Tanskalaiset sanovat, että muissa maissa on kaksitoista kuukautta, mutta heillä niitä on kuusitoista, tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, marras-, marras-, marras-, marras- ja joulukuu. Marraskuu tuntuu heidän mielestään kestävän ikuisuuden, märkää, pimeää, synkkää, tuulista, myrskyistä aikaa jatkuu ja jatkuu. Hassua, minun marraskuuni on hujahtanut ohi ihan huomaamatta! Viime viikolla tanskantunnilla piti kertoa edellisen viikon tärkeimmistä tapahtumista ja minulla löi aivan tyhjää, mitä ihmettä tapahtui viikon aikana? Milloinkas Eliaksen putkitus oli, koskas Lilin synttäreitä vietettiin, miten pitkä aika meillä meni sairastellessa?
Me vanhemmatkin oltiin parisen viikkoa yskän kourissa, kroppa pisti kyllä hyvin vastaan, mutta lopulta oli pakko ottaa treenitauko, ettei mitään vakavampaa sattuisi hölmöyksissään tekemään. Viikonloppuna kävin jo vihdoin (minulle) pitkän tauon jälkeen kevyellä lenkillä ja maanantaina hölkkäilin tunnin verran vaunujen kanssa.
Tässä kuussa liikenevä vapaa-aika eli Eliaksen päivätorkkujen hetki ja iltatunnit poikien mentyä nukkumaan ovat kuluneet käsitöiden parissa. Sain taas oikein kunnon käsityökärpäsen pureman, mutta kuten tällaisella amatöörillä usein käy, monet asiat tehdään useammin kuin vain kerran, joten valmista tulee hitaasti... Eliaksen Jussi-paita odottaa kokoon kursimisinspiraatiota tai paremminkin sitä hetkeä, kun päivännäöllä helpommin tehtävät ompeluhommat ovat valmiina. Jonin liivi on kudottu, purettu puoliväliin ja kudottu uudelleen, nyt ovat vuorossa enää resorit ja yksi käsityö olisi valmiina.
Jotain valmistakin on tullut, mutta määrällä ei voi ylpeillä. Pistetään flunssan piikkiin! Eteisen asustelokerikko tuli valmiiksi ja se on käytössä osoittautunut ihan käteväksi. Pari metallitankoa olisi omiaan suoristamaan kangasta, mutta ne voi lisätä "sitten joskus".
 |
| Lisää tilaa hukata hanskoja ja pipoja... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti