Reippaat matkustajat

Josko nyt puolentoista viikon päästä ehtisi blogiakin päivittää. Kyllä se vaan niin on, ettei lomalla ole aikaa...

Lentomme Suomeen lähti perjantaina 13.7. klo 6.50, joten edessä oli aikainen herätys, jonka ounastelimme olevan pojille vaikea. Toisin kävi, kaksi reipasta, kirkassilmäistä poikaa hoitui autoon alta aikayksikön ja varhaisesta ajankohdasta huolimatta matkalaiset olivat pirteitä lähes perille Nokian mummolaan saakka.

Takapenkillä oltiin pirteitä klo 05.30

Aarhusin lentokentän puuhapaikka

Lennot sujuivat mallikkaasti kiitos eväiden, tablettitietokoneen lastenohjelmien sekä lentoemäntien kiikuttamien lelujen. Tällä kertaa ehdimme myös vierailla Kööpenhaminan lentokentän houkuttelevissa putiikeissa, joihin äiti on joka kerta ehtinyt luoda vain haikeita silmäyksiä. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain "pakollisilla hankinnoilla" ja vain lapsille!

Kööpenhaminan kentän pitkät liukukäytävät mentiin "ihan itse"

Lapsenvahti Eliaksen aamupalan ajan

Tästä se loma alkoi! Lisää postauksia lomapuuhista seuraa sateisina päivinä, vapaahetkien osuessa kohdalle...

Iltapäivällä ehdittiin vielä hankkia Jonille kesätukka

Aarhus Naturhistorisk Museum

Keskiviikon retkikohde oli Aarhusin luonnontieteellinen museo, joka sijaitsee yliopiston kampuksen sokkeloissa. Olimme reissussa ystäväni Anitan, hänen poikiensa Bjørnen ja Benjaminin sekä tyttärensä Emilyn kanssa. Ulkoapäin pienen näköinen rakennus kätki sisäänsä paljon mielenkiintoista katsottavaa, kuunneltavaa ja kosketeltavaa. Luurangot, täytetyt eläimet ja jotkin elävätkin lajit olivat ihailtavana neljässä eri kerroksessa.

Näitä taistelevia tiikereitä katsottiin kauan ja hartaasti

Yhdessä kerroksessa esiteltiin Tanskan asutuksen, maaperän ja ilmaston kehitystä maapallon syntymästä lähtien, toisessa Tanskan eläimistöä, kasvistoa ja linnustoa. Yksi pieni sali oli pyhitetty uhanalaisille eläimille ja uusin näyttely esitteli eläimiä, lintuja, kaloja, perhosia ja kasveja Afrikasta ja etelä-Amerikasta. Kaikkea oli siis tarjolla!

Tuttuja ja vähemmän tuttuja eläimiä

Laitetaan jonkin sortin sorkkaeläimen luita kohdilleen, ihastellaan kiviä Bjørnen kanssa ja kuunnellaan meren kohinaa erilaisista kotiloista

Kilpikonnia, krokotiilejä ja afrikkalaisen norsun pääkalloja

Tropiikin perhoste väriloistoa

Yhdessä kerroksessa oli näytteillä täytettyjä eläimiä museon perustamisen ajoilta 1930-luvulta, jolloin tutkijat kiersivät esimerkiksi Afrikassa keräämässä eläinten luurankoja ja nahkoja sekä täyttämässä kuolleita eläimiä. Tähän saliin Joni juoksi kovalla kiireellä Bjørnen perässä hänen tullessaan riemusta kiljuen hakemaan meitä nopeasti katsomaan jotain. Käytävästä kulman taakse saliin käännyttäessä kuului vain kauhistunut kiljaisu ja Joni pysähtyi kuin seinään. Ei ihme, parin metrin päästä tuijottivat aidot leijonat... Onneksi tosin 1930-luvulla täytettyinä!

Mukanani oli vain meidän vanha pokkari, joten kuvan laadussa olisi parantamisen varaa. Tosin osa museon saleistakin oli niin hämäriä, ettei hyviä ja tarkkoja kuvia olisi kovin helposti harrastelija saanut. Retken päätteeksi käytiin evästelemässä yliopiston kanttiinissa ja tultiin kilpaa rankkasateen kanssa kotiin. Olipas taas mukava päivä!

Valmiina lähtöön!

Tälläkin kertaa pärjätään isolla ja pienellä matkalaukulla sekä repuilla. Tavarat pakattu ja eväät tehty, joten ei muuta kuin nukkumaan! Aamulla on aikainen herätys 3/4 perheelle, 1/4 hilluu pystyssä viiden aikaan varmaan muutenkin...

Aamulla ilmeet eivät varmasti ole yhtä pirteät!

Loma alkakoon! Nähdään pian!

Sommertiden, hej hej, sommertiden!

Kumma juttu, mutta minulla ei ole ikävä koti-Suomen kesää! Se johtuu ihan siitä, että mekin olemme saaneet täällä osamme samanlaisista vaihtelevista keleistä... Ja aktiviteetit ovat olleet ilmojen mukaisia.

Viime viikolla saatiin nauttia kesäisistä päivistä, yli +25 asteen lämmöstä, auringosta, hyvästä leikki- ja piknikseurasta sekä leppoisasta oleilusta ulkosalla poissa kotona odottavista hommista. Aamulla pakattiin piknikkori ja viltti mukaan ja suunnattiin muiden kerholaisten kanssa Mindeparkiin, samalle suurelle viher- ja leikkialueelle, jossa olemme olleet myös perheen kesken. Iltapäivästä raahustettiin kotiin juuri ennen Jaakon kotiintuloa ja jatkettiin kesänviettoa minimalistisella tyylillä sisustetulla terassillamme hiekkapihan rikkaruohoja ihastellen.

Kesä! Hyttyset vain puuttuvat!

Lauantaina sateen uhatessa kävimme tutustumassa Aarhusin vanhimpaan uimahalliin, joka on rakennettu 1933 ja remontoitu viimeksi pari vuotta sitten. Siellä oli mukava lillutella lämpimässä vedessä, Joni opetteli polskuttelua uimalaudan kanssa ja Eliaskin nautti ensimmäisestä uimakerrastaan valtavasti köllötellen, läpsytellen ja sukeltaenkin pari kertaa. Pienihän uimahallitila oli, muutaman radan levyinen iso allas, lastenalla ja lämminvesiallas vauvoille sekä poreallas. Mutta kaiken kaikkiaan todella lapsiystävällinen paikka, menemme varmasti uudelleenkin. Pesutiloissa oli muutama pieni amme lapsia varten ja pyörillä varustettu leikkikehä, johon vikkelän vipeltävän saattoi asettaa oman peseytymisen ajaksi.

Ulkoapäin ei niin kovin vaikuttava uimahalli, mutta...

kyllä täällä kelpaa...

Tällä viikolla ilma on ollut viileä, vain alle +15 astetta, harmaa, sateinen ja nuhjuinen, juuri sopiva kotonaoloon, siivoiluun ja tavaroiden pakkailuun perjantaiaamun aikaista Suomeen lähtöä varten. Jokasään vaatetta mukaan taitaa tarvita, joten eivätköhän matkalaukut taas täyteen tule! Onneksi lista-ihmisenä minulla on kattava muistilista puhelimessa, siitä ruksailen asioita yli pakkailun edetessä.

Sään salliessa meidän pitäisi vielä tavata ystäviämme piknikin merkeissä, huomiseksi tosin luvattiin aika paljon vettä. Matkajärjestelyt alkavat olla kuitenkin sillä tolalla, että torstaillekin tapaamisen pystyy siirtämään. Touhupäivä ilman päiväunia Jonille, niin eiköhän illalla uni maistu. Aamuherätys puoli kuuden maissa tulee hänelle olemaan rankka, mutta eiköhän se vielä reippaudeksi muutu, kun tien päälle päästään.

Perjantai, 13. päivä ja lennot välilaskulla Tampereelle yksin kahden vekaran kanssa, hmmm, pitäähän sitä jotain extremeä elämässä olla! Eikös?

Mitäs sitten tekisi?

