Asioiden järjestelyä

Lisäpiristystä viikkoomme toi keskiviikon ja torstain vieras, Ann-Marie Jaakon työpaikalta. Hän työskentelee ns. kotiuttajana eli auttaa ulkomaalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään sopeutumaan Tanskaan. Keskiviikkona hän oli pari tuntia luonamme ja kävimme läpi asioita, jotka meidän perheellemme olisivat tärkeitä saada sujuvasti liikkeelle. Tärkeimmäksi asiaksi nousi tietysti Jonin viihtyminen eli meidän olisi löydettävä hänelle kavereita ja tekemistä, kotona vauvan ja äidin kanssa alkaa olla aika tylsää.

Torstaina kävimme katsomassa kahta päiväkotia, mihin Joni voisi mennä hoitoon. Olimme kyllä miettineet, että Joni voisi jonkin aikaa viikossa olla hoidossa, jotta saisi leikkiseuraa ja oppisi tanskaa, mutta täällä sellainen osa-aikainen hoito ei ole kovin yleistä. Voimmehan toki pitää lasta vain pari päivää viikossa hoidossa, mutta kokoaikainen maksu siitä menisi ja kuten yksi hoitajista totesi, muut lapset tiputtavat sellaisen kaverin helposti joukosta, josta ei oikein tiedä, milloin hän hoitoon tulee.

Nämä viime kuukaudet ovat osoittaneet, että minun seurani ei riitä, vaan samanikäisiä kavereita on kova ikävä... Kun torstaina menimme ensimmäiseen tarhaa, Joni käveli suoraan leikkimään muiden kanssa ja huutohan siitä tuli, kun pois piti lähteä. No, nyt sitten selvittelemme vähän vaihtoehtoja ja mahdollisimman lähellä olevia hoitopaikkoja. Jos mieluisessa paikassa ei ole tilaa, niin voimme odotella pidempäänkin, koska pääsemme ensi viikolla aloittamaan läheisessä ostoskeskuksessa olevassa lasten leikkikerhossa. Siellä pääsemme leikkimään ja askartelemaan muiden lasten kanssa muutaman tunnin joka keskiviikko.

Yksi vaihtoehto on myös se, että koittaisimme täyttää päiviämme kerhoilla, mutta niihin pääseminen ja jatkuva liikkuminen Eliaksen kanssa voi olla vielä jonkin aikaa hiukan hankalaa ja lisäksi Joni tukeutuisi sitten vain minuun läsnäollessani ja tuskin kovasti kieltä oppisi.

Hyppy arkeen

Olikohan se niinkään hyppy vai mäjähdys, alkuviikon totuttelun jälkeen torstai ja perjantai kuluivat kolmistaan poikien kanssa Jaakon ollessa työmatkalla. Arkiviikkomme kului leikkiessä, lukiessa, ulkoillessa, kauppareissulla sekä myrskyisenä aamupäivänä muovaillessa perusarkiaskareiden lisäksi. Viikon päätteeksi on ainakin hetkellisesti saatu pää pinnalle ja ehditty jopa hengähtää hetki välillä hiljaisuudessa ja rauhassa.

 Taiteilijoiden näkemyksiä Jäärä-Jullesta (hahmo Herra Heinämäestä), Valtran ja Jonh Deeren traktoreista, farmariautosta ja lentokoneesta

 Viemärikaivon kannetkin on Aarhusissa taideteoksia

Poikien ja miesten lelujen ero - hinta!

Aikamoista taiteilua lähinnä aikataulujen suhteen nämä päivät ovat olleet ja tulevat jatkossa olemaankin, mutta sen olen jo etukäteen tiennyt yhdeksi suurimmaksi haasteeksi tässä alkuvaiheessa. Poikien rytmit ovat kuitenkin sen verran erilaiset, että toisen valvoessa toinen nukkuu ja sitten tapahtuu “läpystä” vaihto kuten viesteissä. Yleensä ajoitus on kuitenkin sen verran pielessä, että kun toista pitäisi hakea unilta, niin toinen vaatii juuri silloin kovaäänisesti nukuttelua... Onneksi Joni on reipas isoveli ja suostuu nukahtamaan tai ainakin odottamaan vaunuissa vuoroaan rauhassa itsekseen, kun toinen malttamattomampi vaatii huomiota. Ja kun Elias kasvaa, niin hänkin malttaa hiukan enemmän, tosin sitten pitää jo huolehtia siitä, ettei lähialueella ole mitään liian kiinnostavaa liikkeellelähtöön. Nyt torstaina poika päätti avartaa maailmaansa ja kääntyi ekan kerran selältä mahalleen, ja sittenhän ei selällään enää paljon viihdytäkään...

Olemme saaneet Jaakon kanssa kehiteltyä jo toimivia iltarutiineita, Jaakko hoitaa Jonin yöpuulle ja minun kontollani on saada Elias petiin. Tämä on sujunut valtavan hyvin ja nyt loppuviikosta huomasi, että yksin iltatoimien hoito on enemmän kuin kaksinkertainen työ. Molemmat illat menivät yllättävän hyvin, eka Eliaksen iltasyöttö hoitui samalla kun luin Jonille, sitten Jonin lusikoidessa puuroaan sain Eliaksen yöpukuun ja itsellenikin iltapalan tehtyä jääkaappiin. Tämän jälkeen oli vuorossa siirtyminen yläkertaan iltapesuille ja Eliaksen toinen tankkaus hoitui samalla kun Joni sai taas kuultavakseen pari kirjaa. Sitten isompi tepsutti sänkyynsä itse ja saatuani Eliaksen röyhtäytettyä ja petiin, kävin vielä peittelemässä toisen. Sitten vielä yhtäkkinen idea potallakäynnistä ja vain yksi portaiden yläpäässä huutelu ennen kuin molemmat olivat unten mailla.

Home Sweet Home

Missäs me sitten asumme, asunnot kiinnostavat aina. Tämän tekstin kuvat ovat sellaisia tämän hetken ratkaisuja, ja kun saamme kodin todella siihen kuntoon, kun tahdomme, laitan tänne paremman ennen ja jälkeen -kuvakollaasin.

Kotimme on Aarhusin pohjoispuolella, juuri kaupunkitaajaman rajalla olevassa Skejbyn kylässä. Olemme vuokralla viime joulukuun alussa valmistuneessa paritalossa, missä tehdään vielä vähän viimeistelyhommia. Saamme vaikuttaa niihin, mikä on tosi mukavaa. Piha on vielä tekemättä ja se on täysin hiekalla, mikä ylikuormittaa imuriamme lumentuloon saakka.

 Vompatteja täällä pitää varoa...

Kotimme on tyypillinen tanskalainen asuintalo, kaksikerroksinen jyrkkäharjainen tiilitalo. Useat talot on rapattu, mutta meillä on ihan perinteistä punaista tiiltä. Alakerrassa on eteisen, pesuhuoneen ja teknisen tilan lisäksi tilava avokeittiö ja olohuone, yläkerrassa kolme makuuhuonetta ja vessa. Lattiat ovat parkettia ja kivilaattaa, seinät maalattua kiviharkkoa – ihanan rosoista käteen, ja lasikuitutapettia. Yleisvärinä on vaalea, valkoiset seinät ja kaapistot, vaalea kivinen pöytätaso keittiössä, vaalea puuparketti, vaaleat puukatot ja piristeenä tumma kivilattia.

Tavaroita siirtelemällä saa minkä tahansa asunnon näyttämään siistiltä... ;)

 Yläkerran järjestystä

Yhtenä erikoisuutena täällä ovat makuuhuoneiden piippuhyllyt, pienet varastointi-/nukkumatilaksi soveltuvat parvet. Näin saadaan hyödynnettyä jyrkän katon tuomat hukkaneliöt. Jos joskus saamme tavaramme järjesteltyä kaappeihin, niin joku parvista voisi toimia vieraskammarina, tosin ei ihan pienimmille lapsille, sen verran jyrkät portaat sinne vie...

