Synttärisankarin juhlapäivä

Maanantaina 5.8. juhlimme nelivuotiasta esikoistamme, rakasta, suurta pikkupoikaa, joka osaa olla välillä niin syötävän suloinen, kohtelias, fiksu ja muut huomioiva ja välillä taas sellainen kiusaatekevä, valikoivan kuulon omaava jästipää, jollainen tuonikäinen poika kuuluukin olla! :)

Juhlapäivänä sankari kuitenkin oli iloinen itsensä aamusta lähtien, kun portaiden puolivälistä kuului yhtäkkiä riemukkaalla äänellä: "Mulla on synttärit tänään!" Sitten hypäättiin vuorollaan isän ja äidin syliin, ihmeteltiin lamppuun ilmestyneitä ilmapalloja, käytiin tarkastamassa myös sängyn vieressä olevat ilmapallot ja avattiin päivän ensimmäiset lahjat, kummien ja mummun lähettämät paketit. Aamupuuron jälkeen olikin jo kiire tarhalle leikkimään ja juhlimaan synttäreitä kavereiden kanssa.

Päivänsankarin erikoisvaatekomero

Onnea Jonille,joka täyttää 4 vuotta tänään HURRAA HURRAA!

Koska Jonin tarhakavereista olisi pitänyt kutsua 14 poikaa juhlimaan, niin päädyimme siihen, että Jonia juhlittaisiin tarhassa ja veisin lapsille synttärikakun. Leivoin perustäytekakun ja koristelu oli samanlainen kuin viime vuonnakin, kun kaapista löytyi toinen ostamani syötävä kakkukuva. Joni auttoi kakunleikkaamisessa oman ryhmänsä lapsille ja tarjoili myös suklaakeksejä, jotka katosivatkin parempiin suihin nopeasti.

Tarhalaisten kakku

Ensin syötiin eväät

Sitten sankaria juhlittiin synttärijunalla, ...

jonka kynttilät sammuivat mallikkaasti ensi yrittämällä

Minä itse - asenne nousi hiukan pintaan...

Onneksi kakkupala kellahti oikeaan suuntaan

Joni jatkoi tarhapäiväänsä ja minä säntäsin kotiin valmistelemaan seuraavaa kakkua illan synttäreille. En ollut koskaan kokeillut marsipaanikakkua, joten sellainen oli nyt suunnitteilla. Täältä vaan ei löydy yhtä helpolla moniväristä marsipaanivalikoimaa, joten koristeiden osalta olin päätynyt ostamaan monenlaisia karkkeja sekä sokerikuorrutteita. Kakun kuorrutus ja koristeiden väkertely vei aikansa, mutta oli kivaa ja onnistuikin ihan hyvin ensikertalaiseksi. Tosin seuraavalla kerralla osaan käsitellä marsipaania toisella tavalla...

Illan juhliin tulivat puolalaiset ystävämme ja juhlimme samalla myös Lilin äidin Honoratan syntymäpäiviä, jotka ovat hauskasti samana päivänä. Ilta meni rattoisasti ja lopulta väsynyt, mutta onnellinen sankari kellahti sänkyynsä unille. Olipas oikein hyvä ja mukava päivä! 

Näperryksen tuloksena hiukan vihaisia lintuja marsipaanikakussa

Meidän rakas kullanmuru "Valmiina tasolle neljä"

Mallisuoritus!

Parin viikon puuhailua

Lomaltapaluun ja Jonin juhlien jälkeen olemme olleet vielä hiukan lomamoodissa, eikä blogiakaan ole tullut päivitettyä. Kovin monia suuria tapahtumia ei näihin pariin viikkoon ole sattunut, lähinnä päivät ovat olleet työ- ja tarhapainotteisia. Joni odotteli jo kovasti tarhaanpääsyä loman lopulla ja onkin nauttinut leikeistään kavereiden kanssa. Yhdet kaveritreffitkin olemme jo ehtineet pitää, kun Rasmus oli meillä yhtenä päivänä leikkimässä tarhan jälkeen muutaman tunnin. Voi sitä vauhtia!