Ystävättärelläni on samanikäinen poika kuin meidän Elias. Tai ainakin olen niin tähän asti ajatellut! Onhan ystäväni poika neljä kuukautta vanhempi, mutta molemmat ovat saman vuoden vauvoja eli samanikäisiä, mutta mutta... Näin viime viikolla videonpätkän tämän toisen touhutuholaisen edesottamuksista ja ei voinut kuin todeta ajatusteni olleen vääriä. Miten suuri voikaan neljän kuukauden ikäero olla puhuttaessa pienistä lapsista ja varsinkin vauvoista! Meidän veijari näyttää vielä ihan vauvalta, vaikka iso poika jo onkin, mutta kyllä kaverinsa on jo niin taapero, ettei vauvasta voi samassa lauseessa puhuakaan. On ihana päästä parin viikon kuluttua tapaamaan häntä ja ihmettelemään ihan luonnossa toisen touhuja!

Ei sillä että meidänkään Elias enää mikään vauva olisi, kahdeksankuukautisena on jo niin vauhti päällä, ettei tosikaan. Eliaksen kehitys tuntuu menevän samalla mallilla kuin Jonillakin eli liikkuminen ensin ja puhe sitten myöhemmin. Toki pulputusta, pörinää ja kiljahteluja päivät ovat täynnä ja varsinkin isoveljen kanssa on mukava höpsötellä. Konttausvauhti on sen verran huimaa ja meno päättäväistä, että tiskikoneen täyttö ja tyhjennys onnistuu vain hyvien harhautusten avulla. Ja jos touhuilijaa ei näy eikä kuulu, niin kannattaa ensin suunnata päällä olevan pyykkikoneen luokse, vaikka vessan ovi näyttäisikin olevan lähes kiinni, tämä veijari kun osaa tuupata oven perässään kiinni, jos ei halua häirittävän itseään kesken mielenkiintoisen puuhan.

Mitä, eikö kukaan kutsunut? No, tulin silti!

Ja jos ei kontata, niin kävellään taaperokärryllä tai seisoskellaan vetämässä tavaroita pois kaikilta pöydiltä ja tasoilta mihin ylettyy. Esikoisen ja toisen lapsen eron liikkeellelähdössä ymmärtää nyt paljon paremmin, pakkohan sitä on kuopuksen päästä liikkeelle nopeammin, kun on hyvänä motivaattorina esikoinen, joka niin vikkelästi kulkee joka paikkaan. Oppisit itsekin, jos ne mielenkiintoisimmat tavarat olisivat aina vähän käden ulottumattomissa ja toisella puolella huonetta olisi paljon mukavammat leikit menossa. Istuminenkin sujuu, mutta ympärillä on niin paljon nähtävää, ettei pikkumies tahdo paikallaan pysyä – edes potalla.

Isän kanssa lenkillä

Pottatreenit aloitettiin vajaa kuukausi sitten ja melkeinpä joka kerta syömisen jälkeen tai muuten vain vaippaa vaihtaessa pottaa lirahtaa tai pörähtää jotain. Elias tuntuu itsekin oivaltaneen, että lökäpöksyissä ei ole mukava olla ja hädän ollessa jaksaa potalla kököttää. Kovin kauas ei minun kannata tässä vaiheessa lähteä, sillä kun asiat on hoidettu, poika on heti lähdössä jatkamaan leikkejään. Nyt mennään jo pitkälti toista viikkoa, kun kaikki pökäleet on pungerrettu pottaan ja siitähän äiti kiittää! On paljon mukavampi, helpompi ja siistimpi kuivattaa, säilöä ja pestä pissaisia kestovaippoja niiden haisevien sijaan. Kestovaippojen käyttö tuli rutiiniksi Jonin aikana ja samaa jatketaan Eliaksen kanssa. Päivisin kestoillaan ja öisin on käytössä ihan tavalliset kertakäyttöiset vaipat. Onhan siinä hiukan lisähommaa, mutta en pidä sitä pahana. Illalla viimeisen vaipanvaihdon jälkeen pyykkikone pyörimään, ennen nukkumaanmenoa vaipat kuivumaan ja aamulla puhtaat käyttöön. Ihan vain muistuttaakseni Eliasta suomalaisista sukujuurista pesaisin eilen vaippojen kera sinisen huivin. ;)

