Harvinainen ilta

Viikonloppu aloitettiin eilen sen verran harvinaisella tapahtumalla, että pakkohan siitä on kirjoittaa!  Jaakolla oli tiedossa työkaverin tuparit, joten mietin jotain mukavaa tekemistä meille muille. Mitäpäs jos viettäisimme leffailtaa...

Meiltä oli jäänyt kesken joulun aikaan tallennettu Nemoa etsimässä -elokuva, jonka katsomista popcornit varmasti vauhdittaisivat. Jonin sai tarhasta houkuteltua popcorninostoreissulla tai paremminkin sillä, että hän saisi auttaa ostosten scannaamisessa ja kuitin ottamisessa itsepalvelukassalla. Kotona ruoan jälkeen touhusin kaikki toimet nopeasti kuntoon Jaakon vielä viihdyttäessä tenavia ja kaikki alkoi olla kunnossa paukkuvia popcorneja myöten, kun todettiin, että tallenne ei pelaakaan eikä TV-kaistalta sitä enää löytynyt. Pienen tietokoneen selailun jälkeen päätettiin kokeilla Ice Age-elokuvaa, joka edellisellä kerralla aloitettaessa aiheutti suunnatonta ahdistusta Jonille, kun "tohon oravaan koko ajan sattuu!" Tästä viisastuneena aloitimme elokuvan vähän keskemmältä ja vaikka välillä jännittikin, niin elokuva sai hyvän arvion Jonilta.

Jo ennen elokuvan alkua sain toppuutella popcornikulhoon tunkevia käsiä, ja kun kulho saatiin pöytää ja leffa pyörimään, sainkin itse pitää puoliani aika tiukasti. Tuli selväksi, että myös Elias tykkää poppareista, sen verran hanakasti kouraotteella kauhottiin herkkuja suuhun. Joni kökötti kulho jalkojen välissä ja koitti välillä töniä Eliaksen kättä pois, mutta onneksi suurempaa taistelua ei tullut.

Elokuvan jälkeen molemmat miehet olivat sopivan valmiita petiin, Joni passasi iltapalan ja Eliaksellekin riitti puoli annosta puuroa. Valojen sammumisen jälkeen huoneesta ei tainnut kuulua ääntäkään, tosin Elias päätti rankaista äitiä heräämällä aamulla tuntia normaalia aikaisemmin...

Niin, se illan harvinaisuus oli siis lähinnä sitä, että minä istuin lasten kanssa puolitoista tuntia katsomassa elokuvaa poukkoilematta tekemään mitään muuta välillä... Taisi olla ennätys! Joten eiköhän tästä tehdä tapa!

Lomaläjäys lenkkeilyn ja leipomisen lomasta

Kun sairastelut oli hoidettu pois alta ja jouluvalmisteluistakin nautittu, oli aikaa ulkoiluun myös lomalle päässeen isän kanssa... Loman aikana päästiin nauttimaan niin paukkupakkasista kuin lumiukkokeleistä. Osa lomakuvista jäi vielä Suomen kameroihin, mutta tässä hiukan menovauhtia.

Kyydillä ylös...

... ja vauhdilla alas...

... ja taas alas...

"Tää om muutem mun stiiga!"

Naapurin iiiiiso mönkijä

Kun tämän vielä saisi käyntiin!

Joni jatkoi hiihtoharjoituksia vaihtelevalla innolla, tosin oikealle ladulle ei vielä päästy. Latutilanne lähistöllä oli sen verran huono vielä, etten minäkään suksille eksynyt, lenkit taittui juosten. Uuden vuoden aattona tehtiin myös koko perheen voimin lyhyt potkukelkkaretki raketteja katsellen.

Pieni perässä

Sisälläkin riitti touhua pukin tuomien mieluisten lelujen kanssa, tässä testataan serkkulikan saamaa Twisteriä. Onneksi kuvaaja laittoi kameran pois ennen kummitädin ja -tytön matsia, venyttelynpuutteen huomasi...

Vasen käsi punaiselle, oikea keltaiselle, eikun...

Tuore serkuskuva - neljän lapsen paikallaan pysyminen ja vielä yhtäaikaisen hyvän ilmeen saaminen vaati aika monta kuvaa

Mummolleni

Hetkien helminauha

Pujotan helmiä hetkien lankaan,
lahjaksi mulle ne soi ikuisuus.
Enemmän sain kuin nyt tajuankaan
jokaisen päiväni armo on uus.

Toisissa helmissä väri on musta,
toisissa kirkkaus kimmeltävin,
joissakin purppuran punerrusta,
kaikissa loiste on ihmeellinen.

Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan,
kysyvin katsein vain kummastelen
tuonkin mä tuohon mistä sen sainkaan?
Itse kaikkia toivonut en.

Kuitenkin näin on mun nauhani parhain,
viisaus suuri kun järjesti sen.
Hetkeni herkät myöhään ja varhain
kantavat helmiä ikuisuuden.

                                                                                                                  Saimi Tuukkanen

 

Kiitos mummo kaikista muistoista,

nyt pääsit enkeleiden matkaan.

Pikapäivitys

Joululoman kiireiden (outo sanayhdistelmä, loma-kiire), kotimatkan ja arkeenpaluun vuoksi blogi on ollut hiljainen, mutta palailen tämänkin pariin lomakuvien ja muun turinoinnin merkeissä, kunhan saan työlistaa hiukan lyhenneltyä täällä kotona.

Tuumasin vain päivittää, että olemme vielä hengissä, ettei kukaan vain ala huolestua vuoksemme!

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!