Eliaksen ensimmäinen vuosi - juhlan aika!

Kuopuksemme päätti aloittaa syntymäpäivänsä juhlinnan ajoissa jo ennen aamukuutta. Saatuaan muun perheen hereille olikin sitten hyvä kääntää kylkeä ja tuhistaa vielä jonkin aikaa tyytyväisenä isän kainalossa...

Johonkin vauvavuosi vaan katosi ja nyt täällä tepastelee hyvinkin veljeensä itsepäisyydessä tullut taapero. 4,250 kiloa ja 53 senttiä on muuttunut 10,8 kiloksi ja 76 sentiksi hymyä, touhotusta, kielloille naureskelua ja isoveljen kiusaamista... Meidän oma päivänpiristys, joka jaksaa jatkuvasta pikkusairastelusta huolimatta tervehtiä hymyllä ja naurulla joka kerta jokaista! Paitsi lääkäriä eilen, mutta hän antoikin kaksi rokotusta ja otti vielä syliin painoa mitattaessa...

Vuodessa on tapahtunut näkyvää muutosta... Lokakuu 2011 - syykuus 2012

Sen verran tuotekehitystä isoveljeen nähden on tapahtunut, että ruoka-aineallergioista ei näy jälkeäkään. Tosin muuten on pikkukaveri saanut osansa kausiflunssista, korva- ja muista tulehduksista ja rokoista, mutta se ei ole menoa haitannut pätkän vertaa. Kuten alla olevista kuvista näkyy, vauhti ja ääni ovat tärkeitä, no, jatkuvasti tietää, missä ainakin yksi perheen miehistä viipeltää. Ja pitäähän nuo kymmenen hienoa valkoista hammasta esitellä jokaiselle!

Eliaksen motorinen kehitys, ei tosin hienomotorinen, on ollut hurjaa ja varmaan osin siitä syystä puheen kehitys on jäänyt taka-alalle. Ääntä tulee kyllä jatkuvasti, mutta voimakkuudesta huolimatta kukaan ei sitä tajua. Pari kuukautta sitten Elias sanoi jonkin aikaa selvästi "äiti", mutta en ilmeisesti kuunnellut riittävästi, koska sekin on loppunut. Korvatulehduksista johtuen Eliaksella on edelleen nestettä välikorvissa ja lääkäri passitti meidän korvaspesialistille tarkistamaan tilanteen paremmin. Hän totesi, että poika ei välttämättä kuule puhetta kovin selkeästi ja sen vuoksi ei myöskään osaa muodostaa itse sanoja. Huolissaan tästä ei vielä tarvitse olla, mutta jos korvat ovat syynä myös tähän flunssakierteeseen, niin hyvä asia on tarkistaa...

Elias 1 vee

Hei, juhlitaanko!?!

Voi naapuri, minkä teit!

Punainen päivänpiristys - vai päänsärky?

En osaa sanoa, kumpi on enemmän innoissaan tästä ihanuudesta, isä vai poika... Mutta ainakin tiedän, mitä seuraavat viikot puuhataan. Nyt vaan pitäisi olla se vaja, missä voi askarrella, koska tuolla tuulessa iltapimeällä ei näe mitään eikä saa aikaankaan kohmeisin sormin.

Minä myööööös!!

Yskäinen Elias kitisee ikkunan takana ja tahtoisi ulos räpeltämään uutta lelua myös, mutta jää tältä päivältä ja varmaan koko viikonlopultakin.

Pikapäivitys

Kiirettä pitää, joten tässä lyhyesti kuulumisia:

- Elias alkaa parantua enterorokosta, sormien iho kuoriutuu aika häijynnäköisesti, muttei näytä tekevän kipeää. Jonilla ei vielä näytä rokonoireita olevan.

- Jonin toinenkin tarhaviikko on sujunut hyvin, hänen välillä ärsyttävästä matkimisestaan näyttää olevan jotain hyötyä, kun hän toistelee muiden lasten puheista joitain sanoja tai sanontoja. Hej, bil ja vi ses i morgen tulevat jo hienosti.

- Tänne tuli syksy, sellainen pimeä, märkä, harmaa, tuulinen ja sateinen syksy, mutta onneksi meidän ei tarvitse ihan aamuhämärässä lähteä liikkeelle.

- Minulla on toinen tanskankoe huomenna ja jostain kumman syystä tuppaa hermostuttamaan. Ihan niin kuin aina ennenkin siis. Onneksi aina on viimeisen illan ihme! ;)


Lisäpäivitystä: Koe meni hyvin ja sain eilen tietää läpäisseeni sen, joten ensi viikolla siirryn kolmannelle kurssille! Jippii! Mukavaa aivojumppaa tämä tällainen ja näyttää hyvältä CV:ssä... ;)

Oikea eläintarha!

