Meille tuli jo eilen ilmoitus tarhapaikan saamisesta, nopeaa toimintaa!
Tosin tätä paikkaa emme olleet hakeneet. Paikka olisi reilun viiden kilometrin päässä ison (Tanskan mittakaavassa, mutta kyllä se puuskuttamaan saa...) mäen päällä Lisbjergissä. Ja kaiken lisäksi se on suuren koulun aulaan tehty väliaikainen tarha, joka on oikein mammuttikokoinen. 80 lapsen tarha on hiukan liian suuri minun mielestäni kolmivuotiaalle tai oikeastaan vanhemmillekaan lapsille. Kävimme siellä joskus keväällä katsomassa ja vaikka upeat tilat olivatkin niin sisällä kuin ulkonakin, niin kauhistuin sitä lapsimäärää, joka siellä mielestäni tosi vähällä valvonnalla touhusi.
Toimistolla olivat katsoneet, että haen sellaista takuupaikkaa lyhyellä varoitusajalla ja tarjosivat sitten vain jotain. Eilen illalla kurkkasin sähköistä päiväkotitietokantaa ja huomasin, että Joni on jonotuslistalla ensimmäisenä tai toisena kaikkiin hakemiimme tarhoihin. Heh, ilmeisesti tanskalaiset haluavat sopeuttaa ulkomaalaiset lapset hyvin innokkaasti omaan kulttuuriinsa. Joten tällä takuupaikalle sanomme ei ja odotamme muita vaihtoehtoja...
Tiistaina kävimme katsomassa vielä yhtä tarhaa ja se vaikutti mielestäni parhaimmalta tähänastisista. Heillä on ollut tanskaa puhumattomia lapsia ennenkin ja erityinen puheterapeutti käy säännöllisesti opettamassa heille hiukan kieltä muun leikin ohessa. Eli heillä on ainakin valmiudet toimia erityislasten kanssa. Saapa nähdä miten käy!
torstai 30. elokuuta 2012
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Tarhapaikan metsästystä
Jo keväällä yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista oli saada Jonille ikäistään seuraa, jottei hän vallan tylsistyisi täällä kotona rauhallisessa vauva-arjessa. Silloin pääsimme mukaan yhteen kunnan leikkikerhoista ja kun kävimme siellä kahdesti viikossa tuumimme sen riittävän Jonille.
Kesän aikana suloisesta pojastamme alkoi käydä ilmi, että kerhotoiminta ei ole riittävä aktiviteetti energianpurkamiseen. Hänestä tuli oikein kunnon uhmaikäinen vastustelija, inttäjä, pikkuveljen kiusaaja ja todellinen harminaihe kaikkein hankalimpina päivinään... Toki tiedän, että tällainen käytös on normaalia ja melko helpolla olemme vielä päässeet, mutta kyllä se hiukan harmaita hiuksia aiheuttaa ja hermoja kiristää, kun joka ainoa päivä on monta kertaa samat taistelut käytävänä. Turhaa aikaa ja energiaa kuluu tylsiin pikkujuttuihin ja monet mukavat tekemiset ovat ajanpuutteen vuoksi karsiutuneet listalta.
Kesälomalta Suomesta palattuamme kuulimme puolalaisilta ystäviltämme, että Tanskassa asuvien ulkomaisten lasten tulisi mennä tarhaan viimeistään kolmen vuoden iässä, että he täällä mahdollisesti kouluun mennessään osaisivat kieltä ja olisivat muutenkin sopeutuneet yhteiskuntaan paremmin. Tämä nopeutti päätöstämme Jonin päivähoidosta ja nämä pari viikkoa olen selvitellyt lähialueemme päiväkoteja ja kysellyt kokemuksia niistä. Kolmessa olemme jo ehtineet vierailla ja jos pojat ovat alkuviikosta terveitä, menemme tutustumaan vielä yhteen paikkaan.
Täällä vanhemmat voivat laittaa hakemuksen mihin tahansa kunnan päiväkotiin, mutta ilman hyvää syytä eri hoito- eli koulupiirin päiväkotiin hakeva joutuu jonotuslistan loppuun. Jotkut päiväkodit ovat tunnetusti parempia kuin toiset ja niihin voi joutua jonottamaan jopa vuosia. Kuten Suomessakin myös täällä luvataan tarjota kolmen kuukauden varoitusajalla jokin hoitopaikka lapselle, mutta mistä se paikka löytyy, on aivan arpapeliä.
Tanskassa on periaatteessa kolmenlaisia päiväkoteja: vuggestuet ovat 0-3 vuotiaille, børnehavenit ovat 3-6 vuotiaille ja integroitudut päiväkodit ovat 0-6 vuotiaille. Lisäksi löytyy joukko erilaisia "teema"päiväkoteja, liikunta- ja musiikkipainotteisia sekä metsäpäiväkoteja, joihin bussilastillinen lapsia kuskataan keskustasta joka päivä viettämään aikaa luonnon keskellä. Tämän lisäksi on vielä yksityiset päiväkodit, kuten kansainvälinen tarha.
Nuo teemapäiväkodit kuulostavat todella houkuttelevilta, mutta niihin on yleensä pitkät jonot ja ne sijaitsevat aika hankalasti meidän asuntoomme nähden. Yhteen suuntaan matka kestäisi helposti julkisilla tunnin verran ja koska olemme hakemassa Jonille vain osa-aikaista hoitopaikkaa, eivät ne oikein taida olla vaivan väärtejä. Onneksi tästä puolen tunnin kävelymatkan päästä löytyi muutamakin mukava päiväkoti, jotka sijaitsevat retkeilyn mahdollistavasti metsän reunassa. Kävimme katsomassa niitä ja kaikissa olisi paikkoja vapaina, mutta niiden jakaminen onkin sitten kunnan virkailijoiden käsissä... Jonotuslista kun ei kuulemma ihan aina mene järjestyksessä, olisikohan siinä sellainen juju, että ainakin näitä ulkomaalaisia lapsia pyritään sijoittamaan tarvittaessa nopeasti joihinkin paikkoihin.
Saimme laitettua netin kautta hakemuksen useampaan tarhaan ja nyt odotellaan mikä tärppää. Ensisijaiseksi laitoimme integroidun tarhan sekä sen vieressä olevan tarhan, sillä integroituun voisimme saada myös Eliaksen myöhemmin helpommin sisarusverukkeella tai sitten hänet voisi saada samassa pihapiirissä olevaan kolmanteen tarhaan, joka on tarkoitettu 0-3 vuotiaille.
Kuten moni muukin asia, myös päivähoito on Tanskassa aika hintavaa, alle kolmivuotiaista kokopäivähoidossa (max. 52h/vko) maksetaan melkein 500 euroa ja tämän lisäksi hoidetaan itse mukaan myös lapselle päivän eväät. Kolmivuotiaiden kohdalla hinta puolittuu hoidontarpeen vähentyessä. Päiväkodissa on hoitajia iästä riippuen yksi neljää - kuutta lasta kohden ja yllättävän paljon vierailemissamme päiväkodeissa näkyi myös mieshoitajia.
Lasten koulunkäynnin aloittaminen riippuu syntymäajasta, alkuvuodesta syntyneet aloittavat koulun viisivuotiaina elokuussa, loppuvuodesta syntyneet voivat aloittaa koulun seuraavan vuoden alussa tai jo elokuussa kehitysarvioinnista riippuen. Myös kouluihin täällä voi hakea oman koulupiirin ulkopuolelle, mutta sitä ruljanssia en ala vielä edes ajatella...
Kesän aikana suloisesta pojastamme alkoi käydä ilmi, että kerhotoiminta ei ole riittävä aktiviteetti energianpurkamiseen. Hänestä tuli oikein kunnon uhmaikäinen vastustelija, inttäjä, pikkuveljen kiusaaja ja todellinen harminaihe kaikkein hankalimpina päivinään... Toki tiedän, että tällainen käytös on normaalia ja melko helpolla olemme vielä päässeet, mutta kyllä se hiukan harmaita hiuksia aiheuttaa ja hermoja kiristää, kun joka ainoa päivä on monta kertaa samat taistelut käytävänä. Turhaa aikaa ja energiaa kuluu tylsiin pikkujuttuihin ja monet mukavat tekemiset ovat ajanpuutteen vuoksi karsiutuneet listalta.
 |
| Riehuntakaveria vailla - taas! |
Kesälomalta Suomesta palattuamme kuulimme puolalaisilta ystäviltämme, että Tanskassa asuvien ulkomaisten lasten tulisi mennä tarhaan viimeistään kolmen vuoden iässä, että he täällä mahdollisesti kouluun mennessään osaisivat kieltä ja olisivat muutenkin sopeutuneet yhteiskuntaan paremmin. Tämä nopeutti päätöstämme Jonin päivähoidosta ja nämä pari viikkoa olen selvitellyt lähialueemme päiväkoteja ja kysellyt kokemuksia niistä. Kolmessa olemme jo ehtineet vierailla ja jos pojat ovat alkuviikosta terveitä, menemme tutustumaan vielä yhteen paikkaan.
Täällä vanhemmat voivat laittaa hakemuksen mihin tahansa kunnan päiväkotiin, mutta ilman hyvää syytä eri hoito- eli koulupiirin päiväkotiin hakeva joutuu jonotuslistan loppuun. Jotkut päiväkodit ovat tunnetusti parempia kuin toiset ja niihin voi joutua jonottamaan jopa vuosia. Kuten Suomessakin myös täällä luvataan tarjota kolmen kuukauden varoitusajalla jokin hoitopaikka lapselle, mutta mistä se paikka löytyy, on aivan arpapeliä.
Tanskassa on periaatteessa kolmenlaisia päiväkoteja: vuggestuet ovat 0-3 vuotiaille, børnehavenit ovat 3-6 vuotiaille ja integroitudut päiväkodit ovat 0-6 vuotiaille. Lisäksi löytyy joukko erilaisia "teema"päiväkoteja, liikunta- ja musiikkipainotteisia sekä metsäpäiväkoteja, joihin bussilastillinen lapsia kuskataan keskustasta joka päivä viettämään aikaa luonnon keskellä. Tämän lisäksi on vielä yksityiset päiväkodit, kuten kansainvälinen tarha.
Nuo teemapäiväkodit kuulostavat todella houkuttelevilta, mutta niihin on yleensä pitkät jonot ja ne sijaitsevat aika hankalasti meidän asuntoomme nähden. Yhteen suuntaan matka kestäisi helposti julkisilla tunnin verran ja koska olemme hakemassa Jonille vain osa-aikaista hoitopaikkaa, eivät ne oikein taida olla vaivan väärtejä. Onneksi tästä puolen tunnin kävelymatkan päästä löytyi muutamakin mukava päiväkoti, jotka sijaitsevat retkeilyn mahdollistavasti metsän reunassa. Kävimme katsomassa niitä ja kaikissa olisi paikkoja vapaina, mutta niiden jakaminen onkin sitten kunnan virkailijoiden käsissä... Jonotuslista kun ei kuulemma ihan aina mene järjestyksessä, olisikohan siinä sellainen juju, että ainakin näitä ulkomaalaisia lapsia pyritään sijoittamaan tarvittaessa nopeasti joihinkin paikkoihin.