Leikkitreffien jälkeen - ei paljon tavallisuudesta poikkeava sotku!

Jonin kanssa kävimme myös nelivuotisneuvolassa näyttäytymässä. Pitkä ja hoikka (107,5 cm ja 17,0 kg) poika kasvaa tasaisesti käyrillä, vastaili nyökytellen joihinkin lääkärin kysymyksiin ja otti rokotuspiikinkin suht pienellä huudolla vastaan. Tämän kunniaksi lähdimme jatkamaan äiti-lapsipäivää ja kävimme uimahallissa, kaupungissa hakemassa vielä yhden synttärilahjan sekä syömässä jätskit.

Elias on totutellut pidempiin tarhapäiviin ja nukkumaan tarhassa. Aluksi kokeilimme niin, että vein omat, tutut vaunut päiväunia varten, mutta loppuviikosta sekään ei enää toiminut. Nukkumaanmeno oli sellaista huutoa, että kun olin kotona touhuamassa sopivaan aikaan, niin kuulin avoimesta ovesta kuopuksemme protestoinnin... Ei tuntunut kovin kivalta, mutta taistelulla siitäkin selvittiin. Omien vaunujen jälkeen tädit kokeilivat sisällä patjalla nukkumista ja muutaman päivän sekin meni hyvin, mutta nyt poika on todennut, että on mukavampi mennä muiden kanssa nukkumaan kunnon vaunuihin ja lopettanut myös vastaankiukuttelun. Yksi suuri voitto! Sitten kun vielä tarhaanviemisistä selvitään ilman raivareita, niin voi kuinka äiti on tyytyväinen!

Toissa viikonloppuna vierailimme Reeparkissa, eläintarhassa Ebeltoftissa. Jaakko oli työskennellyt lähes 70 tunnin viikon, joten annoimme hänelle lepopäivän ja vietimme eläinten parissa hauskan päivän. Eläintarha on suuri ja sopeutettu hienosti luonnon muotoihin, joten lapsilla on hurjan hauskaa juostessaan pitkiä puusiltoja pitkin leijonahäkiltä susien ja karhujen aitauksille ja sieltä kameleita katsomaan.

Vierailulla laamojen aitauksessa

Kotkien esittelyä yleisölle

Pienempi herrasmies vauhdissa

Hän odottelee puolisoa talveksi, me suloisia tiikerinpentuja ensi kesäksi

Uljas eläin kalterien takaakin!

Mitä sä mua tuijotat?

Valpas pesänvahti

"Painii susien kanssa"

Jaa taasko?!? Eikö me saada olla rauhassa??

Jonkinmoisia vuohia

Reissun jälkeen vähän väsytti...

Lauantaina saimme päivällisvieraita, kun entiset naapurimme tulivat "tupareihin" viisikuukautisen poikansa kanssa. Oli mukava rupatella ja nauttia päivällistä hyvässä seurassa ja vaikkei Luis-pojasta vielä leikkiseuraa pojille ollutkaan, niin hyvin tarkasti vauvaa seurattiin ja hänelle kiikutettiin kaikenlaisia leluja.

Sunnuntaiaamuna kävimme Eliaksen kanssa kiertelemässä asuinalueellamme ja keräilimme matkallamme herkkuja. Tällä alueella kasvaa valtavasti erilaisia hedelmäpuita: omenoita, erilaisia kirsikoita sekä luumuja ja näiden lisäksi karhunvatukkaa, kastanjoita ja saksanpähkinöitä. Ikävä kyllä muutkin ihmiset ovat hoksanneet, että marjat ja hedelmät ovat kypsyneet, joten kaikkien puiden alaoksat on kerätty tyhjiksi ja yläoksille ei meinaa ylettyä...

Lauantaisten päivällisvieraiden kukat koristavat pöytää

Herkkuja

Tänään kävin yliopistolla kyselemässä opiskelumahdollisuuksista ja tulomatkalla poikkesin kurkkaamassa yhden uuden käytettyjen tavaroiden liikkeen, josta teinkin ihan hykerryttävän hyvän löydön, 2,5 litran vetoisen keraamisen teekannun. Teenjuojan unelma!

