Syysseikkailu Lisbjergin metsässä

Muutama viikko sitten ystävämme Lisbjergistä ehdottivat meille, että yöpyisimme heidän kanssaan Lisbjegin metsässä sijaisevissa "laavuissa" ja mehän tietysti innostuimme asiasta pienen harkinnan jälkeen... Pidämme Jaakon kanssa kovasti retkeilystä, mutta poikien kera ei vielä tällaista olle kokeiltu. Aluksi tuumasimme, että taitaa olla Eliaksen parasta tulla kotiin nukkumaan Jaakon kanssa, mutta kun mietimme mikä huuto siitä tulisi, kun Joni saisi jäädä ja hän ei, niin päätimme yrittää yöpymistä molempien kanssa. Jaakon tosin piti lähteä kotiin yöpymään, sillä hänellä oli seuraavana päivänä maastojuoksukisa, eikä ollut mitään mieltä lähteä sellaiseen urakkaan, jos koko kroppaa kolottaisi ja energiat olisivat lopussa heikosti nukutun yön jälkeen...

Harjoitusyö alkamassa

Sukellus pussiin

Saimme tarhasta lainaksi Eliakselle makuupussin ja talvivaatevarastosta kaivoin molemmille pojille villahaalarit ja -sukat, kaulurit, kypärämyssyt ja tumput, kyllä tällä arsenaalilla kelpaisi yöpyä, vaika lämpötila laskisikin n. +7 asteeseen. Rinkkaan pakattiin yöpymiskamppeiden lisäksi reilu määrä lämmintä vaihtovaatetta ja evästä iltaruokailua sekä aamupalaa varten ja pojilla oli tietysti omat reput mukana.
 

Valmiina seikkailuun

Bussimatkan jälkeen tarvoimme pari kilometriä metsäaukiolle, jossa yöpymispaikka sijaitsi. Nämä tanskalaiset laavut eivät kovinkaan paljon vastaa suomalaisia, kuten kuvasta näkyy, mutta seinät ja katto löytyy, joten ihan ilman sateensuojaa ei tarvitse nukkua. Jollain lailla aika hauskaa urbaaniretkeilyä mennä metsään nukkumaan mökkiin, josta puuttuu ovi, mutta näin ensimmäisellä kerralla poikien kanssa oli ihan hyvä, ettei ihan ääriolosuhteisiin menty.

Iltanuotion valmistelua, kun vielä on valoisaa

Pojat kulkivat katselemassa paikkoja muiden lasten kanssa, kun hoidimme illallisjärjestelyitä. Suunnitelmaan kuului kevyttä retkimuonaa, erilaisia keitettyjä kasviksia, nakkeja ja pihviä sekä jälkiruoaksi perinteisiä suklaabanaaneja, joiden tekemiseen kaikki lapset innolla osallistuivat. Onneksi jonkin verran suklaata jäi myös banaanien sisälle laitettavaksi...

Soturit seikkailemassa

Mitä tuon mäen takana mahtaa olla?

Samoiltavaa riittää

Pian iltaseitsemän jälkeen alkoi jo olla todella hämärää, mutta se ei tuntunut meidän poikia haittaavan. Toki kulkeminen nuotion ja mökkien välillä oli varsinkin Eliakselle vähän hankalaa, mutta taskulampun avulla tästäkin selvittiin hienosti. Syömisen jälkeen Joni nuokkui jo nuotion vieressä sen näköisenä, että oli aika aloitella yöhön valmistautuminen. Puu-ceereissun jälkeen villahaalarit niskaan, kypärämyssy päähän ja sukellus makuupussiin ja ennenkuin Elias oli saatu unikuntoon, Joni jo tuhisi tyytyväisenä. Eliaskin oli tavallista iltaa rauhallisempi ja Jaakon viereen hän sitten simahti hyvin nopeasti. Olimme todella vaikuttuneita kuinka tällaiset kaupunkipojat olivat ihan kotonaan näissä olosuhteissa, ei merkkiäkään pimeänpelosta tai valitusta siitä, että vessa oli vain reikä penkissä... Ehkä tämä ensimmäinen kerta pitää laittaa uuden, ihmeellisen kokemuksen piikkiin! =)

