Matkustus yksin kahde pienen lapsen kanssa ei ole ihan aina "pala
kakkua", mutta onneksi monenlaiseen odottamattomaan varautumalla ja
pitkän pinnan lisäksi tax-freen antimilla varustautumalla voi helpottaa
koko matkaseurueen reissua.Mutta pitäähän sitä joskus sattua ja tapahtua, muuten elämä olisi unnuttavan tylsää, eikös!
Syysloma Suomessa sai hiukan stressaavamman lopun kuin oli tarkoitus, kun kotimatka meinasi mennä hankalaksi jo Pirkkalan lentokentältä lähtien... Ensin meille ilmoitettiin, että vaikka lentomme ovat saman allianssin koneilla, ei meitä voitu lähtöselvittää Aarhusiin saakka, vaan meidän pitäisi käydä tiskillä hoitamassa sama ruljanssi vielä Kastrupissa Kööpenhaminassa. Tämä istuinpaikattoman lapsen vuoksi. Onneksi matkalaukkumme pystyttiin hoitamaan perille saakka, muuten reissu olisi saanut toisenlaisen lopun! Tuumin ehtiväni hoitaa lähtöselvityksen ihan hyvin, koska vaihtoaikaa olisi tunti ja 20 minuuttia. Pirkkalan tax-freesta haettiin vielä ennestään täysinäiseen reppuun tuliaisia ja odoteltiin konetta hyvillä mielin.
Aika kului ja pojat alkoivat käydä kärsimättömiksi, mutta onneksi vain nuorempi lähti räpeltämään muiden matkustajien tavaroita vanhemman ajaessa kilpaa pikkuautoilla ikkunapenkkiä edestakaisin vahdaten samalla, mitä lentokenttätyöntekijät ikkunan takana puuhasivat. Ja miksi-kysymyksiä sateli äidille. Kohta ohi oli mennyt aika, kun meidän piti nousta koneeseen, mutta kulkupeliä ei vieläkään näkynyt. Lopulta miehiin ulkona tuli vipinää ja Joni ihmetteli silmät pyöreinä koneen laskeutumista. Koneen lähtövalmisteluihin meni oma aikansa ja odottelimme kentällä vielä ylimääräistä polttoainetankkausta Tanskan huonon sään vuoksi. Lopulta pääsimme ilmaan noin 50 minuuttia myöhässä ja siinä vaiheessa hermostunut oli myös äiti. Jos kone joutuisi vielä jostain syystä viivytyksiin ja myöhästyisimme lähtöselvityksestä, jatkolentomme lähtisi ilman meitä. Siinä sitä sitten oltaisiin yötä vasten jumissa kentällä...
Jonin osalta lento meni mukavasti, hän uppoutui lastenohjelmiin ja naposteli rusinoita, Elias puolestaan oli levoton ja menossa koko ajan joka suuntaan, mutta ymmärtäähän sen. Hän ei kotimatkan alkaessa ollut oma itsensä ja epäilimme korvatulehduksen uusineen. Loppuviimein sain vaihtaa vielä ennen koneen laskeutumista oksennuksenhajuiset vaatteet uusiin ja putsailla jotenkuten omiani... Kone joutui myöhästymisestä johtuen parkkeeraamaan lentokentän kaukaisimpaan siipeen ja aikamoisella juoksuvauhdilla mentiin koko kentän läpi lähtöselvityksen kautta suoraan toiseen koneeseen. Meidän onneksemme tämäkin kone oli hiukan lähtöaikaansa jäljessä huonon kelin vuoksi.
Toisen lennon Elias makoili ja torkahteli apaattisena sylissäni, pulautti uudelleen ja kieltäytyi iltapalasta, Joni heitti eväänsä nurin omiansa pelleillessään ja naapurinpenkin mies päätti vaihtaa istumapaikkaa johonkin rauhallisempaan kohtaan... =) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, Aarhusissa saimme laukkumme normaalisti, ystävmme odotti kentällä ja piiskaavan sateen ja tuulen läpi pääsimme kotiin.
Tämänkertainen kohtaaminen Mr. Murphyn kanssa sujui hänen mielensä mukaan, mutta josko ensi kerralla pääsisimme livahtamaan hänen huomaamattaan Suomeen. Joululoman lennot on jo varattu ja lentoyhtiöiden muuttuneiden reititysten vuoksi pääsemme kokeilemaan vielä vähän haastavampaa ratkaisua: matka-aika 4 tuntia, lentoja 3 kappaletta Aarhus-Köpis-Tukholma-Tampere, vaihtoajat 40 ja 45 minuuttia ja perillä pitäisi olla iltayhdeksältä. Lapsiperheen unelmareissu tiedossa!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
Syysloman satoa
Syysloma Suomessa on lopuillaan ja paljon tapahtumia reiluun viikkoonkin taas mahtui. Enemmänkin ystäviä oli tarkoitus nähdä, mutta sairastelut sotkivat suunnitelmat. Joululomalla sitten treffaillaan lisää!
 |
| Reissaaminen on edelleenkin kivaa - aina välillä! |
 |
| Kauniit jäähyväiset kummisedälle |
 |
| Aikaa ehdittiin viettää niin serkkujen Annikan ja Sakun... |
 |
| kuin pikkuserkkujen Julian ja Ronjan (sekä Peetun, Antonin, Miljan ja Artun) kanssa leikkien ja tietysti herkutellen... |
 |
| Sähköautoilun ohella ehdittiin samoilla metsässä, käydä leikkipuistossa |
 |
| leikkiä hiekkalaatikolla |
 |
| ja tarkkailla tilannetta puolilla valoilla |
Matkapäiviin mahtui sadetta ja aurinkoa eli normaalia suomalaista syksysäätä. Hienolla ilmalla ei kamera useinkaan ollut mukana, mutta edes muutamia laimeita otoksia syksyn alkavasta väriloistosta sain napattua.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Oodi Kävelemisen Ihanuudelle
Se oli tämän viikon keskiviikkoilta
ja hauska Pikkukakkonen meneillään,
kun mä viimein hoksasin miltä se tuntuu,
kun menojalkaa kovin alkaa vipattaa.
Se oli hauskaa, kun kaikki hurras mulle,
mä nauroin, hihkuin ja vaan tapsuttelin,
ja vaikka välillä askel horjui ja tukea tarvin,
niin pitkät matkat monesti tallustelin.
Ja sä tulit mun uniin
ja äidin päiväkirjaan,
tulit yöksi mun pinnasänkyyn mukanani kulkemaan.
Ja nyt me ollaan väsyksissä
koko viikonloppu varmaan,
ja nyt me ollaan väsyksissä
mut me kävellään, kävellään vaan.
ja äidin päiväkirjaan,
tulit yöksi mun pinnasänkyyn mukanani kulkemaan.
Ja nyt me ollaan väsyksissä
koko viikonloppu varmaan,
ja nyt me ollaan väsyksissä
mut me kävellään, kävellään vaan.
sävel: Me mennään naimisiin
torstai 13. syyskuuta 2012
Isäänsä tullut...
Yhtäläisyyttä havaittavissa television katseluun keskittymisessä, mutta onneksi olen jo Jaakolle saanut opetettua, että sohva on mukavampi katselupaikka kuin ämpäri...
 |
| Pikkukakkonen on vangitseva ohjelma! |
 |
| Liekö ämpärifiksaatio saanut alkunsa kesästä 2011?? |
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Että tämmöinen viikko!
Tähän viikkoon onkin mahtunut tapahtumia oikein laajalla kirjolla, vähempi olisi riittänyt!
Viikon aluksi sain suruviestin kummisetäni äkillisestä ja yllättävästi poismenosta. Tämän vuoksi lennämme ensi viikolla poikien kanssa Suomeen hautajaisiin. Lyhyen tuumailun jälkeen päätimme pitää samalla syysloman ja vietämme Suomessa puolitoista viikkoa. Tällä kertaa harrastamme vielä hiukan enemmän hermoja vaativaa matkustusta, kun lentoyhteydet eivät osuneet kovin hyvin yhteen ja päätimme junailla Aarhusista Kööpenhaminaan. Hmmm... Kolme tuntia suljetussa tilassa kahden tenavan kanssa ja kun kantavia käsiä ei ole kuin kaksi, niin mukaan ei matkalaukun lisäksi lähde ratasosastoa. Toivottavasti kuopus jaksaa kantoliinailla...