Saimme laitettua netin kautta hakemuksen useampaan tarhaan ja nyt odotellaan mikä tärppää. Ensisijaiseksi laitoimme integroidun tarhan sekä sen vieressä olevan tarhan, sillä integroituun voisimme saada myös Eliaksen myöhemmin helpommin sisarusverukkeella tai sitten hänet voisi saada samassa pihapiirissä olevaan kolmanteen tarhaan, joka on tarkoitettu 0-3 vuotiaille.
Kuten moni muukin asia, myös päivähoito on Tanskassa aika hintavaa, alle kolmivuotiaista kokopäivähoidossa (max. 52h/vko) maksetaan melkein 500 euroa ja tämän lisäksi hoidetaan itse mukaan myös lapselle päivän eväät. Kolmivuotiaiden kohdalla hinta puolittuu hoidontarpeen vähentyessä. Päiväkodissa on hoitajia iästä riippuen yksi neljää - kuutta lasta kohden ja yllättävän paljon vierailemissamme päiväkodeissa näkyi myös mieshoitajia.
Lasten koulunkäynnin aloittaminen riippuu syntymäajasta, alkuvuodesta syntyneet aloittavat koulun viisivuotiaina elokuussa, loppuvuodesta syntyneet voivat aloittaa koulun seuraavan vuoden alussa tai jo elokuussa kehitysarvioinnista riippuen. Myös kouluihin täällä voi hakea oman koulupiirin ulkopuolelle, mutta sitä ruljanssia en ala vielä edes ajatella...
lauantai 25. elokuuta 2012
Puuhääpäivä
 |
| Viisi vuotta sitten näin... |
Viiteen aviovuoteen on mahtunut paljon, lasten syntymät, maailman avartumista työ- ja lomareissujen merkeissä, Jaakon tohtoriopintojen valmistuminen, minun ensimmäinen maratonini, juhlia, arkea, yllätyksiä, iloja, suruja ja tietysti tahtojen taistelua niinkuin kaikissa parisuhteissa. ;)
Tänä aikana olemme ehtineet asua kahdessa maassa niin yhdessä kuin erikseen pariskuntana ja perheenä käytännön syistä. Yhteensä kotia on vaihdettu osan tai koko perheen voimin kahdeksan kertaa. Eikä tavaramäärä yhdessäkään muutossa ole tainnut vähentyä...
Viides hääpäivä on nimeltään puuhääpäivä, mutta tänne asfalttiviidakkoon emme taida istuttaa puuta edes kukkaruukkuun. Josko sitten joskus omaan pihaan jossain! Tänään hääpäivää vietetään nuhaisen perheen kesken kotosalla, josko illalla lasten mentyä nukkumaan avaisimme vaikkapa viinipullon.
 |
| Tänään näin... |
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Vauhdikas viikonloppu!
Saimme auton vuokraisännältämme lainalle (/vuokralle) viime viikonlopuksi ja lomafiiliksissä oli kiva jatkaa kiertelemällä lähiseutujen kohteita. Lauantaille oli luvattu sateista päivää, joten sovimme puolalaisten ystäviemme kanssa reissun Billundin Lalandiaan. Se on Legolandian vieressä oleva valtaisa kylpylä- ja elämyskeidas, josta löytyy joka lähtöön jotain, on vesipuisto AquaDome, lasten "hoplop" Honkey Tonkey land, laskettelijoille ja luistelijoille Winterland laskettelumattoineen ja luistelukenttineen, pelisalit, kuntosalit, ravintolat yms. Paikasta voi myös vuokrata kesämökkejä tai jonkin sortin huoneistoja parin päivän visiitin ajaksi. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, menisi varmaan pari tuntia, kun vain katselisi paikkoja menemättä mihinkään sisälle!