Jaakko lähti pyörällä kotiin ja soitteli, että oli päässyt hyvin sekä toivotteli rauhallista yötä. Parin iltateemukillisen jälkeen oli itselläkin aika mennä nukkumaan, sillä aavistelin, ettei yö olisi ainakaan minulle mitenkään kovin levollinen. Tietysti jännitin poikien pärjäämistä ja vieraassa paikassa säpsähtelin kaikkiin uusiin ääniin, mutta taisin minä muutamia tunteja ihan kunnolla nukkuakin. Yllättävän hyvin uni maittoi pojillekin, molemmat heräsivät vain pari kertaa, Elias kypärämyssyn kierryttyä väärinpäin päähän ja Joni juomaan. Ystäväperheemme kuopuksella yö ei mennytkään kovin hyvin, hän oli vielä vähän nuhainen sairastelun jäljiltä ja heräsi yöllä huutamaan sen verran, että vanhemmat pitivät parhaana, että isä lähti hänen kanssaan kotiin nukkumaan.

Vähän ennen seitsemää Elias alkoi heräillä ja nousimme ylös kuljeskelemaan, jottemme herättäisi muita. Oli aika vinkeää seurailla poikien reaktioita, kun kuljimme hiljalleen valaistuvassa metsässä, Joni seurasi ihan selvästi tarkkaan, missä kaupungin valot hiukan kajastivat ja yhtäkkiä totesi, että näkeekin lähellä olevat kivet ja puskat ihan selvästi ja Eliaksen vauhti kiihtyi sitä mukaa, mitä paremmin maastoa erotti. Tutkimusretken jälkeen ajattelin aloitella aamupalanuotion laittoa, mutta kun tulitikut olivat hyvässä jemmassa ystäväperheen isän taskussa ja trangiakin oli omaamme oudommannäköinen viritys, niin jätin asian suosiolla myöhemmälle.

Aamun tutkimusretki klo 07 muiden heräämistä odotellessa

Aika alkaa valmistella aamupalaa, missähän tulitikut mahtaa olla?

Muiden heräiltyä päätimme, että lähtisimme ystävillemme aamupalalle, sillä heidän poikansa nukkui vielä isänsä kanssa huonon yön jäljiltä. Keräilimme tavarat kasaan ja siistimme jälkemme, minkä jälkeen tallustelimme varhaisaamun kyläilylle. Pojat leikkivät meidän laittessamme aamupalaa ja puuro maistui melkein yhtä hyvin kuin ruoka metsässäkin.

Aaamupalan jälkeen heitin rinkan taas selkään ja suuntasimme poikien kanssa kotiin kertomaan Jaakolle, kuinka jännää metsässä oli ollut ja toivottamaan onnea kisaan. Seuraavan kerran sovimme menevämme retkeilemään keväällä ja silloin katsomme sellaisen ajankohdan, että Jaakkokin pystyy yöpymään kanssamme. Ystävämme olivat kovin iloisia seurastamme ja totesivat kohteliaisuutena, että kyllä suomalaiset todellakin ovat metsäkansaa toisin kuin tanskalaiset, he eivät ole vielä tähän mennessä saaneet ketään muuta ystäväperhettään lähtemään mukaansa... Tähän en voinut sanoa muuta kuin, että aika urbaani retkeilykerta tämäkin oli!

Krakova 2013 - rentoutumista, hemmottelua ja rauhaa

Hui kauhistus, viimeisestä blogimerkinnästä on jo yli kuukausi! Mihin tämä aika on juossut?!? Tai no, tiedänhän minä, siinä se on vilistänyt hurjaa kiitoa läksyjen, kurssituksen, tietokoneen näppäimistön takomisen, yllättävien tapahtumien ja uusien kokemusten parissa, värikylläisissä syyspäivissä juostessa ja muita arkiaskareita hoitaessa.

Mutta tämän kirjoituksen aihe on harvinaista herkkua eli minun ihkaoma lomani Krakovassa kaukana arkisista ympyröistä, aikatauluista, kiireestä, vaatimuksista ja housunpuntin nykimisestä. Viimekeväällinen reissufiasko pyyhittiin aika lailla kertaheitolla mielestä, kun tämä matka tuntui korvaavan ylenpalttisesti - ja vielä enemmänkin joka ainoan mielipahan. Toki näin hermojalepuuttavaa lomaa olisi jatkanut vielä lukemattomalla määrällä päiviä, mutta olemme ystäväni kanssa suunnattoman iloisia siitä, että saimme viettää nuo reilut kolme päivää, monelle perheelliselle tällainen luksus ei vaan aikatauluihin kovin helposti sovi!

Krakovan iltaloistoa

Minulla oli alla kiireinen viikko, joten pakollisiin läksyihin, ruokavalmisteluihin ja pakkailuun jäi aikaa melko vähän. Tarha-aikataulutuksen vuoksi pojat olivat kotosalla maanantaina ja tiistainakin heillä oli vain lyhyt tarhapäivä. Keskiviikkoaamuna tarhaanviennin jälkeen suuntasin aamupäivän koulutukseen tähän Aarhusiin, puolenpäivän jälkeen hyppäsin junaan ja köröttelin Kööpenhaminaan, jossa oli vuorossa toinen koulutus alkuillasta ja iltakahdeksalta istahdin taas junanpenkkiin kotimatkaa varten. Parin tunnin yöunien jälkeen matkalaukku mukaan ja bussilla kohti Billundia. Siitä olikin hyvä aloittaa rentouttava loma!

Ensimmäiset kokemukset Puolasta olivat lentokentän jälkeiset piikkilangoitetut armeijan alueet ja ränsistyneet maatalot, joiden pihoissa ruosteiset avolava-Fordit seisoskelivat rintarinnan isojen kylttien kanssa, joissa tarjottiin vartioitua säilytystä lentokentällä asioivien autoille halpaan hintaan. Yritteliäisyydestä pitää ainakin antaa hyvä arvosana! Hylätyt tehdashallit olivat graffitien peitossa, mutta saman näkisi varmaan siellä täällä Suomessakin. Pikkuhiljaa kaupunkia lähestyttäessä rakennukset alkoivat olla paremmassa kunnossa, mutta kyllä joka puolella huomasi neuvostoaikojen läsnäolon...

Hotelliksemme olimme valinneet Liv'Inn Aparthotel:n, jota pitää kyllä suositella lämpimästi, henkilökunta oli pirteää ja avuliasta, kertoi hyviä vinkkejä paikoista ja ravintoloista sekä selvitteli ja tilasi meille kampaamo- ja hieronta-aikoja toiveidemme mukaan. Huonesekaannuksen vuoksi  meille tarjottiin hotellin paras huoneisto, josta riemuksemme löysimme kylpyammeen sekä ison olohuoneen mukavan sohvan kera. Eipä siinä sitten muuta kuin kylpyöljyä, kynttilöitä ja viiniä ostoslistalle!

Paljon riemua kylpyammeesta!

Lokoisa löhöpaikka rentoutujille

Pikaisen matkalaukkujen purun jälkeen lähdimme metsästämään myöhäistä brunssia ja tutustumaan kaupunkiin, jottemme vain hyytyisi hotellille lyhyen yön jälkeen. Vanha kaupunki sijaitsi parin kilometrin päässä hotellilta ja keskusta-aluetta kierrellen vietimmekin päivämme. Ilma oli kaunis koko loman ajan ja nautimme siitä kuljeskellessamme ympäriinsä jutellen, välillä tehden ikkunaostoksia tai poikkeillen pikkuputiikkeihin sekä ihastellen (ja maistellen) herkullisia leivonnaisia, joita oli esillä lukemattomissa pienissä leipomoissa...

