Koska illat täälläkin ovat lyhyitä ja pimeitä, olen yhdistänyt Jonin
tarhareissut ja omat juoksulenkkini. Muutaman kerran viikossa hilpaisen
vähän kiertotietä tarhalle Jonin huutaessa kyydissä "lujempaa, mä
ohjaan!" ja Eliaksen hihkuessa välillä muuten vain. Tanskan pitäisi olla
tasainen maa, mutta kyllä täältäkin muutamia mäkiä on löytynyt. Ei
mitään Kaupin Pirunvuoren kaltaisia, mutta kun vaunuja työntäen juoksee
reilun kilometrin verran selkeästi nousevaa mäkeä ylös, niin saa siinä
muutaman kerran vähän syvempään hengitellä. Takaisintulomatka meneekin
sitten vielä hiukan pidempään kiertäen, kun melkein parikymmentä kiloa
on kyydistä poissa.
Parina viime viikkona täälläkin on ollut hiukan
lunta tai sitä on tullut rännän muodossa maahan tuulen mukana, mikä on
tehnyt lenkeistä entistä kovempia. Rankkaa, tehokasta - myös ajankäytön
puolesta ja todellista hyötyliikuntaa! Joku voisi sanoa masokistiksi,
mutta ei tämä nyt vielä ihan sinne asti yllä, vähän rajojen koettelua
vain.
 |
| Reporanka rattaissa |
Tänä aamuna lenkki näytti olleen Eliaksellekin rankemmanpuoleinen,
poitsu nukkui melkein tunnin nukahdettuaan takaisintulomatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti