Aarhus Festival Uge

Elo- ja syyskuun vaihteessa järjestetään kymmenpäiväiset Aarhusin Festivaalit, joka on yksi suurimmista ja arvostetuimmista taidefestivaaleissa pohjois-Euroopassa. Minä ja pojat aloimme juhlinnan toissalauantaina ulkomaalaisten kokoontumisessa Jaakon harrastaessa maanläheisempää kulttuuria jalkapallokentällä. Tuulinen parituntinen oli täynnä jäätelönsyöntiä, riehumista sekä päänsilitysten vastaanottoa, kun moni tapaamamme työ- tai kurssikaveri pörrötteli ihastuneena poikien pellavapäitä. Moni myös ihaili, miten energisiä lapsemme ovatkaan, joo-o, kyllähän sitä virtaa riittää ihan mullekin jakaa!! Jonin synttärilahjakirjan sankareiden Tatun ja Patun innoittamina olemme nimenneet lapsemme Aktiivipojaksi ja Mittamieheksi... Mitäs luulette, kumpi on kumpi??

Eikö me olla jo lähdössä?!?!

Possut

Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin kiertelemään keskustaan ja poikkesimme taas ihailemaan maisemia ARoS-museon Rainbow-näköalatasanteen sateenkaari-ikkunoista. Lisäksi kävimme moikkaamassa Poikaa museon alakerrassa ja löysimme myös mielenkiintoisen taideteoksen, jossa valkoiset muovikuulat kulkivat painovoimalla ympäri huonetta kiskoja pitkin, välillä hissi nosti pallon uudestaan korkeammalle tasolle, josta liike jatkui taas. Pojat jaksoivat juosta pallojen perässä varmaan vartin verran...

Sateenkaaripojat

Uutta perspektiiviä 60 metrin korkeudessa

ARoS:n Poika

Oho, on se ISO!

Oma näkemys Pojasta

Sen jälkeen poikien olikin pakko päästä pomppimaan vieressä olevan pomppulinna-alueen moninaisiin kohteisiin. Vauhtia ja vaaratilanteita riitti varsinkin nuorimman herran kanssa, jonka oli ihan pakko päästä kaikkein suurimpiin liukumäkiin isompien perässä. Sade alkoi juuri sopivasti, kun aloimme miettiä kotiinlähtöä ja piipahdimme vielä myöhäiselle lounaalle ARoS:n kahvilaan.

Yhä ylös yrittää....

Epäröinti ei kuulu asiaan

Vauhdin hurmaa - jiihaa!!

Kerrankin samassa kuvassa

Kotona jatkettiin painimista

Minun oli tarkoitus käydä vielä viikolla poikien kanssa ihastelemassa Aarhusin satamaan saapunutta, maailman suurinta konttialusta, tanskalaisen Mærskin valmistamaa, mutta syysflunssakausi alkoi ja Joni nappasi tarhasta mukaansa nuhakuumeen. Muutama päivä vietettiin kotona parantelemassa, mutta onneksi perjantaina sain molemmat pojat tarhaan. Tämä "onneksi" tarkoitti sitä, että pääsin kaupungille nauttimaan harvinaisen aikuislounaan suomalaisseurassa...

Talvella Jaakon käydessä yliopiston Perinneseuran vuosijuhlissa, hän oli sopinut ystäviensä kanssa, että nämä tulisivat meille Aarhusiin kyläilemään. Loppujen lopuksi seuralaisia saapui vieraiksemme kahdeksan kappaletta, osa nukkui hotellissa ja pari majoittui naapuriemme luona heidän poissaollessaan (uskomatonta ja yllättävää ystävällisyyttä ihmisiltä, joita olimme tavanneet vain kerran aiemmin). Alkuviikon aikana katselin huolestuneena sateista ja pilvistä keliä ja kirosin, että tarviko tällaisen ilman nyt osua juuri tälle viikolle, mutta loppuviikosta taivas repesi, aurinko paistoi ja Aarhus esitteli parhaita puoliaan niin sään kuin tekemisenkin osalta. Perjantaina Jaakko tutustutti vieraita kaupunkiin ja minäkin sitten pääsin tapaamaan tuttuja omastakin killasta ja mikä parasta - puhumaan suomea rauhassa aikuisten kesken! ;)

Lauantaiksi olimme päättäneet tarjota vieraillemme perinteisen tanskalaisen päivällisen ja paikallisten ystäviemme avulla kokosimme mielenkiintoisen menun., johon kuului erilaisia voileipiä, tartalettejä, paikallista läskisoosia eli paistettuja lihaisia silavasiivuja perunoiden ja persiljakastikkeen kanssa sekä suklaisia, "vanhasta kakusta" tehtyjä pallosia sekä luumukakkua vaniljakastikkeen kera.

*Forretter

Forskellige smørrebrød
- Dyrlægens natmad
- med kyllingsalad
- med chokoladpålæg
- med avokado og hytteost

Kylling- og aspargestarteletter
 
*Hovedret

Stegt flæske med kartofler og persillesovs

*Dessert

- Trøffler
- Blommekage og vaniljesovs

Eläinlääkärin yöpala, lihaisa voileipä

Kanatartalettejä

Stegt flæsk med kartoffler og persillesovs

Jälkkäriksi luumukakkua ja trøfflejä - ja nappi auki housuista!

Ruoka näytti maistuvan hyvin ja sitä oli riittävästi, joku sanoisi jopa liikaa... Mutta aika sopivasti sitä jäi, niin että sain vielä tehtyä sunnuntaille perinteistä dagen efter-ruokaa eli biksemadia ("biksemeel") viimeisille lähtijöille. Vaikka vierailu olikin lyhyt, niin se oli hurjan mieluisa ja virkistävä! Sovimme myös, että ensi vuonna otetaan uusiksi ja yritetään saada vierastalomme kaikki kolme ulkopöytää täyteen perseläisiä.