Rakennustyylissä on erityisesti yksi yksityiskohta, josta pidän valtavasti, tosin se ei vielä ihan täydelliseen sisustukselliseen hyötykäyttöön ole päässyt, nimittäin ihanan leveät ikkunalaudat. Näen jo ajatuksissani, miten keiitön valoisten ikkunoiden ikkunalaudat ovat täynnä erilaisia yrttejä, joista saan tuoretta makua ruokaan, vessojen ikkunalaudoillekin varmaan eksyy kukkasia ja kivoja koriste-esineitä ja makuuhuoneiden ikkunalaudat päätyvät ainakin Jonin huoneessa kirjahyllyksi.

 

Niin, onhan meillä täällä kattoikkunatkin tuomassa lisävaloa yläkertaan. Muutamana tähtikirkkaana iltana on ollut kiva katsella taivaalle sellaisessa väsyhorroksessa, mutta ei noita kyllä kiva ole pestä... Onneksi kaikki ikkunat aukeavat ulospäin, joten toisen kerroksen ikkunat tulevat olemaan ulkoa melkoisen likaisia jatkossakin.

Pari asiaa, jota edellisestä asunnostamme kaipaan on kaappitila, erityisesti keittiöön, ja lasitettu parveke, saunan lisäksi tietenkin... Onneksi meillä on keittiössä induktioliesi, joten teflonkattilamme ja paistinpannumme eivät toimi siinä, hus pahvilaatikkoon vaan odottamaan parempia aikoja. Vuokranantajamme kyllä lupasi tuumata jotain ratkaisua keittiöön ja makuuhuoneisiin saamme myös toisen vaatekaapin.

Lasitettu parveke taas oli uskomattoman kätevä, kun oli koiranilma tai kova pakkanen ja Joni piti laittaa päiväunille, hän kun ei sisällä suostunut nukkumaan. Nyt kun täällä tuulee kovasti ja sataa kuurottain, parveke tai jokin suojaisa katos olisi todella tarpeen. Ensi kesänä, kun piha laitetaan valmiiksi, talomme eteen rakennetaan autokatos, joten tätä väliaikaisuutta ei kovin kauan kestä.

Kotiutumista ensimmäisellä viikolla

Pelko matkajännityksen purkautumisesta hulinayöksi ei onneksi toteutunut, Joni nukkui omassa huoneessaan kiltisti ja Elias oli niin väsynyt, ettei muistanut herätä syömään ollenkaan. Aamulla heräsimme Jaakon kanssa pienten jalkojen tassutteluun ja unihirven läsähtämiseen väliimme: “Isä, mennään alakertaan leikkimään!” Pienen hetken saimme Jonin suostuteltua loikoilemaan, mutta lopulta oli raahauduttava alas.

Aamu meni rauhaksiin, mutta lopulta saimme pojat rattaisiin ja lähdimme rekisteröitymään asukkaiksi. Bussimatkalla katselimme Jonin kanssa maisemia Jaakon selostaessa bussikäytäntöä, reittejä, paikkoja, suuntia, kauppoja yms. Arvatkaas vaan, paljonko jäi mieleen! Pakollisten asioiden selvittelyn jälkeen jatkoimme Skejby Centerille lounaalle ja kauppaan, mistä jatkoimme vielä Ikeaan tekemään isompien ostosten kauppalistaa tiistaita varten. Aikamoisen pyörityksen jälkeen pääsimme takaisin kotiin ja hiukan hengähtämään.

Rekisteröitymistä odotellessa oli aikaa leikkiä, kaulailla ja nukkua

Tiistaina Joni ja Jaakko ulkoilivat aamupäivän ja minä koitin saada Eliaksen nukkuessa selkoa, missä matkalaukussa oli mitäkin pakattuna. Iltapäivästä Jaakko lähti työkaverinsa JP:n kanssa hakemaan Ikeasta huonekaluja ja illalla pääsin tutustumaan Eliaksen kera lähikauppamme, Lidlin antimiin. Palattuamme vastassa oli aikamoinen sekamelska kahden remonttimiehen kootessa hoitopöytää, kenkätelinettä ja kylpyhuoneen hyllykköä.. Mutta valmista tuli ja sotkutkin siivottua!

