Keväisen viikon ulkoilua

Viime viikon aikana saimme nauttia niin hienosta ilmasta, että vietimme Eliaksen kanssa paljon aikaa ulkosalla. Kävimme myös kahdesti vierailemassa läheisessä Møllerupin metsässä leikkimässä ja katsomassa lehmiä. Toisen kerran kävimme kerhokavereidemme Jadwikan ja Adamin ja toisen Lilin ja Honoratan kanssa. Viileää ja tuulista välillä toki oli, mutta se ei liikaa haitannut. Aurinkoa riitti niin paljon, että Jonilla on nyt tarhasta saatu komea rusketus käsissä ja minunkin kasvoni ovat saaneet väriä. Aurinkorasvan etsiminen voisi olla nyt kova sana!

Tulkaa nyt JO!

Minun penkkini

Potretti

Elias ja Adam, joka on 3,5 kk Eliasta nuorempi

Perjantai oli täällä Store Bededag eli Suuri Rukouspäivä, joka on yleinen vapaapäivä. Aikaisemmin Tanskassa on ollut useita Rukouspäiviä, jotka ovat olleet vapaapäiviä, mutta tilalliset ja papit eivät pitäneet siitä, että työläisiltä meni niin paljon työaikaa hukkaan ja he yhdistivät nämä pikkupyhät yhdeksi. Joni oli aamulla niin nuutunut ja selvästi flunssaiseksi tulossa, että hän jäi isän kanssa kotiin minun lähtiessäni Eliaksen kanssa metsäreissulle. Tällä kertaa päästiin katsomaan lehmiä vähän lähempää, leikkimään puumajassa sekä herkuttelemaan eväslätyillä.

"Mmmuuuuu" eli lehmä Eliaksen kielellä

Puumajailuna

Tähänkin matkaan sisältyi niin paljon raitista ilmaa, pieniä askelia (juosten) sekä kiipeilyä ja taiteilua metsässä, että reissun lopuksi retkeilijät ottivat hyvät tirsat ja me äidit ehdimme juoda teet ja juoruta taas parin viikon aikaiset kuulumiset.



Loppureissusta vähän väsytti

PS. Muutin blogin kommentointiasetuksia niin, että nyt ei tarvitse sen kummemmin rekisteröityä jonkun sähköpostitilin jäseneksi kommentoidakseen kirjoituksiani... Luotan asiallisiin kommentteihin! ;)

Ison pojan merkki

Viime viikonloppuna päätimme kokeilla onneamme uusien nukkumajärjestelyiden kanssa. Nythän molemmat pojat nukkuvat jo niin kivasti yöt läpeensä, että pitäähän sitä taas jotain jännitystä saada arkeen. Eliaksen pinnasänky alkoi olla alimmallakin tasolla niin matalareunainen, että Eliaksen ylitulo oli vain ajan kysymys. Ja koska Eliaksesta on kyse, niin laskeutuminen tuskin olisi sulava jaloilleentulo...

"Uusi" sänky

Isän vanhan pinnasängyn laidan saa kätevästi alas ja mahdollisia yöllisiä tömähdyksiä vaimentamaan asetettiin petauspatja. Uusi sänky aiheutti alkupäivinä paljon iloa päiväsaikaan, mutta iltaisin sänkyynmeno ei ihan niin mukavaa ole. Sieltä koitetaan mönkiä huudon kera takaperin pois, mutta kun sinne lopulta vähän rauhoitutaan, niin ei sieltä sitten pois yritetä. Kertaakaan ei laidan yli olla öisin kierähdetty ja aamuisin köllötellään rauhakseen pedissä odottelemassa, että joku muu heräilee. Ison pojan merkkejä alkaa näkyä päivästä toiseen!

Mallisuoritus alkamassa

Hops, näin mennään!

Voihan tavaravuori!

Nopeasti lähestyvän muuton myötä pitäisi alkaa miettimään koko maallisen omaisuutemme pakkaamista. Sitä ei kovin vähää olekaan, vaikka aikaisempien muuttojen myötä tavaroita on onnistuttukin karsimaan. Tosin uusia tavaroita onkin sitten tullut tarpeen mukaan tilalle.

Tanskalaisissa asunnoissa ei ole haaskattu tilaa vaatehuoneisiin, eikä kaapistojenkaan määrä päätä huimaa, joten usein asunnoissa näkee kirjavia säilytysratkaisuja. Kaappien päälliset sekä sänkyjen ja portaiden aluset on otettu hyötykäyttöön, mikä ei välttämättä ole se silmiähivelevin vaihtoehto. Mutta kun tilaa on niukanlaisesti, niin ratkaisut ovat tietysti sen mukaiset.