Pojat tervehtyivät edellisten viikkojen kuumeilusta ja flunssasta, joten keskiviikkona pääsimme kerhoon taiteilemaan. Tällä kertaa vuorossa oli maalausta ja lopulta kuivat taideteokset sai laminoida. Eliaskin innostui väreistä niin, että oli lopulta niskahiuksia myöten maalissa, mutta kuten näette, selvää taiteilija-ainesta molemmissa pojissa.
Torstaina vuorossa oli vierailu Aarhusin juhlaviikoilla. Saimme kerhon kautta liput sirkukseen, mikä oli molemmille pojille ensikertainen elämys. Joni kammoksui jo ennen reissua sirkuksen pellejä, en oikein tiedä, mistä tämä pelko oikein on tullut. Pimeään ja meluisaan sirkustelttaan mentäessä poika löi jarrut päälle ja liimaantui tiukasti kylkeeni, kun hänet sain nostettua penkille istumaan. Onneksi seuranamme olleet tutut kaverit peuhasivat mitään kummeksumatta ja Jonikin alkoi rentoutua. Lämpimät popcornit auttoivat toki myös asiaa... Sirkus Crone on esiintynyt Tanskassa ainakin 40 vuotta, eräs ystävämme muistaa itse käyneensä vanhempiensa kanssa siellä lapsena. Sirkusesitys oli ihan mukava lapsille eikä se pellekään sitten loppujen lopuksi niin pelottava ollut. Mukana oli jonglööri Natasha suoraan Pariisista kasakkamusiikin säestyksellä, voimamieskaksikko sekä pari ponia ja "oikea" sirkusnorsu...
Retkipäivä jatkui vielä käynnillä karusellissa ja pomppulinnamaassa, jossa oli parisenkymmentä erilaista pomppulinnaa. Alue oli rakennettu kahden suuren rakennuksen, musiikkitalo Musik husetin ja ARoS-museon väliin ja normaalina tanskalaisena syyspäivänä se toimi loistavana tuulitunnelina. Onneksi lapsilla oli lämmin linnojen suojassa pomppiessaan, aikuisilla ei niinkään... Ensi kerralla varaudun taskumatilla! Puolentoista tunnin riehumisen jälkeen maistui myöhäinen lounas ja lopulta äiditkin pääsivät lämmittelemään kuumalle juotavalle. Isompien muksujen nukkuessa kiertelimme vielä kauppakeskuksen suojissa ennen kellon kulkuun havahtumista.
Torstai-illasta alkoikin taas pitkän huokauksen hetki, Elias meni kitinäisenä nukkumaan ja heräili puolen tunnin välein, kunnes harkinnan jälkeen antamani särkylääke tehosi ja poika nukkui kolme tuntia. Sitten itkeskely alkoi taas ja loppuyö meni sohvalla kuumeista poikaa sylissä nukuttaen. Aamulla mitattiin lämmöksi 39 astetta ja tuumattiin, että kun kerran Jonilla on kolmivuotislääkäri parin tunnin päästä, niin pyydetään lääkäriä katsomaan Eliaksenkin kuntoa samalla. Korvatulehdushan sieltä paljastui ja kun lääkkeet saatiin samantien, niin illalla poika oli jo oma virkeä itsensä. Niin ja Joni oli aika pintapuolisessa tarkastuksessa terve, reipas ja hyvinkasvava uhmaikäinen, hyvässä kasvuvauhdissa harpattiin toiselle metrille eli pituus 100 cm ja painoakin oli 15,5 kiloa farkut jalassa...
Lauantaina Joni ja Jaakko suuntasivat kaupungille ostamaan osia Jaakon vanhaan RC-autoon, joka toivottavasti vielä tänä syksynä saadaan kaahailemaan meidän hiekkapihalle. Äitikin löysi suht rauhallisen hetken ostoksille ja mukaan tarttui vaatetta sekä Salama McQueen-eväsrasia tarhaan...
Eliaksen kanssa ehdittiin harjoitella vielä kävelyäkin, vieläkään ei montaa askelta itse oteta, vaikka tasapaino alkaa olla jo kohdallaan. Nyt on keksitty myös rengastornin kokoamisen hauskuus ja esineiden antaminen toiselle käteen sekä pudottelu kaikkiin mahdollisiin astioihin potasta ja vessanpytystä alkaen...
Viikkoon mahtui myös tanskan tunnit, kolme juoksulenkkiä, äidin parin tunnin vapaa, leikkipäivä ystävän luona Lisbjergissä, hautajaisvaatteiden metsästystä Jonille, housunpolvien paikkailua teekkarihaalarimerkeillä ja Aarhusin kunnalta saatu mieluisa kirje, jossa ilmoitettiin Jonin saaneen haluamamme tarhapaikan ensi kuusta lähtien. Tästä seurasi lisää nettisurffailua, kun koitin etsiä tästä lähialueelta jonkin sortin pyörän peräkärryä, käytettyä, laadukasta ja halpaa tietysti! Näyttää, että muutkin ovat samalla asialla...
Josko ensi viikko olisi hiukan rauhallisempi, tosin taitaa mennä toivomisen puolelle! Tiedossa pakkailua, Jonin hammaslääkäri ja Eliaksen neuvola, 10 salmiakkipussin osto tuliaisiksi, tanskaa jajaja...
Viikon aluksi sain suruviestin kummisetäni äkillisestä ja yllättävästi poismenosta. Tämän vuoksi lennämme ensi viikolla poikien kanssa Suomeen hautajaisiin. Lyhyen tuumailun jälkeen päätimme pitää samalla syysloman ja vietämme Suomessa puolitoista viikkoa. Tällä kertaa harrastamme vielä hiukan enemmän hermoja vaativaa matkustusta, kun lentoyhteydet eivät osuneet kovin hyvin yhteen ja päätimme junailla Aarhusista Kööpenhaminaan. Hmmm... Kolme tuntia suljetussa tilassa kahden tenavan kanssa ja kun kantavia käsiä ei ole kuin kaksi, niin mukaan ei matkalaukun lisäksi lähde ratasosastoa. Toivottavasti kuopus jaksaa kantoliinailla...
Pojat tervehtyivät edellisten viikkojen kuumeilusta ja flunssasta, joten keskiviikkona pääsimme kerhoon taiteilemaan. Tällä kertaa vuorossa oli maalausta ja lopulta kuivat taideteokset sai laminoida. Eliaskin innostui väreistä niin, että oli lopulta niskahiuksia myöten maalissa, mutta kuten näette, selvää taiteilija-ainesta molemmissa pojissa.
 |
| Elias "Picasso" - tutkielma ja maistelma väreistä |
 |
| Jonin syysmyrsky |
 |
| Lynet McQueen og fire sole - Salama ja neljä aurinkoa a la Joni |
Torstaina vuorossa oli vierailu Aarhusin juhlaviikoilla. Saimme kerhon kautta liput sirkukseen, mikä oli molemmille pojille ensikertainen elämys. Joni kammoksui jo ennen reissua sirkuksen pellejä, en oikein tiedä, mistä tämä pelko oikein on tullut. Pimeään ja meluisaan sirkustelttaan mentäessä poika löi jarrut päälle ja liimaantui tiukasti kylkeeni, kun hänet sain nostettua penkille istumaan. Onneksi seuranamme olleet tutut kaverit peuhasivat mitään kummeksumatta ja Jonikin alkoi rentoutua. Lämpimät popcornit auttoivat toki myös asiaa... Sirkus Crone on esiintynyt Tanskassa ainakin 40 vuotta, eräs ystävämme muistaa itse käyneensä vanhempiensa kanssa siellä lapsena. Sirkusesitys oli ihan mukava lapsille eikä se pellekään sitten loppujen lopuksi niin pelottava ollut. Mukana oli jonglööri Natasha suoraan Pariisista kasakkamusiikin säestyksellä, voimamieskaksikko sekä pari ponia ja "oikea" sirkusnorsu...
