Syysseikkailu Lisbjergin metsässä

Muutama viikko sitten ystävämme Lisbjergistä ehdottivat meille, että yöpyisimme heidän kanssaan Lisbjegin metsässä sijaisevissa "laavuissa" ja mehän tietysti innostuimme asiasta pienen harkinnan jälkeen... Pidämme Jaakon kanssa kovasti retkeilystä, mutta poikien kera ei vielä tällaista olle kokeiltu. Aluksi tuumasimme, että taitaa olla Eliaksen parasta tulla kotiin nukkumaan Jaakon kanssa, mutta kun mietimme mikä huuto siitä tulisi, kun Joni saisi jäädä ja hän ei, niin päätimme yrittää yöpymistä molempien kanssa. Jaakon tosin piti lähteä kotiin yöpymään, sillä hänellä oli seuraavana päivänä maastojuoksukisa, eikä ollut mitään mieltä lähteä sellaiseen urakkaan, jos koko kroppaa kolottaisi ja energiat olisivat lopussa heikosti nukutun yön jälkeen...

Harjoitusyö alkamassa

Sukellus pussiin

Saimme tarhasta lainaksi Eliakselle makuupussin ja talvivaatevarastosta kaivoin molemmille pojille villahaalarit ja -sukat, kaulurit, kypärämyssyt ja tumput, kyllä tällä arsenaalilla kelpaisi yöpyä, vaika lämpötila laskisikin n. +7 asteeseen. Rinkkaan pakattiin yöpymiskamppeiden lisäksi reilu määrä lämmintä vaihtovaatetta ja evästä iltaruokailua sekä aamupalaa varten ja pojilla oli tietysti omat reput mukana.
 

Valmiina seikkailuun

Bussimatkan jälkeen tarvoimme pari kilometriä metsäaukiolle, jossa yöpymispaikka sijaitsi. Nämä tanskalaiset laavut eivät kovinkaan paljon vastaa suomalaisia, kuten kuvasta näkyy, mutta seinät ja katto löytyy, joten ihan ilman sateensuojaa ei tarvitse nukkua. Jollain lailla aika hauskaa urbaaniretkeilyä mennä metsään nukkumaan mökkiin, josta puuttuu ovi, mutta näin ensimmäisellä kerralla poikien kanssa oli ihan hyvä, ettei ihan ääriolosuhteisiin menty.

Iltanuotion valmistelua, kun vielä on valoisaa

Pojat kulkivat katselemassa paikkoja muiden lasten kanssa, kun hoidimme illallisjärjestelyitä. Suunnitelmaan kuului kevyttä retkimuonaa, erilaisia keitettyjä kasviksia, nakkeja ja pihviä sekä jälkiruoaksi perinteisiä suklaabanaaneja, joiden tekemiseen kaikki lapset innolla osallistuivat. Onneksi jonkin verran suklaata jäi myös banaanien sisälle laitettavaksi...

Soturit seikkailemassa

Mitä tuon mäen takana mahtaa olla?

Samoiltavaa riittää

Pian iltaseitsemän jälkeen alkoi jo olla todella hämärää, mutta se ei tuntunut meidän poikia haittaavan. Toki kulkeminen nuotion ja mökkien välillä oli varsinkin Eliakselle vähän hankalaa, mutta taskulampun avulla tästäkin selvittiin hienosti. Syömisen jälkeen Joni nuokkui jo nuotion vieressä sen näköisenä, että oli aika aloitella yöhön valmistautuminen. Puu-ceereissun jälkeen villahaalarit niskaan, kypärämyssy päähän ja sukellus makuupussiin ja ennenkuin Elias oli saatu unikuntoon, Joni jo tuhisi tyytyväisenä. Eliaskin oli tavallista iltaa rauhallisempi ja Jaakon viereen hän sitten simahti hyvin nopeasti. Olimme todella vaikuttuneita kuinka tällaiset kaupunkipojat olivat ihan kotonaan näissä olosuhteissa, ei merkkiäkään pimeänpelosta tai valitusta siitä, että vessa oli vain reikä penkissä... Ehkä tämä ensimmäinen kerta pitää laittaa uuden, ihmeellisen kokemuksen piikkiin! =)

Jaakko lähti pyörällä kotiin ja soitteli, että oli päässyt hyvin sekä toivotteli rauhallista yötä. Parin iltateemukillisen jälkeen oli itselläkin aika mennä nukkumaan, sillä aavistelin, ettei yö olisi ainakaan minulle mitenkään kovin levollinen. Tietysti jännitin poikien pärjäämistä ja vieraassa paikassa säpsähtelin kaikkiin uusiin ääniin, mutta taisin minä muutamia tunteja ihan kunnolla nukkuakin. Yllättävän hyvin uni maittoi pojillekin, molemmat heräsivät vain pari kertaa, Elias kypärämyssyn kierryttyä väärinpäin päähän ja Joni juomaan. Ystäväperheemme kuopuksella yö ei mennytkään kovin hyvin, hän oli vielä vähän nuhainen sairastelun jäljiltä ja heräsi yöllä huutamaan sen verran, että vanhemmat pitivät parhaana, että isä lähti hänen kanssaan kotiin nukkumaan.

Vähän ennen seitsemää Elias alkoi heräillä ja nousimme ylös kuljeskelemaan, jottemme herättäisi muita. Oli aika vinkeää seurailla poikien reaktioita, kun kuljimme hiljalleen valaistuvassa metsässä, Joni seurasi ihan selvästi tarkkaan, missä kaupungin valot hiukan kajastivat ja yhtäkkiä totesi, että näkeekin lähellä olevat kivet ja puskat ihan selvästi ja Eliaksen vauhti kiihtyi sitä mukaa, mitä paremmin maastoa erotti. Tutkimusretken jälkeen ajattelin aloitella aamupalanuotion laittoa, mutta kun tulitikut olivat hyvässä jemmassa ystäväperheen isän taskussa ja trangiakin oli omaamme oudommannäköinen viritys, niin jätin asian suosiolla myöhemmälle.

Aamun tutkimusretki klo 07 muiden heräämistä odotellessa

Aika alkaa valmistella aamupalaa, missähän tulitikut mahtaa olla?

Muiden heräiltyä päätimme, että lähtisimme ystävillemme aamupalalle, sillä heidän poikansa nukkui vielä isänsä kanssa huonon yön jäljiltä. Keräilimme tavarat kasaan ja siistimme jälkemme, minkä jälkeen tallustelimme varhaisaamun kyläilylle. Pojat leikkivät meidän laittessamme aamupalaa ja puuro maistui melkein yhtä hyvin kuin ruoka metsässäkin.

Aaamupalan jälkeen heitin rinkan taas selkään ja suuntasimme poikien kanssa kotiin kertomaan Jaakolle, kuinka jännää metsässä oli ollut ja toivottamaan onnea kisaan. Seuraavan kerran sovimme menevämme retkeilemään keväällä ja silloin katsomme sellaisen ajankohdan, että Jaakkokin pystyy yöpymään kanssamme. Ystävämme olivat kovin iloisia seurastamme ja totesivat kohteliaisuutena, että kyllä suomalaiset todellakin ovat metsäkansaa toisin kuin tanskalaiset, he eivät ole vielä tähän mennessä saaneet ketään muuta ystäväperhettään lähtemään mukaansa... Tähän en voinut sanoa muuta kuin, että aika urbaani retkeilykerta tämäkin oli!