Deja vu - terveisiä sairastuvalta!

Joku varmaan muistelee, että taisi joskus viime talvenakin olla tällaisia kirjoituksia, että kotona ollaan sairastelemassa... Viime vuonna tosin sairasteluista vastasi pääasiassa Elias.

Tämä tauti on taas sellaista sitkeämmän puoleista sorttia, varsinkin Jonilla, joka on ollut nyt kaksi viikkoa kotosalla parantelemassa yskäänsä ja kuumetta. Juuri kun viime viikon lopulla ajattelin, että tauti alkaa hellittää ja Joni voisi mennä tarhaan leikkimään aamupäivisin pariksi tunniksi minun viimeistellessäni harjoitustyötä, niin eikö maanantaiaamuna ollut taas kuumetta ja yskä pahenemaan päin. Onneksi Elias oli jo suht kunnossa ja pääsi tarhaan, tosin yskä vaivaa edelleenkin, poikeastaan pahimpana öisin.

Kukkuu, mitäs teille kuuluu?

Hiukan jo huolestuneena varasin Jonille ajan omalääkärille, mutta diagnoosi oli vaan tavallista ärhäkämpi virus, mitä on nyt täälläpäin liikenteessä. Viikon kuluessa olossa ei juuri muuta muutosta tapahtunut kuin että kuume hävisi alkuviikosta, joten perjantaina Joni oli parisen tuntia tarhassa. Vaikka varoittelin riehumasta miden poikien kanssa, niin käynnin jälkeen poika oli aika nuukahtanut ja makoili sohvalla ihan valittamatta ja taisi hetkeksi torkahtaakin.

Legoinsinöörien aikaansaannoksia

Perjantainailtapäivänä sain vihdoin viimein harjoitustyöurakkani siihen kuosiin, että sain lähettää sen arvioitavaksi! Olen panostanut siihen aika täysillä nyt melkein puolitoista kuukautta, tosin vain arkipäivisin poikien tarhassa ollessa, mutta nyt poikien sairastelun vuoksi "työpäivä" on jatkunut iltaisin ja hiukan viikonloppuisinkin ja tällä viimeisellä viikolla viimeistelin esitystä muutamana iltayönäkin... Mutta sainpa sen itselleni asettaman aikataulun mukaisesti (tai hiukan etuajassakin valmiiksi) ja täytyy sanoa, että olen siitä aika ylpeä! Toki tein sen taas omaan tyyliini ihan liian huolellisesti ja pikkutarkasti, mutta jos tämä projekti toimii minulle joskus ohjenuorana työelämässä, niin tiedän löytäväni kaiken tarpeellisen tiedon aika helposti kiitos yksityiskohtaisen dokumentoinnin.

Viikonloppu onkin mennyt taas kotioloissa neljän seinän sisällä, merirosvolaivoja niin legoista kuin vilteistä ja sohvakalustostakin rakentelemalla, pelailemalla vähän ja katsottiinhan me jopa miesten 50 kilometrin kisan loppu tanskankielisen selostuksen saattelemana. Se on ollut meidän perheen ainoa Olympiakisoihin panostus tällä kertaa. Tosin saattaa olla, että ensi viikolla kurkkaan miesten parisprintin Tv-kaistalta, kun on kuulemma jännä kisa ja mitalinväriäkin ilmassa. ;)

Ensi viikolla on tiedossa kolmet tanskalaiset laskiaisriehat, ei siis mitään pulkkamäkeä vaan tynnyrin hakkaamista naamiaisasuissa! Mutta sen jälkeen saadaankin alkaa valmistautua kunnon talvilomaan... Ihanaa!!

Hmmm... Mitäs sitten viime kerran on tapahtunutkaan...

Viime kertaisen päivityksen jälkeen lumi on sulanut ja meille on tullut jotain epämääräisen kevääntapaista. Aurinko paistaa välillä niin kirkkaasti, että olen jo joutunut kaivamaan ikkunanpesuvälineet esiin. Muistan kyllä, kun olemme lapsuuskotona pesseet maaliskuun kevätauringossa ulkoikkunoita, mutta että helmikuun alussa...

Myöhäiset ystävänpäiväterveiset kaikille ensimmäisten kevätkukkien kera1

Ensimmäiset kukat ovat puskeneet maasta sekä nurmikolle että etupihan soran ja kaksinkertaisen suodatinkankaan läpi. Näköjään kaikkia mukuloita en saanut kitkettyä maasta viime kesänä, joten urakka täytyy suorittaa uudelleen kun ilmat vähän lämpiävät.

Muitakin lauhemman sään ja kevääntulon merkkejä on taas näkyvissä, pojilla alkoi nenät vuotaa pari viikkoa sitten ja yskän ja kuumeen kera on vietetty tämä viikko kotona. Yhden yön Elias nukkui vieressämme, kun oli niin tukkoinen. Tai no vieressä ja vieressä, paremminkin mitenkuten päälläni, välillä pää rinnalla tai mahan päällä jalat Jaakon suussa tai käsi kaulani ympärillä. Siitä nuo pahuksen virukset pääsivät hyppäämään minuun ja pari päivää meni niin käsittämättömän tukkoisena, että ei todellakaan ollut hauskaa olla kotosalla myöskin sairaiden poikien kanssa. Jake Merirosvoa on katseltu telkkarista ja Youtubesta on löytynyt kaikenmoisia monsteriautokilpailuvideoita, joita on ihmetelty puolella silmällä. Välillä sitten kavereilla on riittänyt virtaa enemmän, joten riehumiselta ei ole vältytty, minkä jälkeen ollaankin taas oltu niin nuhjuisen kipeän näriseviä, että huhhuh...

