Syksy - uusien alkujen aikaa!

Kyllä se syksy näyttää vääjäämättä tännekin saapuvan, vaikka välillä päivät ovat kesäisen lämpimiä ja voidaan kulkea t-paidassa. Puut ovat alkaneet punertaa ja Joni on innoissaan potkimassa ja heittelemässä kaikkia "MUN lehtiä" tarhamatkoilla.

Tanskan alkavaa ruskaa pihatieltämme

Usein kevät mielletään uusien alkujen aikana, mutta olen aina itse ajatellut syksystäniin, silloin kesän jälkeen on energiaa suunnata mielenkiinto uusiin asioihin, usein  syksyllä alkavat uudet harrastukset, koulut ja muut puuhat, sadonkorjuun aikaan kokeillaan uusia ruokia, yms.

Meillä tämä syksy tulee myös olemaan uusien asioiden aloittelua, Eliaksen täyspainoisempi tarhssakäynti, Jonin vienti maanantaisin jumppakerhoon, Jaakon tanskankielen opintojen aloitus, minun loppuvuoden rutistukseni tanskan tasokokeeseen sekä juuri varmistunut täydennyskoulutuskurssini syövät kyllä riittämiin tunteja päivistämme. Mutta vaikka kiirettä riittää, niin uudet asiat myös piristävät...

Elias on sopeutunut tarhaan loman jälkeen oikein hienosti ja nauttii selvästi olostaan siellä. Päiväunet sujuvat tarhan vaunuissa alkuvaikeuksien jälkeen paljon paremmin kuin viikonloppuisin täällä kotona ja kielenymmärrys on laajentunut huimasti. Meidän hymypoikamme ei vielä kovinkaan paljon sanoilla meitä rasita, sen verran taitaa kahden kielen sekamelska hämmentää pientä päät, mutta eilen harjoiteltiin ahkerasti suihkussa isän kanssa sanomaan "korva". Tärkeimpiä sanoja "ei":n lisäksi ovat "pupu" ja "nenä", sekä tarhassa ja ihan kaikkialla runsaasti viljelty "hai" (tanskaksi hei)  kaikille läsnäolijoille tai ohikulkijoille, kelle tahansa...

Omenaviikon satoa tarhasta a la Elias "Picasso"

Tällä viikolla Elias tajusi jutun jujun myös potkupyörällä ajamisessa, kun Jonin perässä on pakko päästä liikkeelle kovemmalla vauhdilla. Alkukesästä jalat olivat vielä hiukan liian lyhyet ja poika nautti kyydistä äidin tai isän työntämänä, mutta nyt on pakko päästä itse. Tämä, kuten kaikki muukin, tapahtuu Eliaksen tyyliin täydellä vauhdilla ja suurella tarmolla, joten välillä myös vähän sattuukin...

Joni on koko kesän ajellut ilman apupyöriä, mutta toisen meistä on pitänyt juosta rinnalla varmistamassa, että horjahduksen tapahtuessa työntöaisasta saadaan pelastettua tilanne. Jokin aika sitten Joni alkoi puhua, että haluaa ajaa ilman työntöaisaa ja viime viikonloppuna otimme sen sitten pois. Ekalle reissulle nappasin Eliaksen kantoreppuun, että voisin hölkkäillä tarpeen mukaan Jonin vierellä, mutta siellä se mukelo viiletti menemään 50- 100 metriä meidän edellä ja huuteli välillä, että "odotan teitä tuolla". Pyörälenkkien pituus on kasvanut viikon aikana aikalailla, tänään käytiin jo parin kilsan päässä kaupalla kiertotietä.

"Mä odotan teitä kyllä!"

Vauhdikasta pujottelua

Jonin ensimmäinen harrastus, (jos vauvavuosien uinti-, kerho- ja muskariharrastuksia ei lasketa) jumppa, pyörähti käyntiin viikko sitten ja innostus on kova. Parhaimman tarhakaverin kanssa saavat siellä purkaa energiaa nejävuotiaiden tarmolla, hyppiä patjoilla, taitella tuoleilla, ryömiä putkissa, tehdä kuperkeikkoja, leikkiä hai-leikkiä (ahaa?!?) ja tietysti myös murjottaa, kun jää kiinni litassa ja kieltäytyä välillä joistain leikeistä, kun ei oikein tykkää. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat saivat olla salissa mukana katsomassa, tällä kertaa meidät ajettiin ulos, jotta lapset saisivat enemmän tilaa leikkiä. Tämä ratkaisu oli parempi meille, sillä Eliasta oli aika vaikea saada pidettyä poissa muiden jaloista, kun eihän pieni ymmärtänyt, että puuhat olivat vain isommille. Jaakon tanskantunnit osuvat maanantaille, joten pikkumiehen on vaan totuteltava kulkemaan mukana. Tällä kertaa vietimme sateisen tunnin Eliaksen kanssa tutustumalla Skovvangsskolen käytäviin ja portaikkoihin ja toivoin tuleville viikoille sateettomia iltoja, jotta voisimme kuluttaa aikaa myös ulkosalla. Molemmilla käyntikerroilla taivaalta on satanut kissoja ja koiria, tai kuten täällä sanotaan "det regner skomagers drenge" eli "sataa suutarin poikia" ja märistä kuravaatteista täyteenahdetun kylpyhuoneen lisäksi saamme olla huolissamme, etteivät pojat vilustuisi kovasti. Tosin syksyn flunssakausi alkoi jo...

Puutarhatonttuja ja Syysistutuksia

Jaakko otti tosiaan itselleen töiden lisäksi urakkaa kerrakseen, kun hän päätti myös aloittaa tanskan opiskelun. Kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia opiskelua töiden jälkeen ei varmasti ole se houkuttelevin vaihtoehto, mutta ainakin hänellä on todella inspiroiva opettaja. Yhtenä suurena tekijänä päätöksessä oli varmasti mukava naapurustomme, johon olisi kiva sopeutua paremmin myös kielellisesti, mutta asiaan on varmasti vaikuttanut myös Jonin tarhakavereiden käynti luonamme leikkitreffeillä, olisihan niiden nappuloiden puhetta kiva ymmärtääkin. Tosin täytyy myöntää, että ei se minullekaan aina perille asti mene, että mistäs tällä kertaa niin innolla selitetään, varsinkaan kun tietää, että lasten ajatuksenjuoksu voi välillä olla vähän hyppelehtivää!

Tanskaa toden teolla...

Minun päiväni täyttyvät tästä eteenpäin paljolti tanskan ja laatuasioiden opiskelulla. Marras- ja joulukuussa minun pitäisi osallistua viralliseen kansalliseen kielikokeeseen, joten yhden illan oppitunnit eivät enää taida riittää. Tämän vuoksi ilmoittauduin verkkokurssille ja suoritan nyt ainakin kolmen tunnin verran lisäharjoituksia viikottain, toivottavasti valmistautuminen tuottaa tulosta ja pääsen kokeesta läpi hyvin arvosanoin. Tanskan vastapainoksi onkin tiedossa sitten ihan toisenlaista opiskelua; paikallinen työvoimatoimisto lupautui kustantamaan minulle kurssin laatutyökalujen hallinnasta, joten edessä olisi kansainvälisen SixSigma sertifikaatin suorittaminen. Tämäkin kurssi harjoitustöineen ja tentteineen sijoittuu tähän loppuvuoteen, joten aika on jaettava tanskan- ja englanninkielisen materiaalin välillä aika tehokkaasti.

Jotteivat uudet asiat nyt vielä tähän loppuisi, niin kutominen on taas palannut rentouttamaan iltojani, puikoilla kilahtelee yksi neuleliivi, yksi pipo on jo lähettämistä vaille valmis ja viime vuonna saamani neulemekon ohje odottelee aloittamista. Lisäksi lähetin eilen paperit yliopistoon tyrkylle, josko minusta vielä tulisi opiskelijakin ensi vuoden alussa. Ja onhan noita työhakemuksiakin sinkoillut paikkaan jos toiseen, tosin vielä ilman menestystä...