Jonin tarhaillessa olemme saaneet viettää vähän laatuaikaa Eliaksen kanssa. Sitä olen hieman kaivannutkin. Aikaisemmin, kun on koittanut vähän nyhjästellä oman vauvelin kanssa, niin isompi vauveli on tunkenut mustasukkaisuuttaan mukaan omista leikeistään. Ihan ymmärrettävää, mutta välillä ärsyttävää!

Laatuaikaa äidin kanssa

Torstaina olimme viettämässä aikaa leikkikerhossamme, joka on aivan tarhan vieressä. Syyslomaviikon vuoksi paikalla ei ollut muita lapsia, mutta kävi ilmi, että tämä oli oikeastaan oikein hyvä homma...

Katso äiti, mä olen leijona - ei kun sikapossu!

Tiistai-iltana Eliakselle nousi korkea kuume, mutta muuten ei kummempia oireita näkynyt, mitä nyt yksi nyppy nenänvarressa ja näppylöitä pepussa. Keskiviikkona suun ympärillä oli vähän punaisia nyppyjä ja peppu oli mennyt huonon näköiseksi, osa nypyistä oli mennyt rikki. Torstaina ihottumannäköistä oli käsissä ja kämmenissä ja mietimme, mahtaisiko pojalla olla vesirokkoa, onneksi saimme lääkäriajan perjantaille. Perjantaiaamuna näimme puolalaisenystävämme hänen viedessään tytärtään tarhaan ja hän totesi nyppyjen näyttävän samalta kuin Lilillä oli ollut viime viikolla. Aamulla Eliaksella oli jo muutamia näppyjä jalkapohjissakin ja olin lueskellut illalla vesirokon ja suu -ja sorkkataudin taudinkuvia, joten yllätyksenä ei tullut, ku lääkärin diagnoosi oli enterorokko.

Hah, mikä rokko?!?

Nyt täällä pyöritetään pientä eläintarhaa simpansseineen ja pikku-possuineen ja odotellaan, tuleeko tauti Jonillekin. Jonia kyllä harmittaisi kovasti, jos hän joutuisi olemaan tarhasta heti poissa. Lilin tarhassa on liikkeellä myös vesirokkoa ja kutsuinkin heidät kylään, jos Lili sairastuisi. Ottaisin mielelläni pojillekin vesirokon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, niin se olisi sitten ohi.

Mennään apinatarhaan eikä ikinä pois, mennään apinatarhaan!

Reipas tarhalainen - huomaa teekkarimerkkien monikäyttöisyys!

Nyt alkoi uusi arki Tanskanmaalla, Jonista tuli tiistaina Simpanssi-ryhmän jäsen Børnehuset På Toppeniin! Jonin ryhmän lisäksi talossa on kaksi muuta tarharyhmää ja yksi pienemmille (0-3 v) tarkoitettu ryhmä. Kaikki on nimetty eri apinalajien mukaan, Paviaanit, Orangit ja Gorillat kuljeskelevat vapaasti ympäriinsä leikkimässä missä haluavat. Ryhmät kokoontuvat ennen lounasta omissa tuvissaan lukemisen, laulamisen tai muun aktiviteetin merkeissä. Joka ryhmässä on ainakin yksi lastentarhanopettaja, -ohjaaja ja avustaja. Yhteensä lapsia päiväkodissa on n. 45 kpl. Henkilökunta on nuorehkoa ja vaikuttaa hurjan mukavalta, aktiiviselta ja avuliaalta. Tarha on 25 minuutin reippaan kävelymatkan päässä ja nyt kun meillä on pyörän peräkärrykin, niin sinne hurauttaa nopsaan alle vartissa.

Kärry on kyllä kiva, mutta kun naapurin poika ajaa RC-autolla...

Loppuvaiheessa laskettiin päiviä ja öitä tarhan alkuun, soviteltiin tarhavaatteita hurjalla innolla ja kuljettiin kotona reppu selässä ja lounasrasia repussa. Ensimmäisenä aamuna reipas poika heräili jo ennen kellonsoittoa ja pisteli puuron poskeensa sellaista vauhtia, että äiti alkoi toivoa jokaisen aamun olevan ensimmäinen tarha-aamu... Alkuun tietysti uudet ihmiset vähän ujostuttivat , mutta leikkiseuraa löytyi nopeasti ja väliaikaisesti Jonin alkuaikaa avustamaan tuli nuori harjoittelijapoika Mikkel, joka leikki myös innolla autoilla ja legoilla.