Aikaisen aamulenkin jälkeen luin ystäväni viestin, että heidän tyttärensä on kipeä, joten suunnitelmat muuttuivat yhden autokunnan matkaksi. Vähän epäröimme lähtöä Eliaksen huonojen päiväunien vuoksi, mutta totesimme, etteivät ne oikeastaan paljon voi tästä enää heikentyä. Jollei muuta, niin nukkuisi sitten matkat, jos sitäkään. Aurinko porotti täydeltä terältä eikä sateesta ollut tietoakaan, kun saavuimme Billundin liepeille ja juutuimme matelevan autoletkan hännille. Onneksi väenpaljous suuntasi Legolandiin, jossa oli ilmeisesti jokin kesänpäätösfestivaali konsertteineen. Läheiset pellot, tievieret ja parkkipaikat olivat ihan ammutun täynnä autoja.
Lalandiassa oli mukavan väljää ja Aquadome nimensä veroinen, Skandinaavian suurin vesipuisto! Aaltoallas, "löllöttely"virta renkaineen, pari lasten allasta sekä monipuolinen vesileikkipaikka, porealtaat, useat liukumäet esim. kaksi- tai nelipaikkaisella donitsilla tai matoilla laskien tarjosivat huvia koko päiväksi sekä lapsille että aikuisille. Meiltä jäi testaamatta suurin ja hurjin liukumäki, johon olisi päässyt vain isoilla donitseilla, ehkä ensi kerralla kun pojat voi jättää vaikka ystävien huostaan. Elias oli oikea vesipeto ja nautti vedessä pärskyttämisestä, läiskyttämisestä ja vesilelujen päälle kiipeilystä. Joni uskaltautui isän kanssa pariin isompaan liukumäkeen ja suurempaan vesileikkipaikkaan, mutta viihtyi paremmin pienen altaan lämpimässä vedessä ämpäreiden, suihkulähteiden ja kastelukannujen kanssa. Välillä haukattiin välipalaa ja Eliaskin sammui lopulta levottomaksi tunniksi paikanpäältä lainattuun pyörälliseen leikkikehään/matkasänkyyn. Kotimatkalla Joni sammahti kuin saunalyhty banaani kädessään Eliaksen huutoprotestista huolimatta eikä jaksanut herätä vielä hetkeen kotisohvaltakaan.
Sunnuntaina jatkettiin elämysmatkailua. Olimme suunnitellleet lähtevämme hiekkarannalle länsirannikolle Ringköpingiin, mutta tuumasimme pääsevällämme vähemmällä korviensoimisella suuntaamalla myös rannoistaan tunnettuun kaupunkiin nimeltä Grenå, sikäli mikäli Elias ei nukkuisikaan matkoja... Alku meni lupaavasti, Elias nukahti yhdeksältä rinnalleni, nostin hänet lähtövalmistelun jen ajaksi turvaistuimeen ja poika avasi silmänsä seuraavan kerran Grenåssa. Tämäkin päivä oli täysin aurinkoinen, joten rannalla ei poikein kanssa voinut kauan olla, mutta olimmekin katsoneet vaihtoehtoisia kohteita lähiseudulta.
Aluksi ajoimme Skandinavisk Dyreparkiin, jossa luvattiin nähtäväksi parikymmentä erilaista skandinaavista eläinlajia jääkarhuista hirviin. Paikka ei parkkialueelta katsottuna juuri säväyttänyt, joten suuntasimme Eliaksen lounastelun jälkeen auton nokan kohti Ree parkia ja Ebeltoft safaria, toista eläinpuistoa Aarhusin liepeillä Ebeltoftissa. Siellä olikin mukavasti nähtävää! Elias koisasi rattaissaan kun kuljimme katsomassa eri maanosien eläimiä leijonista biisoneihin ja aaseista kameleihin.
 |
| Lasten leikkipaikkoja Aquadomessa |
Aikaisen aamulenkin jälkeen luin ystäväni viestin, että heidän tyttärensä on kipeä, joten suunnitelmat muuttuivat yhden autokunnan matkaksi. Vähän epäröimme lähtöä Eliaksen huonojen päiväunien vuoksi, mutta totesimme, etteivät ne oikeastaan paljon voi tästä enää heikentyä. Jollei muuta, niin nukkuisi sitten matkat, jos sitäkään. Aurinko porotti täydeltä terältä eikä sateesta ollut tietoakaan, kun saavuimme Billundin liepeille ja juutuimme matelevan autoletkan hännille. Onneksi väenpaljous suuntasi Legolandiin, jossa oli ilmeisesti jokin kesänpäätösfestivaali konsertteineen. Läheiset pellot, tievieret ja parkkipaikat olivat ihan ammutun täynnä autoja.