Aarhus Festival Uge

Elo- ja syyskuun vaihteessa järjestetään kymmenpäiväiset Aarhusin Festivaalit, joka on yksi suurimmista ja arvostetuimmista taidefestivaaleissa pohjois-Euroopassa. Minä ja pojat aloimme juhlinnan toissalauantaina ulkomaalaisten kokoontumisessa Jaakon harrastaessa maanläheisempää kulttuuria jalkapallokentällä. Tuulinen parituntinen oli täynnä jäätelönsyöntiä, riehumista sekä päänsilitysten vastaanottoa, kun moni tapaamamme työ- tai kurssikaveri pörrötteli ihastuneena poikien pellavapäitä. Moni myös ihaili, miten energisiä lapsemme ovatkaan, joo-o, kyllähän sitä virtaa riittää ihan mullekin jakaa!! Jonin synttärilahjakirjan sankareiden Tatun ja Patun innoittamina olemme nimenneet lapsemme Aktiivipojaksi ja Mittamieheksi... Mitäs luulette, kumpi on kumpi??

Eikö me olla jo lähdössä?!?!

Possut

Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin kiertelemään keskustaan ja poikkesimme taas ihailemaan maisemia ARoS-museon Rainbow-näköalatasanteen sateenkaari-ikkunoista. Lisäksi kävimme moikkaamassa Poikaa museon alakerrassa ja löysimme myös mielenkiintoisen taideteoksen, jossa valkoiset muovikuulat kulkivat painovoimalla ympäri huonetta kiskoja pitkin, välillä hissi nosti pallon uudestaan korkeammalle tasolle, josta liike jatkui taas. Pojat jaksoivat juosta pallojen perässä varmaan vartin verran...

Sateenkaaripojat

Uutta perspektiiviä 60 metrin korkeudessa

ARoS:n Poika

Oho, on se ISO!

Oma näkemys Pojasta

Sen jälkeen poikien olikin pakko päästä pomppimaan vieressä olevan pomppulinna-alueen moninaisiin kohteisiin. Vauhtia ja vaaratilanteita riitti varsinkin nuorimman herran kanssa, jonka oli ihan pakko päästä kaikkein suurimpiin liukumäkiin isompien perässä. Sade alkoi juuri sopivasti, kun aloimme miettiä kotiinlähtöä ja piipahdimme vielä myöhäiselle lounaalle ARoS:n kahvilaan.

Yhä ylös yrittää....

Epäröinti ei kuulu asiaan

Vauhdin hurmaa - jiihaa!!

Kerrankin samassa kuvassa

Kotona jatkettiin painimista

Minun oli tarkoitus käydä vielä viikolla poikien kanssa ihastelemassa Aarhusin satamaan saapunutta, maailman suurinta konttialusta, tanskalaisen Mærskin valmistamaa, mutta syysflunssakausi alkoi ja Joni nappasi tarhasta mukaansa nuhakuumeen. Muutama päivä vietettiin kotona parantelemassa, mutta onneksi perjantaina sain molemmat pojat tarhaan. Tämä "onneksi" tarkoitti sitä, että pääsin kaupungille nauttimaan harvinaisen aikuislounaan suomalaisseurassa...

Talvella Jaakon käydessä yliopiston Perinneseuran vuosijuhlissa, hän oli sopinut ystäviensä kanssa, että nämä tulisivat meille Aarhusiin kyläilemään. Loppujen lopuksi seuralaisia saapui vieraiksemme kahdeksan kappaletta, osa nukkui hotellissa ja pari majoittui naapuriemme luona heidän poissaollessaan (uskomatonta ja yllättävää ystävällisyyttä ihmisiltä, joita olimme tavanneet vain kerran aiemmin). Alkuviikon aikana katselin huolestuneena sateista ja pilvistä keliä ja kirosin, että tarviko tällaisen ilman nyt osua juuri tälle viikolle, mutta loppuviikosta taivas repesi, aurinko paistoi ja Aarhus esitteli parhaita puoliaan niin sään kuin tekemisenkin osalta. Perjantaina Jaakko tutustutti vieraita kaupunkiin ja minäkin sitten pääsin tapaamaan tuttuja omastakin killasta ja mikä parasta - puhumaan suomea rauhassa aikuisten kesken! ;)

Lauantaiksi olimme päättäneet tarjota vieraillemme perinteisen tanskalaisen päivällisen ja paikallisten ystäviemme avulla kokosimme mielenkiintoisen menun., johon kuului erilaisia voileipiä, tartalettejä, paikallista läskisoosia eli paistettuja lihaisia silavasiivuja perunoiden ja persiljakastikkeen kanssa sekä suklaisia, "vanhasta kakusta" tehtyjä pallosia sekä luumukakkua vaniljakastikkeen kera.

*Forretter

Forskellige smørrebrød
- Dyrlægens natmad
- med kyllingsalad
- med chokoladpålæg
- med avokado og hytteost

Kylling- og aspargestarteletter
 
*Hovedret

Stegt flæske med kartofler og persillesovs

*Dessert

- Trøffler
- Blommekage og vaniljesovs

Eläinlääkärin yöpala, lihaisa voileipä

Kanatartalettejä

Stegt flæsk med kartoffler og persillesovs

Jälkkäriksi luumukakkua ja trøfflejä - ja nappi auki housuista!

Ruoka näytti maistuvan hyvin ja sitä oli riittävästi, joku sanoisi jopa liikaa... Mutta aika sopivasti sitä jäi, niin että sain vielä tehtyä sunnuntaille perinteistä dagen efter-ruokaa eli biksemadia ("biksemeel") viimeisille lähtijöille. Vaikka vierailu olikin lyhyt, niin se oli hurjan mieluisa ja virkistävä! Sovimme myös, että ensi vuonna otetaan uusiksi ja yritetään saada vierastalomme kaikki kolme ulkopöytää täyteen perseläisiä.

Aarhus Festival Uge del 2 - Suomalaiskattaus

Talvella Jaakon käydessä yliopiston Perinneseuran vuosijuhlissa, hän oli sopinut ystäviensä kanssa, että nämä tulisivat meille Aarhusiin kyläilemään. Loppujen lopuksi seuralaisia saapui vieraiksemme kahdeksan kappaletta, osa nukkui hotellissa ja pari majoittui naapuriemme luona heidän poissaollessaan (uskomatonta ja yllättävää ystävällisyyttä ihmisiltä, joita olimme tavanneet vain kerran aiemmin). Alkuviikon aikana katselin huolestuneena sateista ja pilvistä keliä ja kirosin, että tarviko tällaisen ilman nyt osua juuri tälle viikolle, mutta loppuviikosta taivas repesi, aurinko paistoi ja Aarhus esitteli parhaita puoliaan niin sään kuin tekemisenkin osalta. Perjantaina Jaakko tutustutti vieraita kaupunkiin ja minäkin sitten pääsin tapaamaan tuttuja omastakin killasta ja mikä parasta - puhumaan suomea rauhassa aikuisten kesken! ;)

Lauantaiksi olimme päättäneet tarjota vieraillemme perinteisen tanskalaisen päivällisen ja paikallisten ystäviemme avulla kokosimme mielenkiintoisen menun, johon kuului alkupaloiksi erilaisia voileipiä sekä tartalettejä, pääruoaksi paikallista läskisoosia eli paistettuja lihaisia silavasiivuja perunoiden ja persiljakastikkeen kanssa sekä jälkiruoaksi suklaisia, "vanhasta kakusta" tehtyjä pallosia sekä luumukakkua vaniljakastikkeen kera.

*Forretter

Forskellige smørrebrød
- Dyrlægens natmad
- med kyllingsalad
- med chokoladpålæg
- med avokado og hytteost

Kylling- og aspargestarteletter
 
*Hovedret

Stegt flæske med kartofler og persillesovs

*Dessert

- Trøffler
- Blommekage og vaniljesovs

Eläinlääkärin yöpala, lihaisa voileipä

Kanatartalettejä

Stegt flæsk med kartoffler og persillesovs

Jälkkäriksi luumukakkua ja trøfflejä - ja nappi auki housuista!

