Eilen tallustelin kahden viikon tauon jälkeen tanskan tunnille ihan vaan kuullakseni, että meillä on kurssikoe alkamassa! Opettaja oli parin paikalla olleen kanssa sopinut viime viikolla asiasta, mutta unohtanut ilmoittaa siitä kurssin kotisivuilla, joten yllätysyllätys!! Pari kertaa piti vielä varmistaa, että onko tämä nyt ihan oikea koe, eikä harjoituskoe?
Tässä kolmoskurssin kokeessa on vain kirjallinen ja luetunymmärrysosio, suullinen ja kuunteluosio ovat sitten taas ohjelmassa neloskurssin kokeessa. Eipä tämä onneksi niin ryppyotsaista touhua ole ja samanlaisia kokeita olemme harjoitelleet jo kurssin aikana muutamia, joten ei muuta kuin kynä käteen ja kirjoittamaan aineita. Ensin 15 minuutin aikana työnhakusähköpostin kirjoitus ja sitten puolen tunnin aikana vähintään 90 sanan kirje uudesta asunnosta. Luetunymmärtämisessä meillä oli neljä eri tehtävää, etsiä parista tekstistä tietoja sekä valita oikea virke ja sana tekstin aukkoihin.
Luetunymmärtämisen opettaja korjasi välittömästi ja siitä sain täydet pisteet, mutta kirjallinen osio menee toisen opettajan arvosteltavaksi, ettei kukaan pääse sanomaan nykyistä opettajaamme puolueelliseksi. Ensi viikkoon asti saa sitten jännätä, vaikka eiköhän sekin läpi mennyt!
Hyvä sinänsä tällaisessa ex tempore kokeessa oli, etten ehtinyt sen kummemmin jännittää. Mutta olisi sitä voinut tietysti hiukan ehtiä sanoja katsella, niin olisi kirjoitus kulkenut hiukan sujuvammin..
Aurinkoista lopputalven päivää vaan sinne Suomeenkin, täällä pallo möllöttää kirkkaalta taivaalta ja aurinkolaseja tarvitaan! Otan tänään kameran mukaan, niin että saatte ihasteltavaksenne kuvia ensimmäisistä kevätkukkasista!!
torstai 28. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Isoa iloa pienestä
 |
| Tuuks leikkiin, Joni menee jo! |
Sunnuntaina lähdettiin riehumaan tutun kauppakeskuksen valtavalle leikkipaikalle, josta olen tainnut mainita ennenkin. Myös minä varauduin peuhaamiseen sopivin vaattein, koska tiesin olevan mahdotonta saada Eliasta pysymään pienemmille lapsille tarkoitetulla alueella. Siellä meidän kuopuskin mennä vilisti Jonin perässä putkissa, verkoissa ja tangoissa kieppuen. Äidin apua tarvittiin vain kerroksesta toiseen siirryttäessä, muuten hommani oli katsoa, ettei kaveri painu pää edellä ihan joka paikkaa. Näyttää meinaan olevan reilusti pääkömpi tapaus kuin veljensä!
 |
| Ota nyt jo se kuva!! |
 |
| Jiiihaa! |
 |
| Virtaa riittää! |
 |
| Muiden mukana, vasemmassa reunassa leikkiseuramme Lily |
Välillä käytiin rattailla juomassa ja syömässä ja sitten taas mentiin. Myöhemmin päivällä saimme Lilinkin vanhempineen ja isovanhempineen leikkiseuraksi ja ehdimme hyödyntää leikkipaikan kasvomaalauspistetta, jossa Joni istui yllättävän rauhallisesti maalattavana. Pari tuntia Eliaskin jaksoi tuolla häkissä jauhaa ennenkuin alkoi huilailemaan juoksemisen sijaan. Kun pikkumies lopulta simahti vaunuihin sämpläänsä puristaen, niin me Jonin kanssa saimme rauhallisen retkilounashetken minipaprikoineen ja pillikaakaoineen ennen siirtymistä kauppakeskusken toiselle, pienemmälle leikkipaikalle. Siellä ehdimme peuhata vielä tunnin verran ennen kotiinlähtöä.