Lalandiassa oli mukavan väljää ja Aquadome nimensä veroinen, Skandinaavian suurin vesipuisto! Aaltoallas, "löllöttely"virta renkaineen, pari lasten allasta sekä monipuolinen vesileikkipaikka, porealtaat, useat liukumäet esim. kaksi- tai nelipaikkaisella donitsilla tai matoilla laskien tarjosivat huvia koko päiväksi sekä lapsille että aikuisille. Meiltä jäi testaamatta suurin ja hurjin liukumäki, johon olisi päässyt vain isoilla donitseilla, ehkä ensi kerralla kun pojat voi jättää vaikka ystävien huostaan. Elias oli oikea vesipeto ja nautti vedessä pärskyttämisestä, läiskyttämisestä ja vesilelujen päälle kiipeilystä. Joni uskaltautui isän kanssa pariin isompaan liukumäkeen ja suurempaan vesileikkipaikkaan, mutta viihtyi paremmin pienen altaan lämpimässä vedessä ämpäreiden, suihkulähteiden ja kastelukannujen kanssa. Välillä haukattiin välipalaa ja Eliaskin sammui lopulta levottomaksi tunniksi paikanpäältä lainattuun pyörälliseen leikkikehään/matkasänkyyn. Kotimatkalla Joni sammahti kuin saunalyhty banaani kädessään Eliaksen huutoprotestista huolimatta eikä jaksanut herätä vielä hetkeen kotisohvaltakaan.
Sunnuntaina jatkettiin elämysmatkailua. Olimme suunnitellleet lähtevämme hiekkarannalle länsirannikolle Ringköpingiin, mutta tuumasimme pääsevällämme vähemmällä korviensoimisella suuntaamalla myös rannoistaan tunnettuun kaupunkiin nimeltä Grenå, sikäli mikäli Elias ei nukkuisikaan matkoja... Alku meni lupaavasti, Elias nukahti yhdeksältä rinnalleni, nostin hänet lähtövalmistelun jen ajaksi turvaistuimeen ja poika avasi silmänsä seuraavan kerran Grenåssa. Tämäkin päivä oli täysin aurinkoinen, joten rannalla ei poikein kanssa voinut kauan olla, mutta olimmekin katsoneet vaihtoehtoisia kohteita lähiseudulta.
 |
| Seitsemän kilometriä valkoista hiekkarantaa Grenåssa, tilaa oli temmeltää! |
Aluksi ajoimme Skandinavisk Dyreparkiin, jossa luvattiin nähtäväksi parikymmentä erilaista skandinaavista eläinlajia jääkarhuista hirviin. Paikka ei parkkialueelta katsottuna juuri säväyttänyt, joten suuntasimme Eliaksen lounastelun jälkeen auton nokan kohti Ree parkia ja Ebeltoft safaria, toista eläinpuistoa Aarhusin liepeillä Ebeltoftissa. Siellä olikin mukavasti nähtävää! Elias koisasi rattaissaan kun kuljimme katsomassa eri maanosien eläimiä leijonista biisoneihin ja aaseista kameleihin.