Keskiviikkona lähdimme puistoilemaan Jonin kanssa läheiseen puistoon, vaunu-seisomalautayhdistelmä ja kunnon ylämäki puistoon toimivat ihan hyvänä kuntoiluna – jos lunta tulee, niin sitten ainakin. Illalla Jonilla oli mielenkiintoista seurattavaa, kun vuokraisäntämme tuli asentamaan verhoja.

Lähipuistomme - kun vaan vielä löytyisi leikkikavereita...

Torstai oli sateinen päivä, joten Jonin toiveen mukan isä ehti leikkiä koko päivän. Minä koitin löytää lisää järjestystä kaaokseen, selvittelin poikien vaatteita kaappiin yms. Sain myös aikaan kolmen päivän ruuan, mikä helpotti loppuviikkoa hurjasti. Myös tänään saimme pojat ajoissa nukkumaan ja ehdimme katsoa yhden seuraamistamme tv-sarjoista rauhaisan iltapalan kera. Arjen luksusta!

Perjantain kauppareissulla harmitti, kun kamera unohtui kotiin, kuljimme Jaakon työpaikan ohi ja on pakko todeta, että oman työpaikkani julkisivu häviää ihan suvereenisti vertailussa. Muutenkin täällä on mielenkiintoista arkkitehtuuria, josta varmaan joskus laitan koostetta.

Myös tänään lauantaina satoi - välillä räntää, välillä vettä, mutta ehdittiin hiukan ulkoilla iltapäivällä. Vuokranantajamme tuli tekemään vähän pihatöitä ja Joni seurasi innoissaan pienen kaivurin työntekoa. Minäkin sain hommailtua kotia hyvin kuntoon, kun vielä on toinen aikuinen pitämässä pojille päivisin seuraa. Lauanta-illan kunniaksi herkuteltiin myös lähes koko perhe jäätelöllä...

 Pikkupojan unelma - kaivuri kotipihalla

 

Vähän isompi hiekkalaatikko ja hiekkalelut

Huomenna on Jaakon isyysloma kulutettu loppuun ja arkemme alkaa todenteolla. Ensi viikolla Jaakko onkin loppuviikon työreissussa, joten mitään kevyttä laskua arkeen ei ole tiedossa. Onneksi koti on jo hyvällä mallilla ja kaupatkin löytyvät, joten eiköhän se tästä suju.

Kotimatkalla

Perheemme kaikkine matkatavaroineen on nyt onnellisesti perillä uudessa kodissa! Ilman apujoukkoja molemmissa päissä olisi ollut astetta vaikeampi selvitä, mutta sitten olisin ottanut valjaat käyttöön isommalle muksulle...

Matka sujui poikien kanssa melkoisen hyvin, Elias tosin esitteli muille koneessaolijoille äänijänteitään ennen lähtöä Tampereelta, mutta hiljeni sitten tankkaamaan ja nukahti joksikin aikaa. Jonilla alkoi aika käydä pitkäksi loppumatkasta, vaikka lahjoja ja herkkuja sateli joka suunnasta, kiitos joulupukille isosta Salama McQueenistä! Koneen laskiessa Kööpenhaminaan poikien korviin sattui, ei auttanut purkka eikä tissittely, mutta onneksi sitä kesti melko vähän aikaa.

Köpiksen kentälle päästyämme Joni singahti samantien omille teilleen, ei jälkeäkään kuvittelemastani arastelusta. Onneksi ei ollut paljon tavaroita mukana ja Elias kantoliinasa, joten pääsin nopeasti perään ja sain ohjattua innokkaan menijän oikeaan suuntaan. Lennon lähtöselvityksen tehtyämme meillä oli puolentoista tunnin vaihto ennen lyhyttä pyrähdystä Aarhusiin. Koska lähtöportti oli pitkän terminaalin toisessa päässä, pakkasin Jonin pieniin matkalaukku-/ostoskärryihin ja aloitin tarpomisen. Melkein kolme vuotta shoppailemattomuutta ja sydän vuosi lähes verta, kun painelimme kaikkien niiden kauppojen ohi, joissa oli herkullisen värikylläinen valikoima lasten- ja aikuistenvaatteita ja teksti SALE 50%. Kumpa olisin ollut liikkeellä yksin...

Vaipanvaihdon jälkeen haimme iltapalaksi pari kolmioleipää. Ajattelin, että Joni ei kovinkaan suurta osaa jaksa leivästä pistellä, mutta sainkin todeta jääväni itse osattomaksi, pari haukkapalaa sain itselleni napattua. Elias nukahti syötön jälkeen kantoliinaan ja Joni seurusteli samaan koneeseen tulevan Joukon kanssa (Joukolla oli Peugeot odottamassa Aarhusin kentällä, tärkeää tietoa!), kunnes oli aika siirtyä koneeseen. Lyhyt, puolen tunnin lento, paljon edellistä konetta suuremmalla koneella meni hienosti, tosin Elias heräsi nousukiidossa eikä nukkunut enää. 

Aarhusin päässä saimme vaivalla matkatavarat hiukan liian pieniin matkatavararattaisiin ja parin lossaamisen jälkeen kuorma saatiin perille saapumisaulaan. Siellä Jaakko olikin meitä jo vastassa ja Joni oli niin innoissaan, että kävi halaamassa myös isän työkaveria, joka oli lähtenyt mukaan kuskiksi. Eipä siinä mitään, JP halasi takaisin! ;)

 

Vain hiukan reissussa rähjääntyneinä perillä Aarhusissa

Kotimatkalla Joni alkoi nuutua, Elias katseli ohiviliseviä valoja ja itse yritin päästä jollain tavoin kartalle, mihin olemme menossa. Kotiin päästyämme Joni paineli suoraan sisään ja olohuoneesta kuului huuto EI VOI OLLA TOTTA vaikka kuinka monta kertaa, omat lelut löytyivät! Sitten kaulailtiin isää, kiivettiin yläkertaan, missä Jonin sängyllä odotti yllätyspaketti, sitten kaulailtiin taas ja tultiin alas syömään voileipiä ja pikku kaulailun jälkeen isän onnistui saada matkalainen sänkyyn. Sinne poika simahti aikalailla samantien! Minä hoidin Eliaksen iltakuntoon ja toinenkin poika uinahti vihdoin viimein pienen kiukuttelun jälkeen omaan sänkyynsä. Eipä siinä sitten muuta kuin petiin itsekin. Oli mukava tulla kotiin ja päästä omaan sänkyyn, uusi elämänvaihe alkaa!

 

Maisemat vaihtuivat Suomen lumisesta talvesta Tanskan syksyiseen ilmaan.

Tässä näkymät keittiönikkunasta sunnuntaina Nokialta ja maanantaina Aarhusista.

Ennakkotietoja uudesta maasta

Muutaman tunnin päästä pitäisi matkalaukut olla pakattuina ja auton nokka käännettynä kohti Pirkkalan lentokenttää. Viimeinen joulukalenterin luukku on avattu ja pientä lähtöhermoilua lähinnä tavaroiden mukaan mahtumisen vuoksi on havaittavissa äidin osalta. Hermoilu on tarttunut Joniin eli täällä on tällä hetkellä aika ylienerginen ja tottelematon 2,5-vuotias. Nuorempi ottaa elämän vielä aika lunkisti kun vaan on ruokaa suussa...

Aiemmat kokemukseni Tanskasta rajoittuvat Jaakon kertoilemiin juttuihin ja bussilla tehtyyn lomamatkaan ollessani 17-vuotias, silloin reissasin pikkuveljeni ja vanhempieni kanssa Legolandiin. Siltä matkalta muistan mahtavam Legoland-huvipuistopäivän lisäksi vehreänvihreän tasaisen maan, valtavan nurmikentän, jossa heittelimme illalla frisbeetä, yhden rantaravintolan, jossa ruoka-annokset piti hakea tiskiltä varausnumeron huutamisen - tanskaksi tietysti - jälkeen. Juu, ja ne medusat myös, auts! Rannalla kahlailun seurauksena saimme veljeni kanssa polttavia medusan rihmoja jalkoihimme ja kun Frendeistä tuttua parannuskeinoa ei vielä ollut tiedossamme, niin muutama seuraava tunti oli aika tuskainen...