 |
| Maskin takana oli videoruutu, jossa ajettiin myös moottoripyörällä |
 |
| Joni-tiikeri leikkipaikan kasvomaalauksen jälkeen |
 |
| Väsynyt, mutta onnellinen mussuttaja |
perjantai 22. helmikuuta 2013
Kuulumisia tarhasta
Meillä oli eilen Jonin tarhassa 3-kuukautiskeskustelu eli sellainen vanhempien ja ohjaajan tapaaminen Jonin tarhauran sujumisen tiimoilta. Sinänsä mukava juttu myös siten, että Jaakko näki ensimmäistä kertaa, minne minä meidän pojan joka aamu kuskaan... Josko sitten joku kerta voisi kuljetusnakki osua iskällekin. =)
Joni olo tarhassa on ohjaajien mielestä alkanut todella hyvin ja he kehuivat, kuinka nopeasti Joni on oppinut ymmärtämään ja puhumaan tanskaa. Yksi kehui jopa älykkääksi lapseksi, jolla on kielipäätä, aha, hmmm... Ai meidän poika vai? Ohjaajille Joni ei kovinkaan paljon vielä puhu, mutta lasten leikkejä seuratessaan he ovat havainneet Jonin puhuvan 4-6 sanan lauseita ja ääntävän kieltä hyvin. He ovat myös sitä mieltä, että Joni ymmärtää yllättävän paljon jo heidän puheitaan, minä vähän skeptisenä tuumasin, että taitaa poika välillä vastata vaan vastaamisen ilosta jotain.
Joni on alkanut puhua kotonakin vähän tanskaa, lähinnä komentaa Eliasta pysymään poissa leluiltaan, mutta myös kertoillut Jaakolle ja minulle joitain sanoja sillä tuulella ollessaan. Yleensä "sitä" tuulta ei ole ja jos kysyn jotain, niin vastaus on sellainen ei-ynähtely päänpyörityksen kera. Mutta eipä tuo haittaa, tarhassa yksi ohjaajista minulle on sanonutkin, ettei kotona tarvi puhua tanskaa, on tärkeää, että lapsi oppii äidinkieltäänkin kunnolla. Muut kielet tulee sitten siinä sivussa.
Tässä pari lausahdusta, jotka olen kuullut tai minulle on kerrottu:
"Rasmus, vil du lege med tog?" = Rasmus, leikitkö junalla?
"Rasmus, tag tøj på NU!" = Rasmus, vaatteet päälle NYT! (Oli kiire ulos leikkimään...)
Rasmus on yksi Jonin parhaista kavereista, he tykkäävät leikkiä paljon keskenään junaradalla ja autoilla. Molemmat ovat sellaisia vähän rauhallisempia kavereita, eivätkä ole aina niin kiinnostuneita toisten poikien riehuntaleikeistä, Joni ehkä siksi, ettei ymmärrä vielä puheesta leikin tarkoitusta. Muitakin kavereita löytyy paljon ja ohjaajat ovat kertoneet, että muut lapset pitävät Jonista kovasti. Joka aamu hänelle huudellaan heit ja kun käyn hakemassa Jonia kotiin, joku lapsista on aina kertomassa, missä Joni on leikkimässä.
Hauskaa tarhassa tuntuu aina olevan, vaikka aamuisin usein Joni toteaakin, ettei halua tarhaan lähteä. Joskus hän jää murjottamaan tai roikkumaan puntissa ja vähän itkeä tihrustamaan, kun lähden pois, mutta joka kerta hakiessa hän leikkii iloisena ja nauravaisena muiden kanssa, eikä tietenkään tahdo lähteä pois. Sellainen hän kuulemma on normaalistikin, tottelee aika hyvin eikä kiukuttele ohjaajille tai muille lapsille. Puolensa hän myös osaa pitää tai sitten hakeutuu tilanteesta pois käyden kertomassa ohjaajille, mikä on vikana tai harmittaa.
Kyselimme myös hiukan Jonin keskittymisestä eri tekemisiin ja meille kerrottiin, että Joni pitää kovasti yhteisistä lukuhetkistä ja laulutuokioista, lueskelee välillä itsekin kirjoja ja puuhailee kovasti leikkejä rakennellen. Askarteluihin hänellä ei mielenkiintoa niin paljon riitäkään. Kotonakaan Joni ei kovin kauan jaksa piirtämiseen tai muihin askarteluihin keskittyä, mutta kirjoja hän saattaa lukea pitkänkin tovin.
Sellainen haaveilijapoikahan tuo on kuulemma tarhassakin, syömisen kanssa kestää ja kestää, mutta on hän sitäkin petrannut, eikä ole aina viimeisin pöydässä. Mutta sitten kun on kiire, niin osaa hän ripeäkin olla - sille päälle sattuessaan.