Onnea on... uusi, riittävän suuri teekannu kirpputorilta!

Sormet mullassa

Uuden kodin laittoon tartuttiin loman jälkeen taas innolla ja paljon on saatu aikaan. Jaakko urakoi viikko sitten lauantaina yläkerran kaapistoon liukuovet ja sen jälkeen löysivät muutamat lamput ja peili paikkansa. Samalla muokkasimme huonekalujen järjestystä uudelleen ja saimme huoneen tilavammaksi. Nyt on Eliaksenkin nurkkaus vähän fiksummassa paikassa ja tätä myöten viihtyisämpi.

Eliaksen ja isän valtakunta ennen

ja nyt - yllättäen poikien reviiri suureni...

Näiden kavereiden kanssa on kiva nukkua

 

Tämän jälkeen siirsimme tuumailevan katseemme pihamaalle ja sunnuntaiaamuisen lenkkini aikana oli kasvimaamme jo lähes kokonaan vaihtanut paikkaa, joten sormet syyhyten pääsimme kiskomaan sekalaista puutarhakasvustoa ylös mullasta. Edelliset asukkaat tuntuivat olevan enemmän innostuneita kuin kovin harkitsevia puutarhanhoidossa ja kuten olen aiemmin kertonut ja kuvannut, pihastamme löytyi aikamoinen kokoelma erilaisia kasveja. Nyt niiden oli aika lähteä! Päätökseemme saattoi vaikuttaa se, että kuukauden lomamme jälkeen kasvit näyttivät aika masentavilta kaikessa kuivuudessaan. Pari kasvia omenapuun lisäksi, esimerkiksi Jonin paljon kärsinyt "joulukuusi", saivat vielä luvan jäädä.

Muutaman kottikärrykuormallisen jälkeen tilanne näytti jo paljon paremmalta ja kun vielä alkuviikosta raijasin poikien kanssa pyöränperäkärryllä pari pussia ruohonsiemeniä ja lastin kasviravinteita ja saimme ne levitettyä, näyttää viihtyisä, meidän oloisemme piha ihan mahdolliselta saavuttaa. Poikien toimiessa roskakuskeina sain leikattua myös elämäni ensimmäisen omenapuuni. Lapionvarressa tuli heiluttua muutamana iltana poikien innokkaan avun kera ja tuntui hurjan mukavalta puuhailla yhdessä omassa pihassa. Suomesta tuomamme raparperinjuurakko löysi myös paikkansa kasvimaalta ja nyt odottelen mielenkiinnolla, miten se selvisi matkasta ja istutuksesta...

Tässä omenapuu on jo kokenut muodonmuutoksen

Ja loppu piha seuraa perässä, josko ensi kesänä meillä olisi nurmikko

Paaaaaljon parempi...

Sain yhtenä iltana hiukan ruusuja - eikä miehen edes tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan...

Vaikkei takapiha ollutkaan vielä ihan valmis, niin keskiviikkoiltana muutoksen kohteeksi joutui etupiha. Sateen jälkeen oli vielä hiukan aikaa iltatoimien aloittamiseen, joten päätimme viedä kaaoksen kanssamme ulos ja tehdä jotain hyödyllistä. Pojat ajelivat potkupyörällä ja muumiautolla edestakaisin pihatietä ja me raivasimme muutaman neliön alan. Perjantaina pääsin tekemään hiukan epätavanomaisempaa shoppailua ystäväni kanssa ja kuljetin kotiin suodatinkangasta ja 50 kiloa soraa. Tämän määrän luulin riittävän ihan hyvin, mutta totesinnopeasti, että edessä olisi vielä pari reissua kärryjen kera läheisen rautakaupan puutarhaosastolle. Tämänpäivän reissun jälkeen 3,6 neliön alalle on kaadettu soraa 130 kiloa ja taidan käydä vielä kerran moikkaamassa tutuksi tullutta myyjää.

Etupiha ennen

Kyllä se siitä, ehkä 100 kiloa lisää soraa voi riittää...

No niin! Mutta vaatii vielä jotain...

Helle-heinäkuun jatkoa

Loma jatkui mukavasti edellisen päivityksen jälkeen, ehdimme nähdä lisää ystäviä esimerkiksi kaivuritreffien merkeissä ja päivittää myös muutaman työkaverin kanssa kuulumisia lähes puolen vuoden ajalta.Elias innostui myös vihdosta viimein hiukan sanailemaan, ennen on ollut aina liian kiire liikkeelle. Tunnistettavia sanoja ainakin: nalle, pallo, Joni, lehmä, taata, paappa, vene, ei ja tänne, mistä varsinkin viimeisin oli paljon käytössä, kun juoksujalkaa näytettiin, missä jokin oli tai mihin meidän isompien piti tulla. Vähäistähän tuo puhuminen edelleen on, mutta kun pojasta näkyy, että ymmärtää kaiken (vaikkei tottelekaan...), niin kaipa sitä hölötystä vielä ehtii kuunnella riittävästi!

Puutarhatonttu hommissa

Välillä touhuttiin taatan kanssa varastossa

Harvinainen hetki paikallaan

Joululomapuuhien ennakoimista

Pienen kuskin suuria elämyksiä

Muru-set

Toisen lomaviikon lopulla suunnattiin mökkeilemään Ikaalisiin, urbaani-ihmisen tyyliin vain vajaa viisi kilometriä keskustasta. Viikon aikana mökillä ehti vierailla yllättävän paljon porukkaa, mutta se oli vain mukavaa, lapset saivat leikkiseuraa, aikuiset juttuseuraa ja kiirettä mihinkään ei ollut. Varsinkin Elias innostui soutelusta ja olisi ollut liivit päällä menossa koko ajan järvelle. Soutuvene olikin aika tehokkaasti käytössä ja kalaa tuli ihan rantavesistä. Pääsimme jopa grillaamaan ahventakin, sen verran ison vonkaleen kalamiehet saivat koukkuun tarttumaan.

Kunnon kesämökki, pienehkö, mutta viihtyisä ja toimiva

Rantasauna saunatupineen ja ihanan suuri piha-alue

Hirsimajassa paistuivat niin makkarat, lihat kuin kalatkin - myös itsepyydystetyt

Järvelle lähdössä

Pojat ymmärsivät olla riehumatta veneessä

Mitäs tässä tapahtuu? Ainakin on kiire!

Tarviihan kalat ruokaa!

Jokos ne söi sen madon?

Rentoa lomailua - todistekappale minunkin loikoilustani

Riemua riittää - osa 1: Pläiskis Sasun kanssa!

Riemua riittää - osa 2: Kiusankappale ei saa kiinni!

Mökkeilyn jälkeen suuntasimme kummitytön perheen luona kyläilyn kautta Härmään mummelin ja paapan luona. Vajaan viikon aikana ehdimme puuhata sielläkin kaikenmoista, ajaa niin sähköautolla kuin moottoripyörällä ja pikkutraktorillakin, hurvitella huvipuistossa, vierailla isun luona ja katsastaa Jaakon serkkulikan uuden hienon talon. Lisäksi me vanhemmat kävimme yhteisellä juoksulenkilläkin, ihan hyvin se isäntä vauhdissa mukana pysyi... :)

Joni helikopterin kyydissä

Nokialle palasimme keskiviikkoiltana valmistautumaan perjantaiaamun aikaiseen kotimatkaan. Kummasti ne matkalaukut jälleen täyttyivät tavaroista eikä tilaa ruokatuliaisille löytynyt - taas kerran. Josko sitten joulun aikaan paremmalla onnella.

Kotimatka sujui hyvin, toki pieniä kommelluksia matkaan aina mahtuu, kun lasten kanssa liikutaan. Uusin energioin, monen monta muistoa rikkaampana ja hyvillä mielin palattiin Tanskan lämpimään aurinkoiseen kesään ja pikkuhiljaa arkeen, pojat tarhaan, Jaakko töihin ja minä omiin askareisiini. Viime viikko on ollut hurjan puuhakas ja hyvä, mutta siitä seuraavassa päivityksessä...