Olemme suunnitelleet rakentavamme yhden huoneen perälle koko seinän mittaisen vaatekaapiston, jotta tilan saisi optimaalisesti käyttöön. Mutta jos emme saa asuntoa yhtään aikaisemmin käyttöömme, niin muuttoruljanssin keskellä komeronrakennus taitaa olla hiukan haastava urakka. Onneksi tulevassa kodissamme on välikatossa villoilla oleva säilytystila, joka tuo hiukan lisähelpotusta ongelmaamme. Ja yhtenä säilytysratkaisuna tilasin ystäväni avulla Puolasta muutamia vakuumipusseja, joihin ajattelin ylimääräisiä vaatteita säilöä.

Mutta asiaa valoisasti ajatellen: tässä on nyt oikein hyvä tilaisuus päästä ylimääräisestä tavarasta eroon, olenkin jo aloittanut urakan laittamalla paikalliselle nettikirpparille myyntiin vaatetta ja turhina lojuvia lastentavaroita. Kaappiin kertyneitä vaatteitani olen käynyt läpi ja koonnut paketteja, joista ystäväni ovat löytäneet jotain mieluista. Ystäväpiirissämme on pari sopivanikäistä ja -kokoista lasta, joten suuri osa Eliakselle pieneksi jääneistä vaatteista on otettu ilolla lainaan. Loppuja ajattelin kuskata paikalliselle Punaiselle Ristille. Yksi helpottava tekijä vaatekaapin karsimiseen on ollut se, että viime syksystä painoni on pudonnut sen verran, että kovinkaan montaa istuvaa vaatetta ei juuri nyt löydy. Ja kun on ollut vain kotosalla, niin uusien vaatteiden ostamiseen ei ole ollut tarvetta.

Yhtenä päivänä innoistuin purkamaan olohuoneen nurkasta Eliaksen hoitopöydän, joka on jo muutamia kuukausia toiminut lähinnä vaatelokerikkona. Samaan rysäykseen sain järjesteltyä poikien huoneen vaatekaapin uuteen uskoon, kun Eliaksen vaatteille piti löytää uusi tila. Eihän tuo nyt kuvassa kauhean siistiltä vieläkään vaikuta, koska tankokaapin alaosassa on vino pino pieniä vaatteita ja kestovaippoja odottamassa pääsyä muuttolaatikoihin. Mutta jos suljette silmänne sillä kohtaa, niin sitten se jo näyttääkin paljon paremmalta, eikös?

Poikein vaatekaappi "ojennuksessa"

Muutoksen tuulia

Mitä pian tapahtuu? Kymmenen pisteen vihje

Sen jälkeen, kun minä ja mieheni olemme muuttaneet opiskelujen vuoksi pois kotoa, olemme asuneet yhteensä kymmenessä asunnossa. Neljässä vuokra-asunnossa, yhdessä asumisoikeusasunnossa ja yhdessä omistusasunnossa Hervannassa, kahdessa omassa asunnossa Jyväskylässä ja kahdessa vuokrakämpässä täällä Aarhusissa. Lisäksi asuin vielä poikien kanssa muutaman kuukauden vanhempieni luona Nokialla ennen Tanskaan muuttoamme. Tämä kaikki 17 vuoden aikana, joten muuttotahti on ollut tasainen. Koska olemme erikseen ja yhdessä muuttaneet yleensä pienemmästä asunnosta isompaan, on tavaraakin kertynyt ihan kiitettävästi.

Viiden pisteen vihje

Tammikuun lopulla teimme tarjouksen eräänlaisesta asumisoikeusasunnosta täällä Aarhusissa ja kesäkuun alussa olisi tarkoitus suorittaa jo perinteeksi tullut muuttoruljanssi. Uusi asuntomme on 86 neliön huoneisto 1985 rakennetussa rivitalossa aivan Jonin tarhan nurkalla. Alakerrassa on keittiö, olohuone ja eteinen sekä erkkerin tyyppinen uloke, josta tullaan sisään. Olohuoneesta pääsee kivetylle pihalle, jossa on ulkovarasto. Yläkerrasta löytyy vessa, makuuhuone ja pieni avonainen tila, joka on ennen ollut huone. Lisäksi "erkkeri" jatkuu koko rakennuksen korkeudelta, joten yläkerrassa on pieni aulatila.