Mutta jotain kivaakin tähän postaukseen, uudistimme taas hiukan kotimme järjestystä ssadaksemme lisätilaa. Viime viikonloppuna Jaakko nikkaroi lisäpaloja Jonin sänkyyn, jotta voisimme laittaa pojat nukkumaan kerrossänkyyn. Ikeasta kävimme hakemassa toisen samanlaisen sängyn Eliakselle ja koko perheen maalailutuokioiden jälkeen saimme purkaa Eliaksen pinnasängyn ja siirtää uuden "isojenpoikien" sängyn sen tilalle. Jonin nurkkaukseen sänkyä emme uskaltanee kasata, sillä portaat aukeavat siihen niin hankalasti, että saisimme pelätä jommankumman tippuvan vielä pää edellä portaisiin.

"Miä" ja uusi sänky

Aherruksen jälkeen täytyy todeta, että mallikasta jälkeä tuli! Jatkopalojen avulla sängyt ovat päällekkäin tosi tukevasti ja Jaakon nikkaroimat hienot portaat ovat vain koukuilla kiinni sängynreunassa, joten ne saa nostettua päiväksi yläsänkyyn estämään mahdolliset riehumisesta johtuvat putoamisonnettomuudet. ;)

Nalle Puh ystävineen valvoo Eliaksen unia, sänkymato on Jonin perintöä

Jonin unikaverit ja dinosaurukset takaavat jännittävät unet

Minä olen pakertanut edelleen harkkaprojektia, joka alkaa olla jo hyvin loppusuoralla. Tähän väliin on mahtunut myös sen verran tietokoneongelmia käyttämäni laskentaohjelman kanssa, että olen joutunut tekemään töitä myös iltavuorossa Jaakon työtietokoneella...

Hei ollaan me kotiuduttu!

Heippa vaan kaikille ja oikein hyvää helmikuun alkua! Vuosi on tämän blogin osalta alkanut kaikkea muuta kuin aktiivisesti ja kiireistä johtuen se jatkuu vielä joitakin viikkoja aika hiljaisena. Mutta kerronpa nyt pikaisesti kuulumisia, ettette luule meidän ihan vallan maailmankartalta pudonneen...

Mukava joululoma loppui aikanaan ja paluu arkeen oli edessä. Joulupukki oli vieraillut myös täällä Tanskassa ja Jaakko sai kunnian hoitaa legojen kokoamista poikien kanssa minun purkaessani matkalaukkuja. Muutenkin kotiutuminen meni taas ihan sujuvasti, omissa sängyissä uni tuli ihan huomaamatta ja eikä isompaa ongelmaa arkirutiineihin siirtymisessä ollut, muuten kuin Eliaksella tarhaan jäämisen kanssa ensimmäisen viikon aikana. Mutta siitäkin selvittiin neljällä aamuitkulla ja äitiin takertumisella, sitten taas juostiin heiluttaen leikkimään kavereiden kanssa. Jonin jumppatunnit jatkuivat samantien, joten sekin helpotti arkeenpaluuta, vaikka aina se lähteminen ei niin helppoa ollutkaan (eikä ole vieläkään).

Valmiina seuraavalle lomalle! Tärkeimmät ensin eli pipot unileluille, jottei päätä palele maaliskuussa Lapissa...

Talvinen sää tuli tänne vihdoin viimein viime viikon lopulla, kun lämpötila laski nollan tienoille ja muutamana päivänä luntakin on tuiskuttanut tuulen mukana. Maisema ja mieli sen mukana ovat kirkastuneet huomattavasti, kun vertaa noihin kahteen ensimmäiseen viikkoon loman jälkeen täällä. Silloin tuuli ja satoi joka ikinen päivä, pojat olivat märkiä ja kuraisia tarhapäivän jälkeen ja illat olivat niin pimeitä, mälsiä ja kalseita, että aikaa vietettiin vain sisällä. Onneksi Joni innostui joulupukilta saamistaan vesiväreistä ja on väritellyt kuvia sekä välillä hiukan kiinnostunut piirtämisestäkin. Myös pelejä on pelailtu ahkerasti, dominot ja uusi Robin Hood-lautapeli ovat tämän hetken suosikkeja.

Kun jaksaa keskittyä, niin hienoa jälkeä tulee!

Mä - ja mun pensseli!

Helmikuun aluksi harvinaista herkkua - lunta ja aurinkoa!

Hymypoika

Minä aloin ahkeroimaan todenteolla Lean SixSigma kurssini harjoitustyötä ja se tässä tätä kiirettä aiheuttaakin. Päivät sujuvat hujahtamalla, kun oikein asiaan paneutuu ja muu maailma on jäänyt aika tavalla toissijaiseksi. Koska työn palautuksen määräaika painaa päälle, niin seuraavatkin viikot ovat aika lailla työntäyteisiä.

Ihan ilman sairastelua ei tätä vuotta kovin pitkälle päästy aloittamaan, pojat saivat normaalisti flunssan tarhasta ja viime viikonlopun uintireissun jälkeen Joni oli pari päivää kipeänä. En tiedä oliko uintireissulla ja kuumeella mitään yhteyttä, koska sen verran hyvin kampetta oli molemmilla pojilla niskassa, mutta joka tapauksessa oli kurja, että mukavaa tapahtumaa seurasi vähemmän mukava. Elias alkoi yskiä viikolla taas enemmän ja muutama yö meni (meidän mittapuun mukaan) huonosti, kun yhtenä yönä jouduimme ottamaan hänet heti alkuyöstä väliimme ja toisena hän kiipeili sängystään meidän sänkyymme useita kertoja.

Sellaista meillä täällä siis ihan nopeasti koottuna... Tulossa on hiukan myöhemmin joululomapäivitys ja sitten taas aktiivisempaa blogitoimintaa, kun saan tuon yhden pirun linnan vallattua Caesarille! ;)