Ruoka näytti maistuvan ja sitä oli riittävästi, joku sanoisi jopa liikaa... Mutta aika sopivasti sitä jäi, niin että sain vielä tehtyä sunnuntaille perinteistä dagen efter-ruokaa eli biksemadia ("biksemeel") viimeisille lähtijöille. Vaikka vierailu olikin lyhyt, niin se oli hurjan mieluisa ja virkistävä! Sovimme myös, että ensi vuonna otetaan uusiksi ja yritetään saada vierastalomme kaikki kolme ulkopöytää täyteen perseläisiä.

Oman maan omena, muun maan... öööh, luumu!

Syksy alkaa saapua tänne Tanskaankin ja sen myötä pääsee maistelemaan oman maan satoa sekä keräämään herkkuja myös lähiympäristöstä. Täällä ei kasva mustikoita eikä puolukoita juurikaan, tai en ainakaan ole niitä nähnyt, mutta uusina tuttavuuksina ovet olleet villeinä asuinalueellamme kasvavat karhunvatukat, erilaiset luumut, kirsikat, pähkinät, joita voi keräillä aika turvallisin mielin syötäväksi. Luumuja olen raijannut kotiin lähemmäs kolmekymmentä litraa ja kaikesta tästä sain leivottua vaivaiset kolme luumutorttua, muuten hedelmät katosivat parempiin suihin... Piti kokeilla leivontataitoja taas ja todettua tuli, että Päiviltä saamani kevyt omenapiirakkaresepti toimii mainiosti myös luumujen kanssa!

Perjantai-illan herkkuja

 
Lisäksi oman pihan omenapuu on osoittautunut melkoisen hedelmälliseksi tänä vuonna, joten eiköhän tässä vielä omenoita tule korvistakin ulos, ennenkuin kaikki on syöty... Hauskasti meidän puussamme kasvaa tummanpunaisia, kirkkaanpunaisia ja vaaleita omenoita puolesta riippuen, olisikohan auringon määrällä noin paljon vaikutusta? Vai olisiko joku todellinen viherpeukalo käynyt peukaloimassa puutamme?

Vaaleita, kirkkaita ja tummia, jokaiselle jotakin!

Voihan omena!

Nurmikon suojelemiseksi ja jonkinlaiseksi pihan kaunistukseksi pistimme maahan kuusi aurinkoenergialamppua. Olen katsellut tuollaisia jo jonkin aikaa ja kun lähikauppamme alelaarista löytyi paketti, niin ajattelin kokeilla tätäkin ideaa. Mitään laatutuotteita nuo tuskin ovat, mutta koska pari tihulaista kokeilee niiden kestävyyttä traktorilla harva se päivä, niin turha niihin niin paljon on rahaa laittaa kiinni. Ehkä sitten joskus myöhemmin! Tuumasin laittaa niitä etupihamme sora-aluetta reunustamaan, mutta sitten totesin, että sillä puolella ei ole suoraa auringonvaloa juuri ollenkaan.

Krossitien reunustus ja epätoivoinen nurmikonsuojeluyritys

Auringosta tunnelmavalaistusta

Kun katsoo pihaamme, on vaikea kuvitella, millainen viidakko se kuukausi sitten oli! Harvennushakkuissa jätimme pihan nurkkaan köynnöksen, joka osoittautui karhunvatukaksi. Nyt saavat pojatkin käydä napsimassa marjoja suoraan puskasta, tosin ilmeistä päätellen suuhun livahtaa useimmiten puoliraakoja marjoja. Nurmikkokin alkaa olla jo oikein hyvässä kunnossa ja itsellä on paljon seesteisempi olo, kun katselee mukavannäköistä aluetta. Eiköhän ensi kesänä siinä jo loikoilla päivänokosilla pikkuteltassa!

Karhunvatukkaviljelmä

Kuukaudessa on nurmikko kasvanut aika lailla ja se on jopa ajettu pari kertaa!