Palaverin jälkeen kävimme etsimässä Jonia ja löysimme hänet eväslaukku sylissä muiden lasten kanssa piiristä nauramassa ja pölpöttelemässä, kun yksi harjoittelijoista, Christoffer piti lapsille jotain pientä ohjelmaa ennen välipalaa. Vaikka hän tiesikin, että isä oli tulossa tänään käymään ja näki Jaakon ovelta, niin hän vain heiluttteli iloisena ja huuteli moit, muttei meinannutkaan lähteä kesken kivan touhun pois. Oli mukava, että Jaakkokin näki ja kuuli, että Joni tykkää tarhassa olla ja että kavereita ja aktiviteetteja riittää. Tästä on ihan kiva jatkaa tarhauraa, vaikkei se kovin pitkä enää olekaan. Täällä kun mennään kouluun jo viisivuotiaina...
Joni olo tarhassa on ohjaajien mielestä alkanut todella hyvin ja he kehuivat, kuinka nopeasti Joni on oppinut ymmärtämään ja puhumaan tanskaa. Yksi kehui jopa älykkääksi lapseksi, jolla on kielipäätä, aha, hmmm... Ai meidän poika vai? Ohjaajille Joni ei kovinkaan paljon vielä puhu, mutta lasten leikkejä seuratessaan he ovat havainneet Jonin puhuvan 4-6 sanan lauseita ja ääntävän kieltä hyvin. He ovat myös sitä mieltä, että Joni ymmärtää yllättävän paljon jo heidän puheitaan, minä vähän skeptisenä tuumasin, että taitaa poika välillä vastata vaan vastaamisen ilosta jotain.
Joni on alkanut puhua kotonakin vähän tanskaa, lähinnä komentaa Eliasta pysymään poissa leluiltaan, mutta myös kertoillut Jaakolle ja minulle joitain sanoja sillä tuulella ollessaan. Yleensä "sitä" tuulta ei ole ja jos kysyn jotain, niin vastaus on sellainen ei-ynähtely päänpyörityksen kera. Mutta eipä tuo haittaa, tarhassa yksi ohjaajista minulle on sanonutkin, ettei kotona tarvi puhua tanskaa, on tärkeää, että lapsi oppii äidinkieltäänkin kunnolla. Muut kielet tulee sitten siinä sivussa.
Tässä pari lausahdusta, jotka olen kuullut tai minulle on kerrottu:
"Rasmus, vil du lege med tog?" = Rasmus, leikitkö junalla?
"Rasmus, tag tøj på NU!" = Rasmus, vaatteet päälle NYT! (Oli kiire ulos leikkimään...)
Rasmus on yksi Jonin parhaista kavereista, he tykkäävät leikkiä paljon keskenään junaradalla ja autoilla. Molemmat ovat sellaisia vähän rauhallisempia kavereita, eivätkä ole aina niin kiinnostuneita toisten poikien riehuntaleikeistä, Joni ehkä siksi, ettei ymmärrä vielä puheesta leikin tarkoitusta. Muitakin kavereita löytyy paljon ja ohjaajat ovat kertoneet, että muut lapset pitävät Jonista kovasti. Joka aamu hänelle huudellaan heit ja kun käyn hakemassa Jonia kotiin, joku lapsista on aina kertomassa, missä Joni on leikkimässä.
Hauskaa tarhassa tuntuu aina olevan, vaikka aamuisin usein Joni toteaakin, ettei halua tarhaan lähteä. Joskus hän jää murjottamaan tai roikkumaan puntissa ja vähän itkeä tihrustamaan, kun lähden pois, mutta joka kerta hakiessa hän leikkii iloisena ja nauravaisena muiden kanssa, eikä tietenkään tahdo lähteä pois. Sellainen hän kuulemma on normaalistikin, tottelee aika hyvin eikä kiukuttele ohjaajille tai muille lapsille. Puolensa hän myös osaa pitää tai sitten hakeutuu tilanteesta pois käyden kertomassa ohjaajille, mikä on vikana tai harmittaa.
Kyselimme myös hiukan Jonin keskittymisestä eri tekemisiin ja meille kerrottiin, että Joni pitää kovasti yhteisistä lukuhetkistä ja laulutuokioista, lueskelee välillä itsekin kirjoja ja puuhailee kovasti leikkejä rakennellen. Askarteluihin hänellä ei mielenkiintoa niin paljon riitäkään. Kotonakaan Joni ei kovin kauan jaksa piirtämiseen tai muihin askarteluihin keskittyä, mutta kirjoja hän saattaa lukea pitkänkin tovin.
