Mars maailmalle - Lego-klodser og sandwich: maaliskuuta 2014

Kuten huomaatte, blogini päivittyy edelleenkin aika paljon jälkijunassa, mutta junat ovatkin ihan pop näinä päivinä, ainakin meidän perheessä! =)

Koska tänne meille ei kunnon talvea tänä vuonna tullut, niin päätimme lähteä kokemaan lumiriemuja Kuusamoon, missä vanhemmillani on sopivasti mökki varattuna aina viikolla 11. Menomatka meni taas ihan rutiinireissuna poikien kanssa ja illalla Kuusamon lentokentällä kumpikaan ei ollut pysyä housuissaan, kun mummu ja taata heiluttelivat tuloaulan ikkunassa. Voi sitä halailua ja jälleennäkemisen riemua!

Ensimmäinen yö nukuttiin Kuusamon Tropiikissa, koska matkapäivä ja mökinvaihtopäivä eivät menneet yksiin. Se ei haitannut, sillä aamulla päästiin hotellin aamupallalle (äidin suurin jee) ja ennen huoneenluovuttamista vielä kylpylään pulikoimaan (kahden vesipedon suurin jee!) Elias varsinkin on sellainen hurjapää vedessä, että oksat pois, häneltä sujuu uiminen jo pelkillä käsivarsikellukkeilla ja sujuisi vielä paremminkin, jos joka kerta ei kädessä pitäisi olla jokin vesilelu menoa vaikeuttamassa. Jonikin alkaa olla jo enemmän sinut veden kanssa ja hän uskaltautui kokeilemaan myös vesiliukumäen riemuja äidin kanssa kruisaillen. Elias olisi painellut mäkeen itsekseenkin, mutta pidettiin nyt kuitenkin vielä vähän rotia ja komennettiin Jaakko mukaan, sillä muuten kaveri olisi tullut luultavasti ties millaisena mukkelismakkelismöykkynä alas.

Saimme mökin heti puolenpäivän jälkeen, joten pääsimme majoittautumaan ja vielä nauttimaan talvikelistä. Pojille vain haalarit niskaan ja ulos ovasta lumihankeen, siellä he sitten olisivatkin viihtyneet varmaan yötkin läpeensä...

Mökkimme sopivan hurjine pyllymäkineen sekä ihan etualalla hiihtoladut

Päivät kuluivat vaihtelevassa kevätkelissä, välillä pakkasta oli pari astetta ja silloin sisälle ei saapunut ihan niin läpimärkiä pikkumiehiä kuin niinä päivinä, kun kurahousut olivat pakolliset varusteet. Ikävä kyllä saappaita en ollut pakannut matkalaukkuun, mutta onneksi molemmilla oli mukana kahdet talvikengät ja lisäksi kuivauskaappi käytössä.

Lumessa viihdyttiin päivät läpeensä, niinkuin nyt lumilomalla kuuluukin. Kaikenmoisia talviaktiviteettejä pulkkailusta hiihtoon ja laskettelusta luisteluun tuli kokeiltua ja viikon aikana ehdittiin nauttia myös kylpylän altaista toinenkin kerta.

Ensimmäinen kerta suksilla

Ilman sauvoja homma sujuu oikeastaan paljon paremmin

Jonille onkin jo hieman hiihtokokemusta karttunut

Rattikelkka on aina hitti!

Kumpaakohan hirvitti enemmän?

Joni Kleemola #4

Miks ihmeessä nää kengät on näin liukkaat??

Maanantaina suuntasimme aamusta Rukalle, jossa tarkoitus oli päästä kunnon pulkkamäkeen ja kokeilemaan myös laskettelua. Joni olisi ensimmäisenä halunnut päästä kaikkein isoimpaan hissiin ja huipulle asti, mutta saimme hänet houkuteltua ensin kokeilemaan pystyssä pysymistä lastenmäessä. Siinäkin riitti haastetta, sillä ensimmäisen kaatumisen jälkeen homma ei enää kiinnostanutkaan. Onneksi Jaakko oli kärsivällinen opettaja, joka jaksoi suostutella Jonia kokeilemaan uudestaan ja uudestaan. Lopulta puolentoista tunnin päästä Joni halusi laskea jo ihan itse pienimmän rinteen alas, aika mahtavaa! Mitään palavaa innostusta lasketteluun ei vielä syttynyt, mutta ainakin hiukan kokeiltiin ja ensi vuonna voisi kokeilu sujua vielä paremmin.

Rosan ja Rudolfin Lastenmaassa Rukalla oli oikein hyviä rinteitä aloittelijoille

Taiturointia ihan itse

Hei, täähän sujuu!

Ota nyt kuva kun aurinko häikii!!

Eliakselle laskettelu ei vielä mitään suurempaa nautintoa tuonut, sukset olivat vielä hiukan liian hankalat ja raskaat käsitellä, tosin yhtenä syynä oli myös se, että päikkäriaika oli jo ihan käsillä ja kaverilta alkoi virta loppua... Lähinnä meno oli äidin jalkojen välissä spagettijaloin venkoilua, mutta hississä poika kökötteli kuin vanha tekijä.

Ensimmäinen kerta

Ammattilainen hississä, takana pidetään murjotustaukoa

Aurinkoinen päivä vietettiin kokonaan ulkosalla, välillä syötiin ja istuskeltiin makkaranuotiolla, välillä peuhattiin lumessa. Elias osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa, laskettelukisa vapaavalintaisella välineellä ja Joni kävi kokeilemassa ajelua lastenmoottorikelkalla, tosin kelkasta kuuluva ääni oli hiukan liian kova meidän herralle ja hän tuumasi ajaa vain yhden kierroksen viiden sallitun sijasta...

Isä hoiteli kaasun, Joni ohjauksen

Perhevauhtia

Tärkeintä Ruka-päivässä taisi olla, että päästiin syömään lounasta Jonin mukaan taatan ja mummon "IHAN MAHTAVASSA" matkailuautossa ja löydettiin mukavia rattikelkka- ja pulkkamäkiä, joissa hurjasteltiin pitkät ajat.

Taata, joko ne makkarat on kypsiä?

Loma loppui liian nopeasti, niinkuin kaikki hyvä yleensäkin, mutta saimmepahan taas roppakaupalla mukavia muistoja. Minäkin onnistuin verestämään hiihtomuistojani ja kävin lähes joka päivä hiihtämässä. Saldoksi kertyi jopa viimeisen päivän kunnianhimoisen rutistuksen myötä yli 100 kilometriä. Lapin luonnossa hiihtäessä muistaa kyllä taas, miksi se on niin hienoa!