Aamut kotosalla ovat väsymyksen takia olleet vähän takkuisia, mutta kun tarhaan on päästy, niin minua on heipateltu pois ja paineltu muiden kanssa. Huuto tulee sitten, kun ilmestyn kyselemään, josko lähdettäisiin pois. Perjantaina olin koko päivän poissa tarhalta ja kun tulin ja aloin keräillä vaatteita viikonlopuksi ja Joni huomasi minut, niin hän parahti kovaan itkuun. Koitin siinä vähän lohdutella, että mene nyt vaan välipalalle, en tullut vielä hakemaan, mutta aikamoisella kieroilulla ja venkoilulla sain hänet kotiinpäin.

Nyt, kun (vajaa) viikko täkäläistä tarhakulttuuria on takanapäin, näyttää siltä, että Joni sujahtaa sujuvasti muiden sekaan touhuilemaan. Vähän kevyemmäksi aloituksen teki paikallisilla ollut syysloma, jonka vuoksi tarhassa oli vain noin puolet lapsista. Ensimmäisen päivän jälkeen kysyin häneltä, mitä hän tuumaisi, jos olisin seuraavana päivänä Eliaksen kanssa vähän aikaa poissa. Joni totesi "ei äiti, sä voit mennä kyllä kotiin". Emmepä me juuri Jonin kanssa ensimmäisenä päivänäkään olleet, koitin pysytellä eri huoneissa poissa tieltä. Elias nukutteli päiväuniaan tarhalaisten ulkoillessa ja minä tein tanskan läksyjä.

Eipä tämä oikeastaan Suomen tarhoista eroa kuin omien eväiden mukana kantamisen suhteen. Siinä sitä onkin miettimistä, että saisi riittävän variaation eri lounas- ja välipalavaihtoehtoja kasaan, kun en millään pelkkiin voileipiin viitsisi alkaa. Hoitajat eivät ala lasten ruokia lämmitellä, joten edellisen päivän päivällistäkään ei aina voi oikein evääksi laittaa. Kyllä huomaa, miksi tämä maa on oikea voileipäparatiisi!

Sormia syyhyttää

Tuleeko teille muille syksyisin sellainen sormia syyhyttävä tunne, että tahtoisi aloittaa ja tehdä kaikenlaista uutta? Muutamana viime vuonna syksy on mennyt ohi vähän suurempien muutosten merkeissä, mutta nyt elo on sillä tavoin vakiintunutta taas hetkeksi, että sormiani syyhyttää. Kerhoilu on ollut hyvä syyhytyskeino, kun siellä askarrellaan välillä kaikenlaista. Ehkä tämä syyhy on itseasiassa saanut alkunsa sieltä.

Syksyn lehtiä ja pihlajanmarjoilla modattu lehtikranssi vessan ikkunassa

Aikaavieviä harrastuksia minun ei ole mahdollista aloittaa, mutta jotain kivaa pientä tekemistä myös mielenrentoutumiseksi olisi mukava puuhastella. Luovuutta minulle ei ole kauhalla annettu, mutta vähemmälläkin taidolla saa jotain aikaiseksi ja itselle onnistumisen elämyksistä hyvän mielen.

Eliaksen villapaita ei ole vielä valmis ja silti haaveilen jo kutovani jommallekummalle pojalle neuleliivin jemmassa olevista langoista. Ensin ajatus oli tehdä Jonille villapaita tämän allaolevan villatakin mukaan. Tämä on Jaakon äidin Jaakolle noin 35 vuotta sitten kutoma takki, ihan mahtavaa, miten hyvin se on käytössä ja pesussa säilynyt!

Kun hetki pengottiin lisää mummelin vaatevarastoa, niin Jonille löytyi kasa erikokoisia villapaitoja. Eliaksellekin villapaitoja on, joten vähän kevyemmäksi liiviksi ajatus on vaihtunut. Saa nähdä milloin tämän ehdin toteuttaa. Lankoja on kertynyt aika kasa, tässä niitä, joista yhdistellen tuota liiviä ajattelin rustailla. Elias tarvitsisi myös kaulurin talvea varten ja tuollainen allaoleva malli vaikuttaisi kivalta, pysyisi varmaan aika hyvin paikoillaankin. Näistä samaisista langoista tuollaisenkin saisi aikaan. Myös tämä on to do-listallani.

Jo viime talvena suunnitelmissa oli tehdä eteisen komeron oveen kankainen säilytyslokerikko hanskoille, huiveille ja pipoille, mutta kevät tuli vähentäen eteisen sekamelskaa ja tämä projekti jäi. Nyt on tullut taas aika kaivaa myssyt ja muut varastost, joten lisäsäilytystilalle on tarvetta. Ikeassa olen nähnyt muutamia iloisenvärisiä kankaita, joista saisi mukavan väriläiskän aikaiseksi.