Sellainen haaveilijapoikahan tuo on kuulemma tarhassakin, syömisen kanssa kestää ja kestää, mutta on hän sitäkin petrannut, eikä ole aina viimeisin pöydässä. Mutta sitten kun on kiire, niin osaa hän ripeäkin olla - sille päälle sattuessaan.
Tähän piti laittaa kuva Jonin vaatehyllyköstä aamulla ja iltapäivällä, mutta jäi kamera kotiin...
Ehkä maanantaina sitten muistan!
Palaverin jälkeen kävimme etsimässä Jonia ja löysimme hänet eväslaukku sylissä muiden lasten kanssa piiristä nauramassa ja pölpöttelemässä, kun yksi harjoittelijoista, Christoffer piti lapsille jotain pientä ohjelmaa ennen välipalaa. Vaikka hän tiesikin, että isä oli tulossa tänään käymään ja näki Jaakon ovelta, niin hän vain heiluttteli iloisena ja huuteli moit, muttei meinannutkaan lähteä kesken kivan touhun pois. Oli mukava, että Jaakkokin näki ja kuuli, että Joni tykkää tarhassa olla ja että kavereita ja aktiviteetteja riittää. Tästä on ihan kiva jatkaa tarhauraa, vaikkei se kovin pitkä enää olekaan. Täällä kun mennään kouluun jo viisivuotiaina...
perjantai 15. helmikuuta 2013
Kaupunkipäivän satoa
Tänään lähdin pitkästä aikaa Eliaksen kanssa käymään kaupungilla, tarkoitus oli palauttaa kirjastoon vanhoja kirjoja ja etsiä uusia sekä poiketa etsimässä vauvalahjaa naapureille. Nautin aina kaupungilla kulkemisesta, vaikka päiväreissut vähän vaativatkin, kun pitää ajoittaa Eliaksen syömisiä ja vaipanvaihtoja sopiviin paikkoihin. Jonin tarhaanviennin jälkeen aamupäivä on aina vähän lyhyt kulkea, mutta onneksi sairastelusta toipuva poitsu oli kiltti äidille ja vetäisi rattaissa parin tunnin unet. Ehdin minäkin istahtaa teelle...
Kirjastossa vanhaa ja suppeaa suomi-valikoimaa tutkiessani silmiin osui vähän kauempaa tutun kirjailijan kirjankansi ja niin siinä kävi, että sain kotiintuomisiksi Maeve Binchyn uusimman romaanin - tanskankielisenä. Edellinen (ensimmäinen) kunnon tanskankielinen romaani on viimeisillä sivuilla, joten ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nauttia yhden lempikirjailijani seurasta tanskankieltäni kohentaen. Mutta hei, ei nyt pidä mua mestariksi luulla, aika helposti perusruotsin pohjalta tanskankin lukeminen onnistuu! Ja tähän kirjaan uppoaa helposti taas muutama kuukausi lyhyinä lukupyrähdyksinä.
Seuraavaksi suuntana oli toisella puolella keskustaa oleva kauppakeskus, jossa on hyvä lastenhoitopaikka, mutta kun matkalla Eliaksen luomet alkoivat lurpahdella uhkaavasti, niin pikaisen strategianmuutoksen jälkeen kävinkin hoitamassa pikkuherran lounastelun kautta torkkuvalmiiksi viereisessä tavaratalossa. Kun uni sitten voitti, niin päätin kulkea vielä yhden hyvän second hand-kaupan kautta ja sepäs kannatti, täysin pistämättömät Eccon kävelykengät löytyivät sopuhintaan. Jalat kiittivät ja nyt löytyy kaapista koko päivän reissuihin sopivat kaupunkikengät!
Kivan reissun kruunasi teehetki ystävän kanssa ja vain vähän poislähtöä vastaan kiukuttelevan Jonin haku tarhasta viikonlopun viettoon. Kotimatkan kauppapysähdyksellä olin vielä kiva äiti ja pojat pääsivät kolikolla toimivan Mikki-auton kyytiin, molemmat omalle ajelulleen... =)
Nyt rauhallisen illan jälkeen vähän mattimyöhäisenä nukkumaan ja huomenna vaunujuoksentelulenkki vielä toiseen kirjastoon, jotta Joni saa valita muutamia kirjoja lisää. Sunnuntaina olisi tarkoitus piipahtaa yhdessä sisäleikkipaikassa, joten tulossa on mukava touhuviikonloppu muutaman rauhallisemman kotonaviikonlopun jälkeen!