 |
| Mustakarhun ja biisonin yhteisaitaus, jättikilpikonnat ja safarin eläimet kiinnostivat |
 |
| Leijonalaumaa ja kameleita tuli katseltua vähän jännityksensekaisin mielin |
 |
| Rohkea aasinsilittäjä, hellepäivän vesileikkihetki ja niitä kiinnostavia kaksikyttyräisiä |
 |
| "Fanfaariautoja" olisi katseltu vaikka koko päivä! |
 |
| Saukot olivat uteliaita eikä yhtään pelottavia... |
perjantai 17. elokuuta 2012
Kesäkesä, kesäloma, lomakesä, lomaloma
Suomen loman jälkeinen viikko kotosalla on hujahtanut sitä vauhtia kaikenlaisten hommien parissa, että blogin päivitys on jäänyt. Mutta turhapa minun on sitä tässä selitellä, kuten moni tietää, lapsiperheen arkeen kuuluu niin monta muutakin asiaa kuin äidin vapaahetket Internetin ihmeellisessä maailmassa. Tässäpä kuvia siitä, mitä kesälomalla Suomen vaihtelevassa suvessa voi tehdä...
 | ||||
| Tavattiin vanhoja ja uusia ystäviä useilla eri paikkakunnilla |
 |
| Käytiin mansikkamaalla ja paapan vadelmapuskissa herkuttelemassa junamatkustelun ohessa |
 |
| Huvipuistossa useimmin kuullut lauseet olivat: vielä uudestaan ja minä itse, isän ei tarvi auttaa |
 |
| Vettä, vauhtia ja korkeita paikkoja, mikäs sen mukavampaa! |
 |
| Hoidettiin tärkeitä kaivurihommia ja oltiin nukkumatta... |
 |
| Hurjasteltiin ulkona ja sisällä monenmoisilla menopeleillä... |
 |
| Ulkoilitiin, syötiin ja temppuiltiin vaihtelevassa suvisäässä |
 |
| Valmistauduttiin huolella kastamaan varpaat |
 |
| Autettiin puutarhahommissa |
 |
| Nautittiin keinumisesta |
 |
| Ja käveltiin kävelemästä päästyään, nahkatossut paikattiin ilmastointiteipillä, kun ne menivät puhki ja oikeat kengät olivat liian painavat. Treenin lopputuloksena opittiin seisominen sekä otettiin ensimmäiset askeleet ilman tukea... |
tiistai 7. elokuuta 2012
Viikonlopun Synttärisankari
 |
| Synttärisankarin nopeasti hävinnyt iltapala - kakkua kakkua! |
Viikonloppuna juhlittiin Jonin kolmivuotissynttäreitä lastenkekkereiden merkeissä mummelin ja paapan luona Pohjanmaalla. Tupa oli täynnä sakkia, kun ympäriinsä juoksenteli, tepsutteli ja konttaili 12 lasta kahdeksankuisesta aina koulunsa aloittaviin saakka. Ja aikuiset päälle. Tunnelma oli lämmin, välillä suorastaan kuuma, kun ulkona satoi vettä ja juhlia vietettiin sisätiloissa...
Nämä olivatkin oikein teemajuhlat Jonin suuren innostuksen Autot-elokuvan hahmojen malliin. Vielä poika ei onneksi osaa vaatia erityisiä juttuja, mutta eiköhän sekin hetki tule ja sitten äidin luovuus joutuu koetukselle. Tämän kakun hienous on netistä tilattu vohvelista tehty syötävä kakkukuva suosikkihahmoista ja lisäpiristettä toivat ihan oikeat leluautot, eivät siis mitkään marsipaaniväkerrykset, siihen eivät taitoni riittäisi...
 |
| Äiti pääsi toteuttamaan itseään |
Lahjoja tuli roppakaupalla ja kovin mieluisia näyttävät kaikki olevan. Kiitos kovasti juhlijoille, oli hauskat juhlat ja hurjan mukava nähdä teitä kaikkia tämän lyhyen visiittimme aikana!
 |
| Tekemistä pitkäksi aikaa - ainakin lentomatkalle! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)