Tällä kertaa muutosta hieman haastavan tekee se, että uusi asuntomme on lähes 40 neliömetriä nykyistä pienempi. Lisäksi muutto sekä vanhan asunnon siivous täytynee suorittaa noin vuorokaudessa... Vanhat asukkaat eivät usko pystyvänsä muuttamaan pois ennen 1.6. ja tänä samaisena päivänä loppuu meidän vuokrasopimuksemme vanhasta asunnosta. Toivottavasti vuokranantajamme joustaisi edes yhden päivän verran, muuten edessä on kuutamokeikka siivouksen suhteen!

Kolmen pisteen vihje

Onneksi saamme apua paikallisilta ystäviltämme. Lilin äiti lupasi katsoa poikia sekä lauantain että sunnuntain, joten he ovat pois jaloistamme. Jaakko lupasi kysellä muutamaa työkaveriaan kantoavuksi, mutta se taitaa olla vielä hiukan epävarmaa, sillä juuri loppuviikosta tuli tieto, että Vestaksen kesäjuhlat pidetään muuttoa edeltävänä perjantaina. Tietysti!

On se kummaa, miten kaikki tuntuu kerääntyvän aina samoille päiville! Saimme tietää muutama viikko sitten Eliaksen pääsevän samaan tarhaan Jonin kanssa ja tottakai pikkuherran tarhaura alkaa heti muuttoviikonlopun jälkeen... Vaikka hiukan lisää järjestelyjä vaatiikin, niin on hyvä juttu, koska sitten minulle jää päivittäin muutamia tunteja rauhallista kodin järjestely- ja siivousaikaa.

Aikaansaannoksia ajankuluksi

Taisin jo syksyllä mainita, että aloin neuloa Eliaksellekin Jussi-paitaa. Jonille tein sellaisen vuonna 2010 joululahjaksi ja tein siitä sen verran reilun, että se on lojunut kaapissa siitä asti. Nyt oli suunnitelmissa tehdä hiukan sopivampi kappale, jotta pojat saisivat patsastella samanlaissa neuleissa muiden ihmisten iloksi.

Kappaleet tuli neulottua valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta sitten tein aloittelijan mokan ja aloin innoissani väkertää seuraavaa neuletta, kun Joni tarvitsi neuleliivin tarhaan. Ja sitten aloin tehdä lopppulangoista toista liiviä ja vielä Eliakselle kauluria ja muutamalle pikkulikalle kevätpipoja jajaja...

Kätevä kauluri - ihan vaan nopeasti siinä sivussa...

Jussi-paidan tekele kurkisteli välillä kaapin perukoilta ja aina mielessäni lupasin, että ompelen sen kasaan heti seuraavaksi. Pari viikkoa sitten huomasin iltaisin pyöritteleväni peukaloita neulepuikkojen sijaan, joten Jussi-paita pääsi taas vihdoin työn alle. Ja vihdoin sekin tuli valmiiksi!

Pikkuveljen Jussi-paita

Veljekset kuin ilvekset tai Jussit

Aarteen etsintää

 "Tossu ja sukka ne tirkistää, 

onkohan kaikilla varpailla pää, 

yks, kaks ja pimpampom, 

kenen nämä varpaat on?"

Tämä muskarissa Jonin kanssa oppimamme lastenloru tulee mieleen iltaisin, kun käymme peittelemässä poikia nukkumaan mennessämme. Eliaksen rauhoittuminen nukkumaan kestää aina jonkin aikaa ja hyvähän siinä jotain aktiviteettiä on olla, joten ei muuta kuin repimään sukkia jalasta ja piilottamaan niitä ympäriinsä pinnasänkyä äidin ja isän iloksi. 

Milloin toinen sukka löytyy tyynyn alta tai sisältä, milloin piilotettuna pinnasuojuksen poimuihin tai jemmattuna tiukasti nyrkkiin mahan alle. Joskus sukat löytyvät lattialta, joskus pehmoleluvuoren alta, ja onpahan kaivettu yhtenä iltana toinen sukka puoliksi auki repsottavan vaipankin sisältä...

Välillä tuntuu, että pienokaisemme hihittelee unissaan tuntiessaan, kuinka äiti ja isä hapuilevat puolisokkoina ympäri sänkyä sukkien perässä. Vielä ei taskulamppua ole otettu käyttöön, sillä onneksi yövalo heijastelee sopivasti Jonin sängyn takaa, mutta kaipa sekin päivä vielä tulee, kun alamme odotella sukan ilmestyvän aamupottaan, kun ei sitä muuten löydy!

Kohta taidan ottaa järeämmät aseet käyttöön, kuten veljeni yöpukua korjatessaan, nitojalla saa isommatkin reijät umpeen, joten miksei sukkia haalarinpuntteihin. (Ja näin Juha kiroaa taas siskoaan... ;) )

Voihan sukka!