Joulutoivotus

Mistä tunnet pienen tontun?

Punaisesta lakistansa

harmahasta parrastansa

hymystänsä lempeästä

katseestansa veikeästä.

Mistä löydät pienen tontun?

Polulta taapertamasta

tieltä tepastelemassa

hämärissä huiskimasta

lasten korvaan kuiskimasta.

Sieltä löydät pienen tontun.

 Rauhaisaa, tunnelmallista ja lämpöistä joulunaikaa 

kaikille toivottaa Kleemolan perhe!

Joulu saapuu jokaiselle!

 Lasten jouluiloa on mukava seurata ja kun saa luotua uusia jouluperinteitä vanhojen, omien rinnalle, niin mikäpä tässä on nauttiessa joulusta perheen kanssa. Aatonaattoon kuului kuusen koristelua (ja sen komentelua Eliaksen johdolla), kynttilöiden vienti isovanhempieni haudoille ja reihakas joulusauna ja -kylpy. Nyt saa joulu tulla!

Keskittynyttä koristelua...

... ja yhtä keskittynyttä tuhoamista

Välillä käytiin notkumassa taatan luona

Tunnelmallinen, perinteinen hautakierros aatonaattona Suodenniemen ja...

... Kiikan hautausmaalla pikkupakkasessa, n. -13 astetta

Matkalla pulinapata hiljeni päiväunille noin kolmeksi minuutiksi, muuten juttua riitti, kuten yleensä. "Ota sellainen hymyilykuva!"

"Äiti hei, miksi kuu liikkuu? Ja miksi se on taivaalla, kun aurinkokin on?"

Lomalla ehtii - vai ehtiikö?

Reilu viikko lomailtu Suomessa ja tuntuu, että ihan yhtä lyhyt se vuorokausi on täälläkin! Ajattelin, että nyt ehtii ja kerkiää, mutta siinä ne päivät sujahtavat ihan samoin kuin kotonakin.... Mutta ollaan me ehdittykin jotain.

Pojat ehtivät sairastaa heti loman aluksi keuhkoputkentulehduksen, Eliaksella kolme viikkoa kestänyt yskä oli mennyt taas keuhkoihin ja Jonillakin oli sen verran paha rohina, että lääkäri määräsi molemmille antibiootit. Joni on jo kunnossa, mutta Eliakselle jouduimme hakemaan uuden kuurin, kun lääke ei tuntunut tepsivän. Lisäksi lääkkeestä aiheutui ripuli ja sellainen tosi aristava punapehvapaviaani-ilmiö... Sisällä leikkimistä siis ollut viikon verran.

Minäkin tahtoisin ulos...

Kuivaharjoittelua ennen suksien kokeilua

Siitä se lähtee, kunhan sukset ei luista!

Välillä luetaan Joulupukista

Joni on ehtinyt opetella hiihtämistä ja maalannut mummon apuna tonttuja sekä laittanut joulukoristeita paikoilleen. Joulukuusikin tuli noudettua taatan kanssa taatan syntymäkodin metsistä...

Tontulle tulee punainen lakki

Elias on ehtinyt painella ympäri taloa, kiipeillä sohville ja aiheuttaa sydämentykytyksiä kekkuloinnillaan niillä. Myös tuoleille kiipeily on suosikkitouhua. Kirjojakin on välillä rauhoituttu lukemaan.

Tyyli on vapaa, kunhan luetaan!

Minun aikani on kulunut pukin apulaisena ompelukoneen ääressä - välillä yötä myöten. Mutta olen minä ehtinyt käydä myös kampaajalla, työpaikan pikkujouluissa, juoksulenkillä ja viimehetken joulushoppailuilla...

Äidin uusi ilme suoraan parturin tuolista, arkena ei näytetäkään ihan tältä...

Isomummon vuotuiset joulujuhlat vietettiin sunnuntaina hotelli Ellivuoressa, missä pojilla oli seuraa koko päivän pikkuserkuista. Lisäksi olemme ehtineet vierailla niin työpaikallani kollegoja moikkaamassa kuin Kangasalla ystävien luona leikkimässä. Huomenillalla saamme koko perheen kasaan, kun Jaakkokin ehtii aloittaa lomansa ja lentää Suomeen. Toivotaan, että hänen matkansa olisi hiukan kokemusköyhempi kuin meidän saapumisemme...

Jotakin valmista

Kun kaikki on valmista tunti ennen lähtöä ja pojat nukkuvat, niin on hyvä päivittää syksyn näpräämisen satoa.

