Todella aidonoloinen sademetsä on tehty kolmeen kuplahalliin ja se oli jaoteltu Afrikan, Aasian ja väli- sekä etelä-Amerikan mukaan. Emme oikein tienneet mitä odottaa, joten olimme miettineet Jonin kanssa mahtaako siellä olla norsuja ja leijonia. Ihan niin suuria eläimiä ei niin pieneen tilaan sentään oltu saatu, mutta paikassa oli hurjan paljon nähtävää, eläinlajeja oli yli 250 ja kasvejakin 450 erilaista. Näimme erilaisia apinoita, lintuja, käärmeitä, kaloja, liskoja, krokotiileja, vaikka mitä muurahaiskarhuista piraijoihin ja lepakoista maneetteihin.
Yhden akvaarion elämää pääsi tarkastelemaan lasikuplasta.
Jonin ilme ei tallentunut kameralle, kun hai ui ekan kerran yli.
Ähäkutti, siellä olet, lasin toisella puolen...
Hienointa ja hurjinta oli se, että suuri osa eläimistä oli vapaana ja kuljeskeli omassa ympäristössään meidän vierailijoiden keskellä. Muutama lepakko lenteli hiuksia hipoen ohi kävellessämme luolassa muurahaiskarhuja katsellen, apinoita hyppeli puiden oksilla ja linnut lentelivät sinne tänne ja tietysti koittivat ruikkia allaolevien päälle. Yhdessä huoneessa oli esimerkiksi käärmeitä - luultavasti myrkyttömiä, vapaana, siellä ne roikkuivat puiden oksilla. Hiukan tarkemmin sai katso mihin astui ja vilkuilla myös ylöspäin, ettei nyt ihan sen oksan alta kävelisi, jolla jokin kiemurtelija riippui. Lasien takana tai häkeissä oli sitten suurempia eläimiä, esim. 3-4 metrisiä boa-käärmeitä.
Jonkin sortin gekkoja. Kääk, mikä se oli!?! Ai, lintu vain...
Tule puraisemaan!
Luonnontutkijan majapaikka ja erityisesti jeeppi kiinnostivat,
riippusillalla oli myös kiva hyppiä
Afrikan ja Aasian hallissa oli niin suuri ilmankosteus, ettei kuvaaminen onnistunut. Sieltä olisi kyllä monta hyvää otosta saanut, esimerkiksi kun Joni katseli lasin takaa yhtä parimetristä käärmettä, joka mateli lasin toiselle puolelle katsomaan nousten vielä ylös niin että oli Jonia korkeampi. Hetken Joni sitä katseli totisena ja totesi sitten, että “ nyt voisin tulla tästä pois”. Myös papukaijojen värikirjo olisi ollut mukava saada talteen.
Näkemisen arvoisia ilmeitä, tänne tullaan uudestaankin!
Eliaksellekin paikassa oli niin paljon ääntä ja nähtävää, ettei nukkumisesta tullut juuri mitään, yhdet lyhyet torkut tuli otettua. Välillä kävimme syömässä omia eväitä siihen varatussa tilassa ja jatkoimme taas matkaa. Melkein neljä tuntia meni nopeasti ja kotiin päästyämme Joni meni ihan vapaaehtoisesti päikkäreille ja Eliaskin vetäisi parin tunnin unet äidin käydessä lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti