta livetä kiertelemään kauppoihin...

PS. Päivitystä illalla: Koe meni läpi, joten syksyllä kutsuu Module 2! Koetilanne oli hurjan nopeatempoinen, ei siinä paljoakaan jännittää saati ajatella ehtinyt... Olin ensimmäisenä vuorossa ja koko homma oli ohi alle kymmenen minuutin. Muutama ruotsin sana kuulustelijan hymystä ja vastauksista päätellen joukkoon livahti, mutta ei näyttänyt haittaavan. Nyt CV:n päivitykseen!

Lauantai-illan huumaa

Vaikkei täällä meillä nyt niin kesäisen lämmintä olekaan kuin siellä Suomessa, niin ihan "suht ok" kuten esikoisemme joka asiaan kysyttäessä vastaa. Päätimme auringon pilkistäessä sadepilvien raosta lähteä vähän ulkoilemaan vielä illansuussa. Tärkein tehtävä oli tietysti saattaa isä bussille, kun hän lähti vähän "kylille katsomaan jalkapalloa" Suomi-poikien kanssa...

Samalla Joni pääsi testaamaan aamupäivän kaupunkireissulla haettua potkupyörää ja pikku toipilas myös näkemään maisemia. Aamun reissulla Eliaksen silmät olivat tiukasti kiinni, kun viime yön matsi yösyöpöttelyn lopettamiseksi oli yhtä väsyttävä sekä vanhemmille että pojalle. Onneksi Jonilla on isänsä unenlahjat!

Ei täällä ihan näin kylmä ole, mutta kun tämäkin kaveri on vielä vähän toipilas...

Vaikka vielä vähän toivutaan, niin näin rauhallisia kuvia ei sisällä saakaan

Täällä ei asfaltin ja mullan alta nouse sadetta pakoon kovinkaan paljon matoja, vaan kunnon etanoita

Mukavaa kesäisen viikonlopun jatkoa koti-Suomeen, taidan kurkata vähän Jukolan viestiä vielä iltapalan painikkeeksi. Näyttäisi miehissäkin olevan Metsolta joukkue, naiset suunnistivat Venloissa taas hienosti!

Itku pitkästä ilosta...

Elias on ollut nuhainen jo pari viikkoa ja sai viime viikolla Jonilta vielä yskän. Loppuviikon reissailut vieraidemme kanssa edes hyvin puettuna eivät auttaneet asiaa ja sunnuntaina Eliaksen hengitys alkoi olla jo aika rohinainen. Perjantain ja lauantain välisen yön vieraat taisivat joutua nukkumaan korvatulpilla, kun Elias heräsi yskien pahasti useammankin kerran eikä meinannut rauhoittua nukkumaan millään. Taas piti siirtää maanantain vierailua Lisbjergin ystävien luona, kun tuumasimme, että olisi parempi käydä lääkärillä kuuntelemassa poitsun keuhkot.

Saimme ajan vasta tiistaille, joten maanantai sujui kipeää poika sylitellen, kärttyistä kitinää hyssytellen ja nukahtamista vastustelevaa vauvaa kannellen. Iltapäivällä uni lopulta voitti ja koko talo oli hiljainen; Elias nukkui 2,5 tuntia, Joni samanaikaisesti 2 tuntia ja itsekin olin niin uupunut, että puolentoista tunnin sohvalla onnistuivat. Illalla pääsin vielä tuulettamaan oloani lenkillä, kun Jaakko hoiti potilasta. Yö selvittiin Panadolin voimalla ja päivällä lääkärin diagnoosi oli selvä: keuhkoputkentulehdus.

Eliaksen ensimmäinen antibioottikuuri päästiin aloittamaan vasta yötä vasten, mutta onneksi edes silloin, yö meni jo paljon paremmin. Aamulla sängyssä jokelteli pirteä poika, jonka hengitys ei rohissut yhtään, mutta ylösnoustuamme rohina alkoi taas. Yllättävän pirteä potilaamme kuitenkin on, jaksaa leikkiä, konttailla kiipeämään kirjahyllyille ja pöydille sekä kävellä ympäriinsä kävelytuoliaan työntäen - mitä sitä nyt enää kyydissä viitsii istua. Tänään otettiin käyttöön Jonin vanha taaperokärry, herra hoksasi samantien, mitä sillä tehdään. Jep jep, uusia taitoja pukkaa!

Meno ei vielä ole kovin vakaata, mutta vauhtia riittää! Pitäähän minunkin, kun pikkuserkku lähti tänään kävelemään...

