 |
| Otukset talvihorroksessa kuten tämä blogikin... |
Onneksi blogillani ei ole kymmeniä, satoja tai tuhansia lukijoita - muuten kaikki ne innokkaat, jotka henkeään pidätellen odottelisivat uusia postauksia, olisivat jo kauan aikaa sitten kupsahtaneet maahan! Todella nolona täytyy myöntää, että viimeisen vuoden aikana elämämme täällä on muuttunut niin paljon, että olen joutunut priorisoimaan asioita ja tämä blogi on ikävä kyllä jäänyt aika lailla häntäpäähän. Blogin päivittäminen on pyörinyt mielessä useastikin, mutta niin, siihen ajatuksen tasolle se on jäänytkin.
 |
| Kesälomalla Bulgariassa kesäkuussa 2015 |
Minulla oli vakaa aikomus ja hyvä tarkoitus jatkaa elämämme dokumentointia, niin että ystävät ja sukulaiset pysyisivät kärryillä kuulumisistamme, mutta vuosi sitten (voi noloa, niin kauan!!) kesälomalta palattuamme postilaatikossa odotti kirje, joka pisti arkielämän palikat taas vähän uuteen järjestykseen; ilmoitus pääsystä lukemaan kolmivuotista Liiketalouden kandin tutkintoaAarhusin yliopistoon sai aikaan paljon isomman mullistuksen kuin osasin odottaa!
 |
| Syksyn urakkaa |
Vuosi meni yhdessä hujauksessa koulu-hommien parissa ja arki oli aika tiukkaa sompaamista akselilla koti-tarha-koulu-tarha-kauppa-koti, kun saimme tarkalla aikataulutuksella pidettyä pojat vielä lyhyellä tarhaviikolla. Minä olin reilut 20 tuntia viikossa koululla ja kun matkoihin menee vajaan tunnin verran päivässä, niin ylimääräiseen opiskeluun oli aikaa ainoastaan iltaisin poikien mentyä sänkyyn.
Ja voi sitä lukemisen määrää, sekä syksyn että kevään arki-illat menivät nenä kirjoissa ja tietokoneen ruudulla - lauantai-illat pidin vapaana, mutta muuten vapaa-ajan ongelmia ei ollut... Oli pakko olla tosi tehokas, koska toisin kuin muilla, minulla ei ollut niin hyvin mahdollisuutta lukea viikonloppuisin. Mutta kyllä sinnikäs puurtaminen tulostakin tuotti, kaikki kurssit läpäisin hyvin arvosanoin, vaikka jokaiseen kokeeseen hermoilin tapani mukaan oikein kunnolla ja kahdesta viimeisessä pelkäsin, että homma meni ihan metsään.
 |
| Tämä kuva taisi olla yhdeltä sunnuntai-illalta |
Tästä kaikesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon, sillä vaikka vuosi oli aikamoisen raskas, niin sain myös paljon. Pääsin panostamaan itseeni ja opin ihan uutta, mielenkiintoista alaa, sain uusia ystäviä (10-15 vuotta nuorempia) ja yhtenä tärkeimpänä löysin oman paikkani täällä ja tässä elämäntilanteessa! Mielummin olisin tietysti töitä tehnyt, mutta kun työpaikan saaminen nyt ei vain ole täällä onnistunut, niin tämä oli toiseksi paras vaihtoehto.
 |
| Hiukan makua opiskelijaelämästäkin... |
Mutta koska elämässä on tänä aikana ollut muutakin kuin vain tämä toinen fuksivuosi, niin kirjoitan siitäkin edes hiukan vaikken nyt ihan romaania ehdikään alkaa teille rustata...
 |
| Hui hai! |
 |
| Syksyn 2014 porkkanasatoa |
 |
| Halloween 2014 |
 |
| Joululomalle menossa |
Jonin tanskankieli kehittyi tasaisesti tarhassa viime vuoden aikana niin, että vuodenvaihteen kouluvalmiusarvioinnissa ja useampikielisille lapsille suunnatussa kielikokeessa hänellä ei ollut mitään ongelmia. Parin parhaan tarhakaverin kanssa hän aloitti myös yökyläilyt, välillä meillä oli neljä poikaa nukkumassa siskonpetissä ja välillä lauantai-ilta tuntui ihan lomalta, kun vain Elias oli kotona... Muutenkin meille on muuttanut iso, oma-aloitteinen poika, joka rakastaa legoja, tarinoiden kuuntelemista, lämpimässä suihkussa seisoskelua, kaikenmoisten asioiden miettimistä, dokumenttiohjelmien katsomista ja niistä hankalien kysymysten esittämistä. Kesälomaan mennessä hän oli saavuttanut kovasti toivomansa 120 cm rajapyykin ja sai isompien rannekkeen paapan kanssa huvipuistossa käydessään.
 |
| Sairaspäivä kotona ja uudet villasukat |
 |
| Laskiaisrieha helmikuussa 2015 |
 |
| William (vas.) vietiin synttäreiden kunniaksi elokuviin |
Ja Elias, meidän Elias, joka aiheuttaa minulle harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä lähes päivittäin! Mikään ei pitele ja vielä ainakin tällä hetkellä näyttää että harkintakykyä on annettu lusikalla kauhan sijaan. Viimeisen vuoden aikana on käyty ensiavussa niin toteamassa aivotärähdys, liimaamassa silmäkulmaa kesken minun 48 tunnin esseekokeen sekä nyt viime viikolla liimattiin taas otsaa. Ihme, että tikkejä tai kipsejä ei vielä ole tarvittu, mutta jalkojen perusväritys on sinikeltainen... Kielellisesti Eliaksella tapahtui hurja harppaus kun hän vaihtoi viime lokakuussa pienimpien osastolta päiväkodin puolelle. Puhe ei ole kummallakaan kielellä yhtä jouhevaa kuin Jonilla samassa iässä, mutta mainiosta hän tulee tarhassa toimeen ja ymmärtää varmaan lähes kaiken - aina ei voi tietää kuinka paljon, koska hänen yleisin vastauksensa on "y-hym" tai "ja", kun jotain tanskaksi kysyy. Hymy ja iloisuus on säilynyt, vaikka kiukkukohtauksiakin ilmenee, mutta sellainen pieni kiusanhenki on alkanut kehittyä. Näköjään se on vaan niin hauskaa saada Joni suuttumaan... Grrrr...
 |
| Eka kerta luistimilla lokakuussa 2014 |
 |
| Elias ja tyhmä äiti, joka pilaa loistavan murjotuksen kuvaamalla |
 |
| Kun Joni on yökylässä, niin Elias syö hampurilaista (vanhaa sanontaa mukaillen) |
 |
| Laskiaisriehassa mukana myös Spiderman |
 |
| Vain laastari enää muistona tästä kolhusta |
 |
Viime viikolla käytiin taas moikkaamassa lääkäriä
|
Harrastuksia ei pojille viime syksylle otettu, kun aikataulut tuntuivat vähän kireiltä, minulla oli joka toinen viikko koulua iltakuuteen ja Jaakkokin reissasi. Se oli kyllä ihan oikea päätös näin jälkeenpäin ajatellen, kun pojat olivat paljon kipeinä sekä keväällä että talvella, olisi ollut kurja joutua eväämään pääsy johonkin kivaan menoon vähän väliä. Kevään puolivälissä Joni alkoi puhua painiharkoista ja löysimmekin täältä melko läheltä painiklubin, jossa kävimme joitakin kertoja. Joni ei vielä uskaltautunut kehään asti muiden poikien kanssa, vaikka kovasti mieli teki, mutta Elias oli ihan elementissään, kun ensimmäisen kerran uskalsi kokeilemaan. Voi että, se poika on kyllä aikamoinen jämerä voimanpesä, samankokoisten kanssa ei ekan kerran jälkeen edes pistetty painimaan, kun oli vähän epätasaisia matseja!
 |
| Jonin omakuva syksyllä 2014 |
 |
| Muumit ovat vieläkin aika suosiossa... |
 |
| Valmiina Tanskan jouluun |
Jaakon vuosi meni hyvin työvoittoisesti, vastuut ja hommat lisääntyivät ja muuttuivat, joten reissaamista tuli myös enemmän. Aikaisemmin hän kävi pelaamassa jalkapalloa entisen naapurimme kanssa sarjajoukkueessa, mutta siihen ei enää oikein ollut aikaa. Tammikuussa hän ehti mukaamme Hampuriin pitkälle viikonlopulle, kun lähimme tenttiviikkoni jälkeen moikkaamaan kavereitamme sinne ja maaliskuussa hän pääsi myös ihan omalle lomalle Suomeen yksiin vuosijuhliin.
 |
| Välillä ehti verrytellä jauhopeukaloaankin |
Minä sentään ehdin (tai oli ihan pakko löytää aikaa) jatkaa säännöllistä juoksemistani ja kävin viime syksynä juoksemassa Aarhusin yömaratonissa epävirallisesti unelma-ajan 2:43, tähän tosin pitää lisätä se tunti, jonka kellonsiirtoyöhön sijoitetussa kisassa voitin. Kevääksi olin sopinut yhden täkäläisen juoksukaverin kanssa Hampurin kisareissun ja siellä jäin neljän minuutin päähän 3:30 alituksesta. Tuskin se olisi onnistunut, vaikken olisi sairastanut poikien perässä vatsatautia samaisella viikolla, tankkaus jäi puoleentoista päivään, mutta sitä ennen tyhjennys oli todella tehokasta... Se reissu oli sellainen tehokas "omaloma"viikonloppu, lauantaiaamusta Hampuriin ja sunnuntai-iltana kisan jälkeen junalla takaisin, koska maanantaina piti olla kahdeksalta luennolla.
 |
Äiti kävi ihan oikealla yöjuoksulla
|
Sellainen vauhtivuosi meillä oli, vaikka eipä sitä nyt vielä niin mahdottoman kiireiseksi voi sanoa, kun kuuntelee joidenkin muiden kaveriperheiden harrastusmäärää. Tästä syksystä tuleekin sitten toisella lailla kiireinen, mutta se taitaa tarvita ihan oman kirjoituksensa...