Koulussa tietysti opiskeltiin Pohjoismaita, mutta pistän imetysdementian piikkiin, että kovinkaan paljon en lunttaamatta muista. Sen tiedän Tanskasta, että

- se on pienin Pohjoismaa, jollei lasketa mukaan Grönlantia ja Färsaaria ja asukkaita on suunnilleen saman verran kuin Suomessa
- pääkaupunki on Kööpenhamina
- maata hallitsee kuningatar ja maalla on myös nykyisin naispääministeri, ensimmäinen sellainen, Helle Thorning-Schmidt (nimi luntattu)
- valuuttana on kruunu, kielenä tanska
- siellä kello on tunnin vähemmän kuin Suomessa
- Aarhus, tuleva kotikaupunkimme on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, n. 350 000 asukasta ja se on Turun ystävyyskaupunki (kiitos Mikko knopista!) =)
- Aarhus sijaitsee Jyllannin niemimaalla, 100 kilometrin päässä Legolandiasta
- Kööpenhaminassa on tivoli ja pieni merenneito
- siellä on paljon maataloutta ja tuulivoimaa

Jos oikein muistelisi, niin lisääkin tietoja saisin listaan, mutta aika kehveli ei anna nyt periksi! Seuraavat kirjoitukset tulevat sitten Aarhusista, kun ehdin istahtaa koneen ääreen.

Ai niin, näkemiin on tanskaksi Farvel!

Viimeinen viikko Suomessa

Kuuden viikon varoitusajalla teimme loppukesästä päätöksen perheemme hajauttamisesta, syyskuun puolivälissä Jaakko suuntasi uuden firman leipiin Aarhusiin ja minä aloittamaan äitiyslomaa ruskaviikolle Sallaan esikoisen ja vanhempieni kera. Syyskuun lopussa intensiivisen pakkauksen ja asioiden järjestelyn jälkeen suuntasimme Jonin kanssa auton nokan kohti Pirkanmaata jättäen Jyväskylän kotimme taakse. Siitä lähtien olemme asuneet vanhempieni luona, odotelleet ensin pikkuveljeä syntyväksi ja sitten muuttoa taas koko perhe saman katon alle.

Jaakko on tehnyt ison urakan purkaessaaan työnsä ohella koko elämämme muuttolaatikoista uuden katon alle, pääsemme viettämään arkea hyvinkin valmiiseen kotiin. Joni odottaa jo malttamattomana lähtöä ja uutta kotia, jossa omat lelut odottavat. Joka päivä lasketaan, montako yötä vielä nukutaan ennen lähtöä. "Isä tulee sitten vastaan, kun on menty autolla ja lentokoneella ja toisella lentokoneella näin, hrrrrmmmm.....otetaanko vauvakin mukaan?" Viimeinen viikko kuluu kavereita tavatessa ja siskonpojan nimipäiviä viettäessä, viimeisiä pakollisia ostoksia (mm. purkkaa ja lastenkirjoja) tehdessä ja neuvolassakin pitäisi käydä kuopusta vielä näyttämässä.

Kolmeen kuukauteen on mahtunut koko tunteiden kirjo - niin äidillä kuin pojillakin, mutta nyt ollaan päästy siihen, että viikon päästä luminen Pirkanmaa on vaihtunut syksyiseen Tanskaan ja elämä uudessa maassa on alkamassa. Tunnelmat ovat sekä innostuneet että haikeat - ja tietysti vähän jännittyneet, on tässä lähtöä tehtykin jo syyskuusta lähtien! Ystävät ja tukiverkosto jää Suomeen, mutta onneksi yhteydenpito on nykyisin helppoa, skypen välityksellä me olemme syksyn ajan pitäneet yhteyttä Jaakkoon. Skype-palavereissa on tullut suunniteltua niin uuden kodin sisustusta kuin kuopuksen nimeäkin...

Joten hyvät ystävät, kalentereita käteen vaan ja sopimaan ensi kesän lomamatkoja, B&B majoituksemme ottaa varauksia vastaan! =)