Tämä liivi tuli tehtyä normaalilla "tee-pura osa-tee-pura taas-tee-kiroa-pura vielä kerran-tee"-menetelmällä, mutta nyt ainakin tiedän muutaman hyvän kikan liivin tekoon. Onpahan riittävän pitkä suojaamaan selkää! Seuraavaa, hieman isompaa kokoa, saa varmaan pian jo aloitella, kun Joni totesi, että "tää on ihan kiva, vaikka tää on karvainen, niin tää ei karvi, niinkuin isän jalat!"

Tumppulokerikosta jääneistä kankaista ompelin itselleni mekon. Ensi kerralla tätä samaa kaavaa käyttäessäni pitää vain muistaa ajoissa, että tämä kaava on tehty tytöille, eikä naisille... Onneksi saumanvaroja oli riittävästi miehustassa! ;)

Iltojen iloksi sain aikaan vielä pannan ystäväni korvia lämmittämään. Neulos on helmineulosta ja kun vielä aikaa ja lankaa jäi, niin näpräsin kukkasenkin koristukseksi...

Viime hetken valmisteluja arjen keskellä

Huomenna olisi tarkoitus taas kiusata hiukan herra Murphya ja matkustaa poikien kanssa joululomalle Suomeen. Tiedossa niin rauhallista oleilua molemmissa mummuloissa kuin juhlimista suvun ja kollegojen kanssakin. Toivottavasti ehditään nähdä myös ystäviä! Joulupukilta on myös toivottu kahdenkeskinen elokuvailta miehen kanssa, saas nähdä olenko ollut riittävän kiltti...

Viime viikolla en vielä suurtakaan ajatusta antanut matkavalmisteluille, oli kiireellisempää auttaa joulupukkia ja kaikenmoista muutakin hommaa ilmaantui pitkin viikkoa. Jonin yskä paheni loppuviikosta sen verran, että perjantai otettiin poikien kanssa lokoisasti kotipäiväksi. Lauantaina Joni jäi toipuilemaan isän kanssa, kun suuntasin Eliaksen ja ystävien kera läheiseen kauppakeskukseen. Tarkoitus oli löytää joku kiva mekko pikkujouluihin ja tehtävä tuli suoritettua.

Torstaista lähtien on syöty tonttulakki päässä

Perjantaiaamun rentoa oleskelua

Tavaramäärä kolmelle kuukaudeksi (Jaakko tulee sitten myöhemmin perässä ja pakkailee itse...) Suomen talveen ei ihan pikkumatkalaukkuun mahdu, mutta onneksi talvi- ja muutakin vaatetta itselleni ja Jonille mummuloista. Onneksi tuli varauduttua etukäteen viime reissulla. Kätevä pakkauslista puhelimessa on hioutunut reissujen saatossa ja sitä saa kätevästi täydenneltyä ja muuteltua. Olen listaihminen, kyllä vain! ;) Nyt on matkalaukut alustavasti pakattu ja näyttää siltä, että tälläkin kertaa joudun istumaan niiden päälle saadakseni ne kiinni.

Huomenaamulle jää vain pikkuhommia ja sitten on aika siirtyä lomamoodiin ja suunnata lentokentälle ja Tanskaa lumisempaa Suomeen! Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Treeniä, treeniä

Koska illat täälläkin ovat lyhyitä ja pimeitä, olen yhdistänyt Jonin tarhareissut ja omat juoksulenkkini. Muutaman kerran viikossa hilpaisen vähän kiertotietä tarhalle Jonin huutaessa kyydissä "lujempaa, mä ohjaan!" ja Eliaksen hihkuessa välillä muuten vain. Tanskan pitäisi olla tasainen maa, mutta kyllä täältäkin muutamia mäkiä on löytynyt. Ei mitään Kaupin Pirunvuoren kaltaisia, mutta kun vaunuja työntäen juoksee reilun kilometrin verran selkeästi nousevaa mäkeä ylös, niin saa siinä muutaman kerran vähän syvempään hengitellä. Takaisintulomatka meneekin sitten vielä hiukan pidempään kiertäen, kun melkein parikymmentä kiloa on kyydistä poissa.

Parina viime viikkona täälläkin on ollut hiukan lunta tai sitä on tullut rännän muodossa maahan tuulen mukana, mikä on tehnyt lenkeistä entistä kovempia. Rankkaa, tehokasta - myös ajankäytön puolesta ja todellista hyötyliikuntaa! Joku voisi sanoa masokistiksi, mutta ei tämä nyt vielä ihan sinne asti yllä, vähän rajojen koettelua vain.

Reporanka rattaissa

Tänä aamuna lenkki näytti olleen Eliaksellekin rankemmanpuoleinen, poitsu nukkui melkein tunnin nukahdettuaan takaisintulomatkalla.