Vihannekset ilta-aterialle kotimatkalla

Barbakan-puisto vanhan kaupungin laitamilla

Sukiennice, vanhan kaupungin keskusaukiolla sijaitseva vanha kauppahalli

Kukkaisnaisten kojuja aukion laidalla

Pakollinen poseeraus

Kauppahallin käytävällä

Bazylika Mariacka, josta soitetaan muutaman kerran päivässä tasatunnein trumpettifanfaari

Vanha kellotorni

Hevoskyydillä tutustumaan kaupunkiin

Taidetta vanhan kaupungin aukiolla

Katutaidetta

Kirja ja kaakaota

Kolme tuntia meni, että hujahti!

Kaupungin keskustaa oli kunnostettu paljon ja arkkitehtuuri on upeaa!

Puolikas puolalainen "pitsa", ihan vain jotain pientä päivälliseksi kaikkien pikkuvälipalojen jälkeen

Idyllisiä pikkukatuja riitti

Vierailimme myös kahdella Krakovan suurimmista toreista, joista vanhempi Stary Kleparz on Unescon maailmanperintölistallakin. Sieltä löytää lähinnä hedelmiä, vihanneksia, marjoja, sieniä, itsetehtyjä makkaroita, juustoja yms. herkkuja, kun taas Nowy Kleparz (Uusi tori) pursuaa ruokien lisäksi monenmoisia vaatteita, kenkiä ja tarve-esineitä. Molemmat olivat todella idyllisiä paikkoja, joissa oli mukava kierrellä kaikessa rauhassa. Kaupungin ostoskeskukset ovatkin sitten toinen juttu, Galeria Krakowska on jotakuinkin parisataa metriä pitkä, nelikerroksinen ostoshelvetti, josta lähdimme hyvinkin nopeasti pois, sillä tällä lomalla emme kaivanneet minkäänlaista turhaa hälyä ja hyörinää...

Ruokamatkailijan paratiisi Stary Kleparz

Ja näitä sienikojuja riitti...

Yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä on nykyisin museona toimiva Wawel Castle eli vanha kuninkaanlinna niiltä ajoilta, kun Krakova oli Puolan pääkaupunki. Wisla-joen viereisellä kukkulalla seisovasta linnoituksesta on hienot näköalat kaupunkiin ja sitä ympäröiviin kukkuloihin. Hiukan erilaista maisemaa kuin normaalisti katselemme Tanskassa.

Wawelin linnan pääportti

Näköalaa linnan muureilta

Pakollinen poseeraus nro 2.

Linnan katedraali ja sisäpihaa

Tarun mukaan linnan alapuolella luolissa on asunut lohikäärme, joka terrorisoi kaupunkia ja kuningas lupasi prinsessan ja kuninkaankruunun miehelle, joka tappaisi tämän vihulaisen. Erään suutarin oppipoika täytti teurastetun lampaan seoksella, jossa oli rikkiä. Lohikäärmeen syötyä tämän, aineet alkoivat käydä sen mahassa ja aiheuttivat sille kovan janon. Juotuaan puolet Wisla-joen vedestä lohikäärme poksahti ja niin käyhä nuorimies sai prinsessan omakseen. Tämän tarun kunniaksi linnan edustalla joen rannassa on komea lohikäärmepatsas, joka syöksee tulta vähän väliä varsinkin lasten riemuksi. Tätä ihmettä pääsee katsomaan esimerkiksi linnan alapuolisten luolien kautta kulkemalla, ja tietystihän mekin sen kokemuksen keräsimme muistoihimme.

Matkalla lohikäärmeen luo

Kaksi lohikäärmettä

Hurja tultasyöksevä peto

Launataipäivän leppoisuutta rantakadulla

Ja jotain turisteille...

Yksi kaupungin upeista kirkoista - Sw. Piotra i Pawta

Ja vielä toinen - Sw. Trojcy

Kolmeen päivään mahtui paljon, mutta kaupunki tarjoaa kyllä vielä niin paljon enemmän nähtävää ja koettavaa, että suunnittelemme jo seuraavaa matkaa sinne, tällä kertaa lasten kanssa. Krakovasta löytyy Puolan suurin vesipuisto, joka täytynee testata jossain välissä, eikä kaupungista ole kuin puolentoista tunnin ajomatka Zakopaneen, Puolan alpeille...