Tanskassa eväskulttuuri on edelleen kovin vahvoilla, joten kaupoista löytyy hurjan paljon kaikenmoista valikoimaa monipuolisen eväspakkauksen tekoon. Paljon on tietysti puolivalmisteita, joihin en kajoa pitkällä tikullakaan, mutta jotkut vaihtoehdot ovat hyväksi havaittuja (esim. hedelmätangot) ja muista saa hyviä ideoita omien eväsruokien tekoon.
 |
| Jonin pitsapäivä, höysteenä raakoja kasviksia ja välipalaksi omenaa ja leipää |
Pojilla on siis tarhassa mukanaan kaksi eväslaukkua, lounaalle ja iltapäivän välipalalle. Lisäksi isompien puolelle tuoodaan joka viikko viisi hedelmää ja pienemmille kolme, jotka leikataan paloiksi ja asetetaan kaikkien saataville aamupäivävälipalaksi klo 9 jälkeen. Lounas on yleisesti tukevampi ateria ja hoitajat toivovat sen käsittävän sekä leipää että kasviksia. Välipala on kevyempi, ainakin meidän pojille, koska syömme päivällisen normaalisti siinä noin puoli viideltä. Monet tanskalaiset tuntuvat syövän päivän lämpimän pääaterian vasta joskus kuuden jälkeen, joten lasten välipalatkin ovat sitten tukevampia.
Koska ruokien lämmitysmahdollisuutta ei ole, niin edellisen päivän päivällistä ei oikein voi laittaa mukaan, vaan on tehtävä jotain muuta. Kun kerran kotona olen, niin minulla on aikaa käyttää ruoanvalmistamiseen, joten yleensä teen kaiken itse tuoreista raaka-aineista. Oikeastaan ainut valmis"ruoka", jota käytän säännöllisesti on maksapasteija, kun olen löytänyt sopivan vähäsuolaisen ja miedon valmisteen, josta molemmat pojat, varsinkin Elias pitävät kovasti. Tarjolla olisi myös valmiita kalalevitettä, mutta jostain syystä purkki, jota säilytetään kaupassa normaalilla hyllyllä ja jonka parasta ennen päivämäärä on kolmen kuukauden päästä, ei houkuttele ostamaan.
 |
| Eliaksen pitsapäivä keitettyine kasviksineen ja välipalaherkkuineen |
Lounaaksi on siis ns. kunnon ateria, joten kun teemme kotona pitsaa, valmistan samalla pari pellillistä ja pakastan toisen sopivina annospaloina myöhemmäksi, välillä ylläolevan kuvan mukaisia, välillä niin, että leivon täytteet pitsan sisään calzone-tyyliin. Silloin tällöin pidän leipomispäivän ja valmistan nakkikääröjä ja lounasmuffinsseja (kinkku-ananas-raejuusto) sekä sämpylöitä seuraavien viikkojen varalle.
Viime viikolla tein ensimmäisen kerran maksapihvejä ja katselin silmät suurina, kun molemmat pojat pistelivät niitä poskeensa useita kappaleita puolukkahillon kera. Seuraavan päivän evääksi toivottiin samoja pihvejä leivän päälle (voita, puolukkahilloa ja pihvi) ja edelleen kelpasi hyvin. Myös helposti valmistettavat ja naposteltavat liha-, kana- ja kalapullat tai -pihvit ovat hyvä höyste ruisleivän päälle, kun kinkku ja juusto nypitään pois.
Kasviksista pojat pitävät myös kovasti, joten on helppo täydentää lounaseväslaukkua porkkanoilla, kurkuilla, tomaateilla, parsa- sekä kukkakaalilla yms vihanneksilla. Salaattikin menee vaihtelevasti leivän päällä.
Koska poikien tarhassa ei tarjota maitoa päivän mittaan, niin yritän laittaa muutaman kerran viikossa mukaan jotain maitotuotetta, Eliakselle yleensä raejuustoa tai juustosta leikattuja tikkuja, Jonille olen heltynyt ostamaan "ostehapsia", sulatejuustotankoja...
 |
| Ruisleipää maksapasteijan kera sekä kananugetteja, raejuustoa ja kasviksia sekä välipalalle hedelmäkimara sämpylän kera |
Välipalalaukkuun päätyy yleensä erilaisia hedelmiä tuoreina tai kuivattuina, jonkinmoinen leipävaihtoehto (erilainen sämpylä/riisikakku/korppu/täysjyväkeksi/nakkikäärö) sekä muutaman kerran viikossa juotavaa jugurttia. Tähän pitäisi välillä keksiä hiukan enemmän vaihtelua, mutta tuntuu, että ideat ovat aika vähissä...
 |
| Pidemmän päivän tukevampi välipala, nakkikäärö, viikunoita ja jugurttia |
Tämän eväsrumban olen kokenut kaikkein suurimpana haasteena täällä Tanskassa asumisessa. Ei ole nimittäin ihan helppoa saada aikaiseksi viikosta toiseen vaihtelevia ja monipuolisia eväspaketteja. Olen yrittänyt keksiä kaikenmaailman mahdollisia vaihtoehtoja niin, että perusruisleipäpohjaisia eväitä olisi lounaalla tarjolla vain muutaman kerran viikossa. Tässä auttaa kyllä kovasti se, että pojat eivät ole kovinkaan ronkeleita ruokansa kanssa, mistä olen aina ollut todella kiitollinen!
