Jouluisia taideteoksia...

Kerhossa on kovasti kehuttu, että olen niin taitava ja täynnä ideoita askarteluiden suhteen. Elias ei vielä kovin innokas ole auttamaan, mutta äidille tällainen pikkunäpertely on ihan rentouttavaa puuhaa. Itseäni en oikein luovaksi kuvailisi, sen verran ideanikkareita tuttavapiiriin kuuluu, mutta välillä jostain inspiraatio iskee. No, jotkut asiat onnistuu ja jotkut ei, alla jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvia juttuja.  Tämäkin täydellinen ideaköyhyys laitetaan flunssan piikkiin.

Ei oikein lapsen, muttei oikein...

aikuisenkaan luomukseksi voisi kutsua...

Jotain kauniinpaa sain aikaiseksi tänään, kun koristeltiin adventtikynttilöitä. Pieni ruukku täytettiin jonkinlaisella askartelusavella ja siihen tökittiin erilaisia kuusen- ja orapihlajanoksia, palloja, hörhelöitä yms. Niin ja tietysti se kynttilä.

Kimallespraytakin on oksissa, mutta se ei oikein kuvissa näy.

Joulukortit on ostettu, mutta ne taitavat matkata tyhjinä Suomeen viimeisen illan kirjoitusurakkaa odottaen. Pojilla on joulukalenterit ja joulupukillekin on kirjoitettu... Tämän enempää jouluvalmisteluja ei aika taida antaa myöden täällä Tanskan päässä, vaikka kaupat olisivat kaikkea ihanaa -krääsää, pullollaan. Ihan vielä ei ole sellainen joulufiilis, että taloa täyttäisin ja sitten lähempänä joulua ollaankin jo Suomessa.

Tai no, jos jotain sitten kuitenkin. Puolalaiset ystävämme muuttavat viikonloppuna ja heidän tyttärensä tulee meille hoitoon. Jos näyttää siltä, että ilma on huono ja asuntokin alkaa näyttää hävityksen kauhistukselta, niin tempaisen jemmasta piparkakkutaikinan ja pistetään keittiökin hyrskynmyrskyn yksi-, kaksi- ja kolmivuotiaan taidolla. Eli perjantai-illan ohjelmaa kuuluu piparkakkutaikinan teko, onneksi löysin aika pienellä vaivalla sekä siirappia että piparkakkumausteita!

Mukavaa joulunodotusta!

Ai niin...

Niin tosiaan, mulla oli blogikin! Pitäisiköhän oikein...

Tanskalaiset sanovat, että muissa maissa on kaksitoista kuukautta, mutta heillä niitä on kuusitoista, tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, marras-, marras-, marras-, marras- ja joulukuu. Marraskuu tuntuu heidän mielestään kestävän ikuisuuden, märkää, pimeää, synkkää, tuulista, myrskyistä aikaa jatkuu ja jatkuu. Hassua, minun marraskuuni on hujahtanut ohi ihan huomaamatta! Viime viikolla tanskantunnilla piti kertoa edellisen viikon tärkeimmistä tapahtumista ja minulla löi aivan tyhjää, mitä ihmettä tapahtui viikon aikana? Milloinkas Eliaksen putkitus oli, koskas Lilin synttäreitä vietettiin, miten pitkä aika meillä meni sairastellessa?

Me vanhemmatkin oltiin parisen viikkoa yskän kourissa, kroppa pisti kyllä hyvin vastaan, mutta lopulta oli pakko ottaa treenitauko, ettei mitään vakavampaa sattuisi hölmöyksissään tekemään. Viikonloppuna kävin jo vihdoin (minulle) pitkän tauon jälkeen kevyellä lenkillä ja maanantaina hölkkäilin tunnin verran vaunujen kanssa.

Tässä kuussa liikenevä vapaa-aika eli Eliaksen päivätorkkujen hetki ja iltatunnit poikien mentyä nukkumaan ovat kuluneet käsitöiden parissa. Sain taas oikein kunnon käsityökärpäsen pureman, mutta kuten tällaisella amatöörillä usein käy, monet asiat tehdään useammin kuin vain kerran, joten valmista tulee hitaasti... Eliaksen Jussi-paita odottaa kokoon kursimisinspiraatiota tai paremminkin sitä hetkeä, kun päivännäöllä helpommin tehtävät ompeluhommat ovat valmiina. Jonin liivi on kudottu, purettu puoliväliin ja kudottu uudelleen, nyt ovat vuorossa enää resorit ja yksi käsityö olisi valmiina.

Jotain valmistakin on tullut, mutta määrällä ei voi ylpeillä. Pistetään flunssan piikkiin! Eteisen asustelokerikko tuli valmiiksi ja se on käytössä osoittautunut ihan käteväksi. Pari metallitankoa olisi omiaan suoristamaan kangasta, mutta ne voi lisätä "sitten joskus".