 |
| Sirkuseväät kohdallaan |
 |
| Pelleäkin pelottaa |
 |
| Vauhdin hurmaan vanhanajan malliin |
Retkipäivä jatkui vielä käynnillä karusellissa ja pomppulinnamaassa, jossa oli parisenkymmentä erilaista pomppulinnaa. Alue oli rakennettu kahden suuren rakennuksen, musiikkitalo Musik husetin ja ARoS-museon väliin ja normaalina tanskalaisena syyspäivänä se toimi loistavana tuulitunnelina. Onneksi lapsilla oli lämmin linnojen suojassa pomppiessaan, aikuisilla ei niinkään... Ensi kerralla varaudun taskumatilla! Puolentoista tunnin riehumisen jälkeen maistui myöhäinen lounas ja lopulta äiditkin pääsivät lämmittelemään kuumalle juotavalle. Isompien muksujen nukkuessa kiertelimme vielä kauppakeskuksen suojissa ennen kellon kulkuun havahtumista.
 |
| Jahuu, mulla on kivaa! |
Torstai-illasta alkoikin taas pitkän huokauksen hetki, Elias meni kitinäisenä nukkumaan ja heräili puolen tunnin välein, kunnes harkinnan jälkeen antamani särkylääke tehosi ja poika nukkui kolme tuntia. Sitten itkeskely alkoi taas ja loppuyö meni sohvalla kuumeista poikaa sylissä nukuttaen. Aamulla mitattiin lämmöksi 39 astetta ja tuumattiin, että kun kerran Jonilla on kolmivuotislääkäri parin tunnin päästä, niin pyydetään lääkäriä katsomaan Eliaksenkin kuntoa samalla. Korvatulehdushan sieltä paljastui ja kun lääkkeet saatiin samantien, niin illalla poika oli jo oma virkeä itsensä. Niin ja Joni oli aika pintapuolisessa tarkastuksessa terve, reipas ja hyvinkasvava uhmaikäinen, hyvässä kasvuvauhdissa harpattiin toiselle metrille eli pituus 100 cm ja painoakin oli 15,5 kiloa farkut jalassa...
Lauantaina Joni ja Jaakko suuntasivat kaupungille ostamaan osia Jaakon vanhaan RC-autoon, joka toivottavasti vielä tänä syksynä saadaan kaahailemaan meidän hiekkapihalle. Äitikin löysi suht rauhallisen hetken ostoksille ja mukaan tarttui vaatetta sekä Salama McQueen-eväsrasia tarhaan...
Eliaksen kanssa ehdittiin harjoitella vielä kävelyäkin, vieläkään ei montaa askelta itse oteta, vaikka tasapaino alkaa olla jo kohdallaan. Nyt on keksitty myös rengastornin kokoamisen hauskuus ja esineiden antaminen toiselle käteen sekä pudottelu kaikkiin mahdollisiin astioihin potasta ja vessanpytystä alkaen...
Viikkoon mahtui myös tanskan tunnit, kolme juoksulenkkiä, äidin parin tunnin vapaa, leikkipäivä ystävän luona Lisbjergissä, hautajaisvaatteiden metsästystä Jonille, housunpolvien paikkailua teekkarihaalarimerkeillä ja Aarhusin kunnalta saatu mieluisa kirje, jossa ilmoitettiin Jonin saaneen haluamamme tarhapaikan ensi kuusta lähtien. Tästä seurasi lisää nettisurffailua, kun koitin etsiä tästä lähialueelta jonkin sortin pyörän peräkärryä, käytettyä, laadukasta ja halpaa tietysti! Näyttää, että muutkin ovat samalla asialla...
Josko ensi viikko olisi hiukan rauhallisempi, tosin taitaa mennä toivomisen puolelle! Tiedossa pakkailua, Jonin hammaslääkäri ja Eliaksen neuvola, 10 salmiakkipussin osto tuliaisiksi, tanskaa jajaja...
tiistai 4. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)