Talvinen touhuviikonloppu

Viikonloppuun mahtui monenlaista, pysyvänoloinen lumikerros saapui tänne meillekin, hiukan rippeinä Helsingin myrskyistä, mutta kuitenkin. Lunta se on vähäkin, ainakin lasten mielestä! Ensi viikolla päästään sitten Suomen talveen, toivottavasti sinne tullut lumikerros vain pysyisi...

Kyllä se talvi siitä tulee...

Talven ensimmäinen lumiukko

Nyt on kiire! Jonin traktori vapautui hetkeksi ja isän avulla päästiin ajelulle...

Joulukalenterin ensimmäiset, odotetut luukut saatiin avattua ja niistä avautuvista kuvista iloittiin lähes yhtä paljon kuin suklaastakin. Suklaat sovittiin syötäväksi heti aamulla ennen aamupalaa, joten meillä on noustu aika reippaasti ylös ja voin toivoa sen jatkuvan nämä viisi viimeistä tarha-aamuakin tämän vuoden puolella.

Nam, klo 7.30!

Joulupukille kirjoitettiin isän kanssa hartaasti ja vihdoin myös kirje lähti eteenpäin. Sunnuntaina nähtiin vielä sattumalta Joulupukki kaupan pihassa ja häneltä varmistettiin, että kirje on varmasti tullut perille. Meidän isompi poika kammoksuu pellejä, kuten pelle Hermannia, mutta Joulupukkia mentiin kättelemään samantien. Asiaa auttoi varmaan se, että pukilla oli herkkuja tarjolla ja kotiinkin sai viemisiksi herkkupussin, kun väritti pukille hienon kuvan. Joni totesikin sunnuntai-iltana, että "Tänään on ollut sellainen herkkupeputtelupäivä!"

Joulupukille osoitettu kirje hävisi yön aikana pihalta, sitä ihmeteltiin tovi!

Riisipuuro oli sen verran herkkua, että sitä haluttiin syödä ihan itse. Ja aika hyvin se onnistuikin, vaikka muuten Eliaksen hienomotoriikka on edelleen hiukan hakusessa. Vielä kuitenkin vanhemmat hoitavat syöttämisen suurimmalta osin, jotta saadaan sopivassa ajassa maha täyteen!

 Viikonloppuna meillä riitti hulinaa 1-, 2-, ja 3-vuotiaiden toimesta, puolalainen Lili toimi prinsessavahvistuksena kotimme miesvaltaa vastaan. Lauantaina hoitonakki kesti yhdeksän tuntia ja sunnuntaina viitisen tuntia, sinä aikana muutettiin ja siivottiin toisessa päässä kuumeisella kiireellä. Päivät menivät meillä kivasti, sen verran tuttuja pojat Lilille ovat. Ainoat itkut tulivat yskänlääkkeen ottamisesta... Seuraa riitti puolin ja toisin ja tekemistäkin tai'ottiin (sanataiteilu sanasta taikoa) tarpeen mukaan. Ulkoiltua tuli molempina päivinä, pulkkailtiin ja puistoiltiin, leivottiin pipareita, hajotettiin palikkatorneja ja nukuttiin päikkäreitä. Päikkäreiden logistiikka eniten huolestutti, kolme muksua pitäisi saada samaan aikaan nukkumaan. Joni ratkaisi asian olemalla hurjan reipas ja hoitamalla itsensä petiin ihan itse, kaksi muuta sain puettua ja nukuteltua vaunuihin samaan aikaan.

Sisäleikkejä...

ja ulkoleikkejä...

Jouluisia taideteoksia...

Kerhossa on kovasti kehuttu, että olen niin taitava ja täynnä ideoita askarteluiden suhteen. Elias ei vielä kovin innokas ole auttamaan, mutta äidille tällainen pikkunäpertely on ihan rentouttavaa puuhaa. Itseäni en oikein luovaksi kuvailisi, sen verran ideanikkareita tuttavapiiriin kuuluu, mutta välillä jostain inspiraatio iskee. No, jotkut asiat onnistuu ja jotkut ei, alla jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvia juttuja.  Tämäkin täydellinen ideaköyhyys laitetaan flunssan piikkiin.

Ei oikein lapsen, muttei oikein...

aikuisenkaan luomukseksi voisi kutsua...

Jotain kauniinpaa sain aikaiseksi tänään, kun koristeltiin adventtikynttilöitä. Pieni ruukku täytettiin jonkinlaisella askartelusavella ja siihen tökittiin erilaisia kuusen- ja orapihlajanoksia, palloja, hörhelöitä yms. Niin ja tietysti se kynttilä.

Kimallespraytakin on oksissa, mutta se ei oikein kuvissa näy.