Oikein mukavaa viikonloppua sinne teillekin!
Kirjastossa vanhaa ja suppeaa suomi-valikoimaa tutkiessani silmiin osui vähän kauempaa tutun kirjailijan kirjankansi ja niin siinä kävi, että sain kotiintuomisiksi Maeve Binchyn uusimman romaanin - tanskankielisenä. Edellinen (ensimmäinen) kunnon tanskankielinen romaani on viimeisillä sivuilla, joten ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja nauttia yhden lempikirjailijani seurasta tanskankieltäni kohentaen. Mutta hei, ei nyt pidä mua mestariksi luulla, aika helposti perusruotsin pohjalta tanskankin lukeminen onnistuu! Ja tähän kirjaan uppoaa helposti taas muutama kuukausi lyhyinä lukupyrähdyksinä.
 |
| Irlantilaista realismia tanskaksi - hyvä yhdistelmä! |
Seuraavaksi suuntana oli toisella puolella keskustaa oleva kauppakeskus, jossa on hyvä lastenhoitopaikka, mutta kun matkalla Eliaksen luomet alkoivat lurpahdella uhkaavasti, niin pikaisen strategianmuutoksen jälkeen kävinkin hoitamassa pikkuherran lounastelun kautta torkkuvalmiiksi viereisessä tavaratalossa. Kun uni sitten voitti, niin päätin kulkea vielä yhden hyvän second hand-kaupan kautta ja sepäs kannatti, täysin pistämättömät Eccon kävelykengät löytyivät sopuhintaan. Jalat kiittivät ja nyt löytyy kaapista koko päivän reissuihin sopivat kaupunkikengät!
 |
| Tyytyväisen shoppailijan ilonaihe |
Kivan reissun kruunasi teehetki ystävän kanssa ja vain vähän poislähtöä vastaan kiukuttelevan Jonin haku tarhasta viikonlopun viettoon. Kotimatkan kauppapysähdyksellä olin vielä kiva äiti ja pojat pääsivät kolikolla toimivan Mikki-auton kyytiin, molemmat omalle ajelulleen... =)
Nyt rauhallisen illan jälkeen vähän mattimyöhäisenä nukkumaan ja huomenna vaunujuoksentelulenkki vielä toiseen kirjastoon, jotta Joni saa valita muutamia kirjoja lisää. Sunnuntaina olisi tarkoitus piipahtaa yhdessä sisäleikkipaikassa, joten tulossa on mukava touhuviikonloppu muutaman rauhallisemman kotonaviikonlopun jälkeen!
Oikein mukavaa viikonloppua sinne teillekin!
tiistai 12. helmikuuta 2013
Elinanpäivän juhlintaa
 |
| Tuuliturbiineissa riitti ihmeteltävää, Eliasta sai vähän toppuutella, ettei sekaan menisi. |
 |
| Pieni mies, iso naselle |
 |
| Portaita seuraavaan kerrokseen, isän työpaikka on sitten kiva! |
 |
| Kun on paljon tilaa, niin sitten juostaan! |
 |
| Ja juostaan... |
 |
| Ja juostaan... |
 |
| Välillä pelattiin ilmakiekkoa, |
 |
| välillä lyötiin kissaa... |
 |
| Juhlien huipennus oli taikuriesitys tai ehkä sittenkin se tynnyristä löytynyt karkkipussi |
maanantai 4. helmikuuta 2013
Kun äiti on poissa, niin...
...
erikokoiset merirosvot hyppivät sohvilla,
katselevat piirrettyjä popcorneja mutustaen,
pitävät omenansyöntikisoja,
viettävät päivällispöydässä kolme tuntia,
huilaavat miesten kesken,
pitävät taloa pystyssä,
nukkuvat kiltisti ja tottelevat muutenkin (melkein) koko ajan
...
ja vain kaksi kolmesta saa huulensa auki temppuillessaan sohvalla...
 |
| Popcorn-aarre näköpiirissä |
 |
| Kauanko tässä pitää vielä etsiä, mä en jaksa tätä huivia enää!! |
 |
| No jos et jaksa olla enää merirosvo, niin ole sitten prinsessa, tuumasi Joni Eliakselle |
 |
| Hellyyttävä viesti paljastui maanantaiaamuna keittiön verhoa nostaessani... |
Siitä tuotekehityksestä...
