Det smager dejligt!

Eliaksen alkaessa reilu kuukausi sitten syödä silmillään ja änistä pöytäänpääsyä meidän muiden syödessä totesin aiheelliseksi kiinteän ruoan aloittamisen. Eipä se mikään ihmekään ole, ettei pelkillä äidin meijerin eväillä enää ihan pärjää, sen verran vauhdikasta tuo ryömimisen opettelu on ollut!

Jonista poiketen aloitimme kukka- ja parsakaalilla ennen perunaa, niitäkin meillä lähes päivittäin keitetään Jonin herkuksi. Neuvoloissahan suositellaan aloittamaan ihan vaan makuannoksin, mutta tämä meidän ahmatti päästi kauhean porun, kun parin lusikallisen jälkeen ei enää lisää tarjottu, joten aika nopeasti annoskoko kasvoi. Perunan jälkeen saatiin makua ja väriä ruokaan porkkanasta ja sen perään hiukan ruokaisampaa murkinaa broileria lisäämällä.

Mmmmm... Hehehee...

Nyt on iltaisin ja aamuisin masua alettu täyttää myös maissipuurolla omenakiisselin kera, josko saataisiin varsinkin repaleisia päiväunia parannettua. Mutta voi jummi, mitä sotkua tuosta maissijauhosta saakaan aikaan, maistoin kerran ja täytyy kyllä myöntää vauvan makuaistin olevan aikas kehittymätön!! Jonikin halusi hirmuisesti maistaa vauvojenpuuroa - kerran. Huomenna kerhoreissulla ostan kyllä riisihiutaleita, jotta saan aikaan vähän enemmän makuhermoja hemmottelevaa pöperöä.

Meillä ei onneksi tunnu mitään nättikurkkujaa täällä asustavan, liian sileä tai vellimäinen ruoka saa aikaa raivarit. Jonilla sakeutettiin maissivelliä lasten maissinaksuilla, niin että oli mitä syödä ja sama keino on käytössä kuopuksellakin. 

Jonin ajalta olen tottunut tekemään ruoat ihan puhtaista raaka-aineista, joten parin syvän huokauksen jälkeen olen taas asennoitunut pyörittämään sosesirkusta. Siinähän nuo kasvikset ja perunat menevät samalla sivussa, kun muillekin ruokaa laittaa ja välillä sitten keittää isomman satsin jauhelihaa, kalaa tai kanaa ja pakastaa jääpalakuutioihin, niin siitä ei ihan joka päivä tarvi huolehtia. Kasviksistakin keittelen jatkossa erilaisia yhdistelmiä, mitä saa pilttipurkeissa reissuevääksi pakkaseen. Jahas, mistähän (muutamasta viimeisestä) muuttolaatikosta niitä pilttipurkkeja löytäisi...

Joskus harvoin isovelikin näyttää reippaan syömisen mallia...

Jonin ruoka-allergiat ovat saaneet minut sen verran varovaiseksi, että Eliakselle en ole maitopohjaisia vellejä tai korvikkeita antanut, onneksi omasta tuotannosta on riittänyt. Ja suomalaiset viljapuurot saavat vielä hiukan odottaa, kuten kananmunakin...

Neuvolan ravinto-ohjeet ovat täällä muuten yhteneviä Suomeen verrattuna, mutta tavallista maitoa täällä neuvotaan juottamaan jo puolen vuoden jälkeen, varsinkaan jos imetys alkaa vähentyä. Ja tarjottavaksi maidoksi täällä suositellaan 3,5% täysmaitoa ei Suomessa kehoitettua rasvatonta. Muutenkin maitotuotteita täällä aloitellaan aikaisemmin, no, menen omaan tahtiin!

Ruoan jälkeen jaksaa hymyillä, ryömiä...

ja opetella kiipeämään!