Sormet mullassa

Uuden kodin laittoon tartuttiin loman jälkeen taas innolla ja paljon on saatu aikaan. Jaakko urakoi viikko sitten lauantaina yläkerran kaapistoon liukuovet ja sen jälkeen löysivät muutamat lamput ja peili paikkansa. Samalla muokkasimme huonekalujen järjestystä uudelleen ja saimme huoneen tilavammaksi. Nyt on Eliaksenkin nurkkaus vähän fiksummassa paikassa ja tätä myöten viihtyisämpi.

Eliaksen ja isän valtakunta ennen

ja nyt - yllättäen poikien reviiri suureni...

Näiden kavereiden kanssa on kiva nukkua

 

Tämän jälkeen siirsimme tuumailevan katseemme pihamaalle ja sunnuntaiaamuisen lenkkini aikana oli kasvimaamme jo lähes kokonaan vaihtanut paikkaa, joten sormet syyhyten pääsimme kiskomaan sekalaista puutarhakasvustoa ylös mullasta. Edelliset asukkaat tuntuivat olevan enemmän innostuneita kuin kovin harkitsevia puutarhanhoidossa ja kuten olen aiemmin kertonut ja kuvannut, pihastamme löytyi aikamoinen kokoelma erilaisia kasveja. Nyt niiden oli aika lähteä! Päätökseemme saattoi vaikuttaa se, että kuukauden lomamme jälkeen kasvit näyttivät aika masentavilta kaikessa kuivuudessaan. Pari kasvia omenapuun lisäksi, esimerkiksi Jonin paljon kärsinyt "joulukuusi", saivat vielä luvan jäädä.

Muutaman kottikärrykuormallisen jälkeen tilanne näytti jo paljon paremmalta ja kun vielä alkuviikosta raijasin poikien kanssa pyöränperäkärryllä pari pussia ruohonsiemeniä ja lastin kasviravinteita ja saimme ne levitettyä, näyttää viihtyisä, meidän oloisemme piha ihan mahdolliselta saavuttaa. Poikien toimiessa roskakuskeina sain leikattua myös elämäni ensimmäisen omenapuuni. Lapionvarressa tuli heiluttua muutamana iltana poikien innokkaan avun kera ja tuntui hurjan mukavalta puuhailla yhdessä omassa pihassa. Suomesta tuomamme raparperinjuurakko löysi myös paikkansa kasvimaalta ja nyt odottelen mielenkiinnolla, miten se selvisi matkasta ja istutuksesta...

Tässä omenapuu on jo kokenut muodonmuutoksen

Ja loppu piha seuraa perässä, josko ensi kesänä meillä olisi nurmikko

Paaaaaljon parempi...

Sain yhtenä iltana hiukan ruusuja - eikä miehen edes tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan...

Vaikkei takapiha ollutkaan vielä ihan valmis, niin keskiviikkoiltana muutoksen kohteeksi joutui etupiha. Sateen jälkeen oli vielä hiukan aikaa iltatoimien aloittamiseen, joten päätimme viedä kaaoksen kanssamme ulos ja tehdä jotain hyödyllistä. Pojat ajelivat potkupyörällä ja muumiautolla edestakaisin pihatietä ja me raivasimme muutaman neliön alan. Perjantaina pääsin tekemään hiukan epätavanomaisempaa shoppailua ystäväni kanssa ja kuljetin kotiin suodatinkangasta ja 50 kiloa soraa. Tämän määrän luulin riittävän ihan hyvin, mutta totesinnopeasti, että edessä olisi vielä pari reissua kärryjen kera läheisen rautakaupan puutarhaosastolle. Tämänpäivän reissun jälkeen 3,6 neliön alalle on kaadettu soraa 130 kiloa ja taidan käydä vielä kerran moikkaamassa tutuksi tullutta myyjää.

Etupiha ennen

Kyllä se siitä, ehkä 100 kiloa lisää soraa voi riittää...

No niin! Mutta vaatii vielä jotain...