Kirjoittelin tuossa taannoin muistaakseni, että jonkinmoista tuotekehitystä on muksujen välillä tapahtunut, kun Elias ei ole ruoka-aineallergioista kärsinyt. Toisessa asiassa näyttää sitten takapakkia tulleenkin eli pikkumiehemme flunssakierteeseen ei ole näkynyt loppua.
Ehdimme olla joululoman jälkeen kotona kaksi viikkoa, kun ensin Elias ja sitten Joni sairastui flunssaan. Kun yskää oli Eliaksella jatkunut taas viikon verran ja minun lähtöni mummun hautajaisiin lähestyi, niin päätin taas käydä vaivaamassa lääkäriä. Viime vuoden diagnoosilistaa katseltuaan lääkäri tuumasi, että poika pistetään kokeilemaan yhdenlaista astmapiippua, jonka pitäisi noihin hengitysteiden tulehduksiin tehota. Flixotide-nimistä sumutetta pitäisi hengitellä piipun kautta aamuin illoin ja Ventoline tuli lisäksi pahempiin yskänkohtauksiin. Arviona oli, että ehkä tämä talvi lääkettä riittää tai sitten menee pari vuotta...
Samantyyppistä lääkitystä oma muutamalla ystäviemme lapsella, joten vertaistukea ja hyviä ideoita suihkeen ottamiseen ollaan saatu, kiitos niistä! Tuntuu, että ihan suurella innolla maskia ei naamalle laiteta pidemmäksi aikaa, mutta tänään on maski kiertänyt tosi hygieenisesti nallet ja isoveljen sekä äidin naaman - ja siinä sivussa vahingossa Eliaksenkin naamalla.
Tottakai mietityttää, minkä vuoksi Elias nyt näin paljon on sairastellut, onko ilmastonvaihdoksella ollut osuutta asiaan ja syytetään suomalaisia geenejä, jotka eivät näin tuulisiin ja kosteisiin oloihin ole tottuneet. Tosin miehen suku on läheltä rannikkoa eikä minunkaan sukuni ihan syvästä sisämaasta ole kotoisin. Mutta mistäpä näitä tietää... Ehkä vaan todetaan, että asia nyt on näin ja sen kanssa mennään.
Ehdimme olla joululoman jälkeen kotona kaksi viikkoa, kun ensin Elias ja sitten Joni sairastui flunssaan. Kun yskää oli Eliaksella jatkunut taas viikon verran ja minun lähtöni mummun hautajaisiin lähestyi, niin päätin taas käydä vaivaamassa lääkäriä. Viime vuoden diagnoosilistaa katseltuaan lääkäri tuumasi, että poika pistetään kokeilemaan yhdenlaista astmapiippua, jonka pitäisi noihin hengitysteiden tulehduksiin tehota. Flixotide-nimistä sumutetta pitäisi hengitellä piipun kautta aamuin illoin ja Ventoline tuli lisäksi pahempiin yskänkohtauksiin. Arviona oli, että ehkä tämä talvi lääkettä riittää tai sitten menee pari vuotta...
Samantyyppistä lääkitystä oma muutamalla ystäviemme lapsella, joten vertaistukea ja hyviä ideoita suihkeen ottamiseen ollaan saatu, kiitos niistä! Tuntuu, että ihan suurella innolla maskia ei naamalle laiteta pidemmäksi aikaa, mutta tänään on maski kiertänyt tosi hygieenisesti nallet ja isoveljen sekä äidin naaman - ja siinä sivussa vahingossa Eliaksenkin naamalla.
 |
| Kuivaharjoittelua a la nopea kuvaaja |
Tottakai mietityttää, minkä vuoksi Elias nyt näin paljon on sairastellut, onko ilmastonvaihdoksella ollut osuutta asiaan ja syytetään suomalaisia geenejä, jotka eivät näin tuulisiin ja kosteisiin oloihin ole tottuneet. Tosin miehen suku on läheltä rannikkoa eikä minunkaan sukuni ihan syvästä sisämaasta ole kotoisin. Mutta mistäpä näitä tietää... Ehkä vaan todetaan, että asia nyt on näin ja sen kanssa mennään.
 |
| Sairastaminen on rankkaa, Joni nukahti sohvalle parina päivänä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)