Tämän viikon sana on ehdottomasti hulina, sitä on ollut tarjolla päivin öin! Pakkoko sitä oli viime viikonloppuna kehua kuinka hyvin pojat nukkuu, Elias herää syömään suunnilleen kerran yössä, rangaistus tuli nopeasti ja kovana. Kuopuksella on ollut ilmeisesti tankkausvaihe menossa ja yöt ovat sitten sujuneet syöpötellen kolme tai neljä kertaa. Siihen vielä lisätään Jonin lähes jokaöinen tassuttelu pissalle, niin aika rähjäisennäköisiä aikuisia on aamulla sängystä löytynyt...
Päivällä hulina on siirtynyt alakertaan, alkuviikosta täällä oli tanskalaisten mittapuulla tulipalopakkaset (enimmillään -15 astetta, hah) joten Eliasta en ole viitsinyt ulos laittaa nukkumaan. Joni on saanut piirtää, leegoilla ja pöristää autoilla ympäri kämppää sydämensä kyllyydestä, kaikki aktiviteetit ovat tietysti höystetty kunnon äänitehosteilla. Eliaksen unet ovat tästäkin syystä myös päivällä olleet katkonaisia, meillä ei kumpikaan poika näytä nukkuvan kovin hyvin sisällä. Kärttykitinää on siis riittänyt muidenkin tarpeiksi.
Illalla Jaakon palattua töistä hulina vaan kiihtyy, Joni roikkuu Jaakossa kiinni ja vaatii häntä leikkimään. Onneksi illat olemme saaneet rauhoitettua, joten korvat lakkaavatsoimasta sopivasti ennen kuin yöpalveluvaatimukset taas alkavat...
Maanantaina kävimme hankkimassa meille kirjastokortin ja saimme myös paikalliset Kela-korttimme. Samalla selvisi hiukan uusia tietoja Tanskan lapsilisästä ja alkuviikon hommiin kuului myös oikaisupyyntökirjeen rustaaminen Suomen Kelalle ja tarvittavien asiakirjojen hankkiminen täältä päästä.
Keskiviikkona ulkoistin hulinan leikkikerho Keinuhevoseen, johon pääsimme mukaan viime viikolla. Kerho alkaa puoli kymmeneltä noin kolmen kilometrin päässä, joten tämä aiheuttaa ylimääräistä hulinaa ja kellonvilkuilua yleensä niin rauhallisiin aamuihimme. Kiireellähän sinne joka kerta hamaan tulevaisuuteen asti lähdetään! Kun olen saanut rattaat+seisomalautayhdistelmän työnnettyä perille, niin Elias herää pikkutorkuiltaan, Joni huutaa toiselta puolelta kerhohuonetta leikkimään ja itse voisin mennä suihkuun. Onneksi keskiviikkona Joni alkoi jo paremmin tottua uuteen ympäristöön ja leikki itsekseen sekä yhden toisen pojan, Noan kanssa. Lisäksi lapset pääsivät kerhohuoneen vieressä olevaan tyhjään toimistorakennukseen ajelemaan potkumopoilla ja hyppimään trampoliinilla. Tosin lounaalle mennessä tulikin sitten itkupotkuraivarit ja myöhästyttiin yhteisestä pöydästä.
Kerhossa on ollut ihan mukavaa ainakin näin alussa, siellä on lähes joka kerta jotain aktiviteettiä, piirtämistä, askartelua, leikkejä, lauluja, liikuntaa, kasvomaalausta yms. Lapset saavat osallistua vapaasti niihin tai vain leikkiä autoilla, junaradoilla, nukeilla, nalleilla, kiipeillä yhteen huoneeseen rakennetussa majarakennelmassa, keinua, hyppiä patjoille tai kuten monen tytön mielestä on parasta, pukeutua naamiaisasuihin kuten prinsessoiksi. Lounas pyritään syömään yhdessä ja kyllä minä vain olen ylpeä Jonin pöytätavoista, monet isommatkin vaeltelevat pöytään ja pois, vaikka meille kovasti teroitettiin, että lapsten pitäisi pysyä ruokailun ajan pöydässä.
Eliakselle kerhopäivät ovat rankkoja, siellä on liikaa katseltavaa ja yleistä hulinaa, joten nukkumisesta ei tule mitään. Nämä kaksi kertaa hän on vain kitissyt liinassa, syönyt ja toljottellut puolivaloilla ympäriinsä. Nukkumaan olen saanut hänet vähän ennen kotiinlähtöä ja kotiin tultuamme ja Jonin unille saatuani hän onkin sitten herännyt. Iltapäivästä otetut kolmannetkin unet ovat vähän lyhyet ja katkonaiset, joten illan käsissämme on vain sylissä viihtyvä poika.
Perjantain kunniaksi lähdimme poikien kanssa kolmisin kaupungille asioille ja viimein minäkin sain pankkikortin! Yllättävän hyvin reissu sujui, vähän katastrofia pelkäsin etukäteen. Tosin usein en tuollaista reissua ilman Jaakkoa lähde tekemään tai sitten täytyy hommata tuplarattaat. Tai ainakin saada Elias viihtymään liinassa paremmin ja syömään tuttia! Ehkä kesällä tämäkin homma sujuu paremmin kun ei tarvitse niin topata vaatetta pojille päälle.
Viikonloppu on otettu rennosti ja oltu kotona, ulkoiltu ja siivottu, vaikka tarkoitus oli hiukan shoppailemaan lähteä. Joni ei halunnut lähteä, joten eipä sitten, ohjelmassa ollut Rasmus-nallen pannukakkuravintolassa käynti siirtyi jollekin toiselle viikonlopulle. Koska me Jaakon kanssa ehdimme jo herkutella ajatuksella lätyistä, niin nyt on taikina turpoamassa ja odottamassa paistajaa. Pari lättyä mahaan mahtuukin, kun kävin aamusta juoksulenkillä.