Lisää tilaa hukata hanskoja ja pipoja...

Rankka päivä

Eliaksen eilinen korvienputkitusoperaatio sujui sekä nopeasti että rutiininomaisesti, huomasi, että kyseinen homma on yleinen pienille lapsille tehtävä toimenpide. Viidentoista minuutin välein taas uutta pikkupotilasta vietiin toimenpidehuoneeseen ja lyhyen heräilyvaiheen jälkeen sai luvan lähteä kotiinpäin. Viikon päästä käydään näyttämässä korvat lääkärille ja sen jälkeen kontrollissa poiketaan kolmen kuukauden välein, kunnes putket lähtevät itsellään pois korvista noin puolen vuoden päästä.

Aamuhämärissä jo ennen seitsemää lähdimme keskustaan vastaanotolle ja Elias ihmetteli väsyneenä rattaissa outoja maisemia. Takana oli kahdentoista tunnin paasto, joten onneksi pääsimme heti amun ensimmäisenä potilaana lääkärille. Oli aika vaikea lähteä toimenpidehuoneesta ja jättää taju kankaalla retkottanut poika lääkärin hoiviin, mutta onneksi en ehtinyt odotella aulassa kuin viitisen minuuttia ennenkuin lääkäri kantoi Eliaksen jo heräilemään. Meillä heräilyvaihe oli paremminkin häröilyvaihe, sen verran känkkäränkkäinen potilas sängyllä ja sylissäni lääketokkurassa toikkaroi ja kiukutteli. Lopulta sain hänet kunnolla heräteltyä ja sitten maistuikin aamupala ennen kotiinlähtöä.

Kotimatkalla raahasin bussille tyhjät rattaat, koska ilmeisesti jonkin sortin huonot vibat kokemuksesta jäi eikä potilas suostunut sylistäni pois. No, onneksi kärttyily jäi matkalle ja kotona tankattiin vielä hiukan lisää aamupalaa ennen aamupäivän rauhallisia leikkejä Jonin kanssa. Aikainen aamuherätys ja rankka kokemus väsyttivät pikkumiehen totaalisesti ja lounaalla nähtiin harvinainen simahdus.

Uni voitti...

Kovin pitkiä unia - ja äidinkin kaipaamaa lepohetkeä, ei tällä kertaa ollut ohjelmassa; kun sain Jonin päikkäreille tunnin päästä huutelit jo vaunuissa. Onneksi sen verran väsynyt poika vaunuista nousi, että huilaili jonkin aikaa sylissäni ennenkuin touhut alkoivat toden teolla taas. Minkäänlaista operaation aiheuttamaa särkyä tai vaivaa ei Eliaksesta loppupäivänkään aikana huomannut, meno oli entisenlaista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Illan nukkumaanmeno sujui normaalilla rutiinilla ja yölläkin saimme nukkua rauhassa.

Pikku kakkos-hetki. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Nyt vain toivotaan, että operaatiosta olisi apua ja tautikierre saataisiin katkaistua. Josko tuo puheenkehityskin lähtisi jatkumaan normaalisti. Lisäbonuksena äidin toiveissa olisi päiväunien parantuminen...

Operaatio Putkitus edessä

Niinhän siinä sitten kävi, että korvien putkitus on Eliakselle tiedossa. Korvatulehduksia ei ole ollut kuin kaksi, joten se ei ole pääsyy putkitukseen. Välikorvissa on ollut nestettä jo puolisen vuotta ja siitä aiheutuva paine on luultavasti vaikuttanut Eliaksen uniin ja saanut myös aikaan tämän flunssakierteen... Huomenaamulla pitäisi olla lääkärin vastaanotolla keskustassa klo 7.45, joten aikainen aamu tulee. Onneksi Jaakko pystyy jäämään kotiin aamuksi Jonin kanssa, joten ei tarvi molempia poikia raahata aamuhämärissä bussille. Putkituksen jälkeen meidän pitäisi päästä kotiin jo hyvin pian, täällä ilmeisesti on hiukan erilainen systeemi kuin Suomessa, jossa lapsia pidetään tarkkailtavana puolisen päivää.

Operaatio tehdään nukutuksessa ja se kestää vain viitisen minuuttia, joten helpolla pitäisi päästä. Lueskelin muiden lapsiperheiden kokemuksia operaatiosta toipumisesta, lapsen pitäisi olla kunnossa oikeastaan heti. Vaikka kyseessä on rutiinioperaatio, niin huomaan jännittäväni sitä hiukan. Jotenkin haljulta tuntuu, että lapselta pistetään taju kankaalle lääkkeillä. Mutta laitetaanpas asiat oikeisiin mittasuhteisiin, tiedän useita lapsia, jotka ovat joutuneet suuriin operaatioihin monestikin pienen ikänsä aikana!