Jonin touhuillessa on sormia alkanut syyhyttää myös askartelupuoli; siitä on vuosikausia, kun olen viimeksi oikein kunnolla värittänyt mitään. Viime vuonna Eliasta odottaessani juttelin erään tytön kanssa, joka oli määrätty vuodelepoon loppuraskaudeksi. Hän kaipasi kovasti puuhaa ja oli keksinyt tilata netistä sellaisia aikuisten värityskirjoja, jotka ovat oikein pikkutarkkoja. Sellaista olisi mukava (joutoaikana) väritellä, kun Joni värittää omaa vihkoaan.

Minulla ei ole koskaan ollut oikein aikaa ja mahdollisuutta palapelien tekemiseen. En ole tainnut koskaan edes ajatella, miten hauskaa se olisi ja tietysti aika kouluttavaa. Pikkulapsiperheessä mahdollisuus ja tila monituhansisen palapelin kokoamiseen taitaa olla aikamoisen sumplimisen takana, mutta ehkä käyn hakemassa lähikaupassamme tarjouksessa olevan 1000 palan palapelin ja aloitan sillä...

Lukeminen sohvan nurkassa - tai ihan missä vaan, on aina ollut yksi lempiharrastukseni. Tällä hetkellä yksi tanskankielinen romaani etenee iltasyöttöjen aikana hitaaseen tahtiin ja yksi englanninkielinen romaani on jäänyt aivan kesken hyllyyn odottelemaan. Kirjat ovat onneksi siitä hyvä harrastus, että niihin ei välttämättä tarvitse uppoutua kovinkaan pitkäksi aikaa kerrallaan. Tosin mielenkiintoista kirjaa en malttaisi millään jättää kesken!

Paljon hyviä ajatuksia piristävästä tekemisestä, kunhan vielä aikaa löytyisi niiden muuttamiseksi haaveista todeksi! Jonin tarhailun alkamisen luulisi tuovan minulle hiukan omaa aikaa päiviksi, mutta saas nähdä miten käy!

Mikä sinua piristää syksyllä, mitä uutta olen aina haaveillut aloittavasi tai olet jo tehnyt?

Efterår - god fornøjelse!

Viime viikolla piti useasti kirjoittaa blogiin uutta tekstiä, mutta aina kun olisi ollut pikkuhetki istahtaa koneen ääreen, niin pieni peppu tunki syliini ison kirjan kanssa mukanaan kaino vieno (tai joskus vähän vähemmän kainovieno) pyyntö lukea kirjaa "Rasmus Klump bygger skib - og 6 andre historier". Sadepäivinä, joita täälläkin on ollut - ei tosin Suomen mittakaavassa, on hiukan enemmän aikaa lukemiseen löytynyt. Se on ollut hyvää harjoitusta myös minulle, sillä seuraava tanskan koe odottaa kahden viikon päässä ja siitä ei ihan tanskanruotsin sekoituksella enää selvitäkään...

Muistoja lapsuudesta?

Herra sekasotku!

Täällä ei luonto näytä vielä kovinkaan syksyiseltä, mutta illat ovat jo pimeitä ja päivälämpötila on laskenut sandaali- ja shortsikelirajan alle. Aamulla mittarissa saattaa olla lämpöasteita alle kymmenen, joten kyllä se syksy täälläkin alkaa olla. Ihan mielenkiinnolla odotan, millaista väriloistoa Tanskan luonto meille tarjoaa. Tiedossa taitaa kyllä olla myös pitkä, sateinen ja tuulinen loska-aika, sitä en odota sitten yhtään! Kyllä lunta ja pakkasta talvessa pitää olla!

Syksyisiä touhuja olemme kerhossa ja kotona jo aloitelleet. Kerhossa askartelimme Jonin kanssa näin hienon pienen kranssin lehdistä. Kuivuessaan siitä tuli ihan hieno, vaikkakin värit voisivat olla kirkkaammat. Ehkä teemme vielä toisen, jos ja kun täälläkin puut vaihtavat väriään.

Aika monta lehteä pieneenkin kranssiin saa uppoamaan...

Jonille tein joululahjaksi pari vuotta sitten Jussi-paidan, että poika voisi ylpeillä juuristaan ja äiti käsityö"taidoistaan". Nyt on Eliaksen paita työn alla ja näyttää siltä, että joululomalle pojat pääsevät yhtenäisissä asuissa, enää hihat puuttuvat. Myös meiltä vanhemmilta tällaiset paidat löytyvät, Jaakolla ihan aitona käsityönä sekä koneneuleena, minulla koneneuleena. Pitäisiköhän vetäistä omakin paita päälle ja antaa japanilaisten turistien kameroiden laulaa lentokentällä joulun alla...

Jo lähes ammattilainen Jussi-paitojen teossa

Uunissa paistui pojille illaksi kaalilaatikko, vain puolukkasurvos puuttui! Kyllä syksy on ihan mukavaa aikaa, nautitaan siitä! Efterår - god fornøjelse!