Se, että sairas lapsi nukkuu tavallista enemmän, ei päde ainakaan meidän pikkumiehen tapauksessa, päiväunet ovat huonontuneet edelleen. Välillä mennään muutamilla puolen tunnin torkuilla ja nukahtamaanhan häntä ei sillä lailla siististi "vain vaunuihin laittamalla" saa kuten Jonia. Ei, tää hyrrä sinkoaa ittensä alta lyhyenkin aikayksikön pystyyn ja ilman valjaita alas vaunuista. Kun vaunun kuomu rätisee alas niin aikaa pojan koppaamiseen on noin viisi sekuntia... Joni taas huuteli vielä kaksi ja puolivuotiaana rauhassa vaunuissa makoillen "olen herännyt", jotta joku tulisi noutamaan häntä.

Mitä se äiti horisee, mähän otan torkut missä vaan, vaikka aamupalapöydässä!

Meillä pojat ovat olleet koko Tanskassa asumisen ajan enemmän tai vähemmän nuhaisia. Tämä ilmasto on varmaan sen verran kosteampi ja tietysti tuulisempi, mihin Suomessa on totuttu. Tanskalaiset lapset tuntuvat juoksevan lyhythihaisissa paidoissa ja shortseissa heti, kun aurinko vähänkin pilkahtaa. Ja sitten taas talvella he toppaavat itsensä paljon paksummin kuin me. Ehkä tämä talvipukeutuminen tulee meillä siitä, että kun Suomessa on käyty niissä parinkymmenen asteen pakkasissa, niin -5 astetta tuntuu ihan lämpimältä. Täällä kun harvemmin pakkanen noin kovaksi kiristyy, niin ovathan siinä sekä ihmiset että asunnot kylmyydensietokykynsä äärirajoilla.

Suomen vieraat

Viime viikolla meillä oli mieluisia vieraita, kun ystäväperheemme lensi luoksemme lomailemaan. Sellainen aktiivilomahan siitä tuli, kun mentiin lasten ehdoilla, mutta kyllä aikuisetkin näyttivät nauttivan. Lisäksi sekä isät että äidit saivat omaakin aikaa. Päivät olivat tapahtumientäyteisiä, joten iltaisin sänkyihin saatiin joukko enemmän tai vähemmän väsyneitä lapsia.

Kolmeen päivään ei koko Tanskaa, Jyllantia tai edes Aarhusia olisi mahduttanut, joten kohteiksi valikoituivat pakollisen Legolandin lisäksi Randersin trooppinen viidakko, peura- ja merenrantareissu, kaupunkikierros sekä sateen sattuessa riehumisen mahdollistanut sisäleikkipaikka. Päiviin mahtui myös synttärienviettoa, aikaisia aamuherätyksiä lastenohjelmien ja sohvallatorkkumisen parissa sekä sopuisaa ja vähemmän sopuisaa leikkimistä.

Tässä kuvakavalkadia iloksenne!

Randersin viidakossa oli nähtävää tälläkin kertaa, lepakotkaan eivät pelottaneet

Ella ja Joni sekä ihmiskunnan kehityskaari, huipulla ollaan!

Joni oli onnesta sekaisin, kun sai leikkiseuraa!

Peurojen syöttöreissulla taisi molempia jännittää, mutta hienosti sujui porkkanoiden anto!

Merenrannalta löytyi suuri määrä hienoja simpukoita, näkinkenkiä, kotiloita ja kiviä, onneksi koulubussiimme mahtui!

Perjantaina reissun kohokohta, ajoitus sään suhteen oli täydellinen, sade lakkasi juuri ennen perillepääsyä ja alkoi taas lähdettyämme

Kyllä siellä olikin nähtävää! Ja huomasi, että Suomessa olivat kesälomat alkaneet...

Hassu setä kuorsaa...

Puistoa kiertävillä junilla pääsi näkemään paljon kerralla ja sittenhän se suosikkikohde löytyikin...

Viidakkoautot! Ensin vähän jännitti, sitten mentiinkin jo yksinään - myös jonotus onnistui.

Välillä käytiin muissa laitteissa, muttei taitanut olla Jonin mielestä kivaa... =)

Star Wars-fanien suosikkikohde Darth Waderin kera

Mihin nyt mennään? Heh, tää onkin hauskaa, kumpi ennen ylhäällä?

Tanskalaista jätskiä piti myös maistaa, hyvää oli!

Lauantain kaupunkikierrokselta ja Stor Center Nordin leikkipaikalta ei taida olla kuvia ainakaan meidän kamerassa, ehkä niitä vielä joskus tänne ilmestyy. 

Hyvä reissu - "peukalot" ylös, sanoo koulubussikuski!

Matkan vanhin muksu, Seela, totesi äidilleen "kun olen eskarilainen ja me tullaan uudelleen tänne, niin uskallan nukkua jo sitten parvella yksin..." Joten tervetuloa syksyllä takaisin! Ja kiitos vielä tuliaisista, ruisleipä ja purkat olivat yhtä mieluisia kuin Salama McQueen-vihko ja traktorikirjakin!