Meidän "vauva"

Seisomaannousu ja alastuleminen sujuvat jo ihan mallikkaasti ja tasapainoa löytyy välillä ihan hetken seisomisenkin verran. Reippaasti poika kuitenkin luokse vipeltää, kun häntä kutsuu, tietysti jos jotain mielenkiintoisempaa ei ole näkyvillä. Ja kieltojakin on alettu jo hiukan totella, ymmärtämisestä nyt tuskin vielä voi puhua, mutta on ainakin hyvä alku! Palikoita ei vielä ole kokeiltu kasailla, mutta josko mummolassa sitäkin pääsisi harjoittelemaan. Pinsettiotetta tuskin vielä löytyy, tosin ei olla kokeiltukaan, täytyypi laittaa herneitä pöytään.

Ruoka maistuu kuopukselle yhtä hienosti kuin Jonillekin vauvaiässä, neljällä ylä- ja kahdella alahampaalla on hyvä popsia. Annokset ovat aikamoisia ja päälle hörpätään vielä kotimeijerin tuotteita. Ja auta armias, jos syöttäjä on liian hidas! Ruokaympyrä on saatu kasattua kasvisten, hedelmien, lihan ja kalan sekä viljatuotteiden ympärille. Viime viikon lopulla uskalsin aloittaa ensimmäisen suomalaisen viljan, kauran, kokeilun ja hyvin sekin näyttää sopivan Eliakselle. Jonille tuli silloin aikoinaan juuri kaurasta kaikkein pahimmat allergiaoireet, mitä viljoista tuli ja sen vuoksi vähän tätäkin arastelin. Mutta hyvältä näyttää ja ennen Suomen lomaa ehdimme varmaan kokeilla vielä ruistakin! Hip hurraa, ehkä lomalla poika pääsee jyrsimään jo ruisleipää!

Ainoa harmaita hiuksia ja silmäpusseja vanhemmille aiheuttava asia kuopuksemme elämässä on nukkuminen. Vuorokausirytmi on välillä aikamoisen hakusessa, kuten aikaisemmista bloggauksista on voinut päätelläkin; jos herätään aamuviiden aikaan, niin päivärytmi hukkuu täysin, mutta sitten on vaan koitettu mennä toiseen tahtiin. Unikoulu yösyötön lopettamisineen tehtiin tuossa kuukausi sitten ja siitä lähtien yöt ovat sujuneet hyvin. Tosin yöt meillä ovat koko ajan sujuneet aika mallikkaasti, yhdellä herätyksellä on menty jo pitkään. Aamuheräämiset ja päiväunet enemmän huolta, väsymystä ja turhautumista aiheuttavat. Elias nukkuu vuorokaudessa keskimäärin 11-12 tuntia, välillä vähemmän kuin veljensä. Minun mielestäni todella vähän, mutta lääkäri ei viime tarkastuksessa pitänyt asiaa ongelmana, koska Elias on hurjan hyväntuulinen hereillä ollessaan. Lääkäri totesi vain, että taitaa poika olla niin energinen ja utelias, ettei halua nukkua, jottein mitään mene ohi suun. No, siihen täytyy siis tyytyä ja toivoa, että seuraavan kasvupyrähdyksen aikana unetkin maistuisivat paremmin.

Oisko se munkin kamera, oisko?

Lapsiperheen arki siis jatkuu, iloineen, suruineen, nauruineen, huolineen, hymyineen ja väsymyksineen... Mutta on tämä myös antoisaa aikaa, josta nautin (silloin kuin ehdin)!

Aamulla klo 4.45 - ei heikkohermoisille!

Vähemmän freesi aamuvirkku kameran takana

 Mitä sitä nyt nukkumaan, kun aamusella voi tehdä kaikenlaista jännää. Kuten vaikka pyydystää tuoretta aamupalaa oman terassin ovesta... Isoveljensä on paatunut kasvissyöjä, mutta tämä kaveri taitaa tulla isäänsä. "Oisko teillä mitään lihaa?"

Mmmm-njam...

Jos nyt kuitenkin puuroa ensin!