Hassua, tuolla tuo sukkarosvo mennä vipeltää ilman minkäänlaista merkkiä sairastelusta. Olen todella onnellinen, että hän on ollut niin hyväntuulinen jatkuvasta pikkusairastelusta ja lyhyistä unista huolimatta. Olisi ollut hiukan hermojakoettelevaa, jos päivät olisivat olleet täynnä väsynyttä kränää ja pelkkää puntissaroikkumista. Kuinkahan valtava auringonpaiste hänestä tulee, jos putkitus auttaa, kuten pitäisi!

Täysosuma!

Viime viikolla Joni oli pari päivää yskän vuoksi pois tarhasta ja Eliaksenkin nenä vuosi.

Viikonloppuna Jaakko alkoi valitella huonoa oloaa, flunssaa pukkasi päälle ja Joni joutui jäämään kotiin Lilin synttäreiltä, kun hänellä oli edelleen vähän yskää ja kuumekin nousi. Molemmat miehet saivat huilailtua sen verran, että olo oli parempi Jonin lähteä maanantaina tarhaan ja Jaakon parin päivän työreissulle Saksaan.

Eilen illalla palatessaan Jaakko oli taas kipeämpi ja lähti tänä aamuna ääni painuksissa Strepsilsin voimalla töihin. Joni ja Elias yskivät harvakseltaan vaunuissa tarhareissulla, kurkku ei kuulemma ole ainakaan Jonilla kipeä, mutta välillä lima vähän yskityttää. Molempien vuotava nenä on onneksi saatu korjattua putkimiehen voimin...

Ja minä, no, enpä liene terve minäkään. Välillä aamuisin kuulostan varmaan ketjupolttajalta, mutta kurkku ei ole isommin kipeä. Ääneni lähti varmaan Jaakon äänen kanssa lomalle tänä aamuna ja tuuraajiksi tulivat joidenkin yli-innokkaiden murkkuikäisten jalkapallofanien huudostakäheytyneet ja muutenkin vaan vähän säröilevät viskibassot. Kuumettakin näytti mittarin mukaan olevan, muttei mitään sängynpohjalle kaatavia lukemia.

Että terveiset vaan täältä sairastuvalta - taas! Iltapäivällä lähdetään Eliaksen kanssa korvalääkärille katsomaan, josko edes yhden potilaan flunssakierteeseen saataisiin apua!

Eliaksen 1-vuotissynttärit - det var rigtig hyggelig dag!

Herkullinen kuorma-auto

Viime sunnuntaina juhlimme Eliaksen 1-vuotissynttäreitä pienellä porukalla. Ensin poikien leikkikaveri Lili vanhempineen kävi pistämässä taloa hyrskyn myrskyn kakunsyönnin lomassa ja illalla poikkesivat naapurimmekin kylässä. Heihin olikin mukava tutustua paremmin, Jaakko pelaa Bjørnen kanssa jalkapalloa ja Gitty on töissä samassa firmassa Jaakon kanssa. Heille on tulossa perheenlisäystä ensi vuonna, joten puheenaiheita riitti monelta saralta. Jonikin taisi oppia muutaman sanan lisää tanskaa Bjørnen kanssa pelleillessään...

Joko ne vieraat pian tulee?

Synttäriteeman mukaiset leikit

Isoveli auttaa kakun puhaltamisen kanssa

Nam, kakkua!

Kauppansa tekivät niin herkut kuin kurkutkin, maissinaksuista puhumattakaan!

Tanskan sana hygge (v.) tai hyggelig (adj.) esiintyy usein puheessa, se tarkoittaa sellaista kaikinpuolin kodikasta, mukavaa, rentoa oleskelua tai olotilaa, usein perheen tai ystävien parissa. Englannin sana "cozy" kodikas, on usein ulkomaalaisten yrittämä käännös hyggeligille, mutta tanskalaiset ovat sitä mieltä, että se on merkitykseltään vielä paljon laajempi sana. Eliaksen synttäreitä voi kuvata sanalla hyggelig, juuri sellaista mukavaa, turhia jäykistelemätöntä, nauruntäyteistä aikaa ystävien kanssa. Osasin olla turhia stressaamatta tarjoilujen ja muun suhteen, ja kun vieraitakin oli vain muutama, ei tarvinnut isommin viettää aikaa keittiössä.

Päivän mittaan ehdimme myös jutella Skypen välityksellä isovanhempien kanssa, joten mukavasti kaikki olivat läsnä, vaikka kaukanakin! Lahjoja, kortteja ja onnitteluja tuli muutenkin pitkin viikkoa, synttärisankari kiittää kaikkia muistamisesta!