Joulukortit on ostettu, mutta ne taitavat matkata tyhjinä Suomeen viimeisen illan kirjoitusurakkaa odottaen. Pojilla on joulukalenterit ja joulupukillekin on kirjoitettu... Tämän enempää jouluvalmisteluja ei aika taida antaa myöden täällä Tanskan päässä, vaikka kaupat olisivat kaikkea ihanaa -krääsää, pullollaan. Ihan vielä ei ole sellainen joulufiilis, että taloa täyttäisin ja sitten lähempänä joulua ollaankin jo Suomessa.

Tai no, jos jotain sitten kuitenkin. Puolalaiset ystävämme muuttavat viikonloppuna ja heidän tyttärensä tulee meille hoitoon. Jos näyttää siltä, että ilma on huono ja asuntokin alkaa näyttää hävityksen kauhistukselta, niin tempaisen jemmasta piparkakkutaikinan ja pistetään keittiökin hyrskynmyrskyn yksi-, kaksi- ja kolmivuotiaan taidolla. Eli perjantai-illan ohjelmaa kuuluu piparkakkutaikinan teko, onneksi löysin aika pienellä vaivalla sekä siirappia että piparkakkumausteita!

Mukavaa joulunodotusta!

Ai niin...

Niin tosiaan, mulla oli blogikin! Pitäisiköhän oikein...

Tanskalaiset sanovat, että muissa maissa on kaksitoista kuukautta, mutta heillä niitä on kuusitoista, tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, marras-, marras-, marras-, marras- ja joulukuu. Marraskuu tuntuu heidän mielestään kestävän ikuisuuden, märkää, pimeää, synkkää, tuulista, myrskyistä aikaa jatkuu ja jatkuu. Hassua, minun marraskuuni on hujahtanut ohi ihan huomaamatta! Viime viikolla tanskantunnilla piti kertoa edellisen viikon tärkeimmistä tapahtumista ja minulla löi aivan tyhjää, mitä ihmettä tapahtui viikon aikana? Milloinkas Eliaksen putkitus oli, koskas Lilin synttäreitä vietettiin, miten pitkä aika meillä meni sairastellessa?

Me vanhemmatkin oltiin parisen viikkoa yskän kourissa, kroppa pisti kyllä hyvin vastaan, mutta lopulta oli pakko ottaa treenitauko, ettei mitään vakavampaa sattuisi hölmöyksissään tekemään. Viikonloppuna kävin jo vihdoin (minulle) pitkän tauon jälkeen kevyellä lenkillä ja maanantaina hölkkäilin tunnin verran vaunujen kanssa.

Tässä kuussa liikenevä vapaa-aika eli Eliaksen päivätorkkujen hetki ja iltatunnit poikien mentyä nukkumaan ovat kuluneet käsitöiden parissa. Sain taas oikein kunnon käsityökärpäsen pureman, mutta kuten tällaisella amatöörillä usein käy, monet asiat tehdään useammin kuin vain kerran, joten valmista tulee hitaasti... Eliaksen Jussi-paita odottaa kokoon kursimisinspiraatiota tai paremminkin sitä hetkeä, kun päivännäöllä helpommin tehtävät ompeluhommat ovat valmiina. Jonin liivi on kudottu, purettu puoliväliin ja kudottu uudelleen, nyt ovat vuorossa enää resorit ja yksi käsityö olisi valmiina.

Jotain valmistakin on tullut, mutta määrällä ei voi ylpeillä. Pistetään flunssan piikkiin! Eteisen asustelokerikko tuli valmiiksi ja se on käytössä osoittautunut ihan käteväksi. Pari metallitankoa olisi omiaan suoristamaan kangasta, mutta ne voi lisätä "sitten joskus".

Lisää tilaa hukata hanskoja ja pipoja...

Rankka päivä

Eliaksen eilinen korvienputkitusoperaatio sujui sekä nopeasti että rutiininomaisesti, huomasi, että kyseinen homma on yleinen pienille lapsille tehtävä toimenpide. Viidentoista minuutin välein taas uutta pikkupotilasta vietiin toimenpidehuoneeseen ja lyhyen heräilyvaiheen jälkeen sai luvan lähteä kotiinpäin. Viikon päästä käydään näyttämässä korvat lääkärille ja sen jälkeen kontrollissa poiketaan kolmen kuukauden välein, kunnes putket lähtevät itsellään pois korvista noin puolen vuoden päästä.

Aamuhämärissä jo ennen seitsemää lähdimme keskustaan vastaanotolle ja Elias ihmetteli väsyneenä rattaissa outoja maisemia. Takana oli kahdentoista tunnin paasto, joten onneksi pääsimme heti amun ensimmäisenä potilaana lääkärille. Oli aika vaikea lähteä toimenpidehuoneesta ja jättää taju kankaalla retkottanut poika lääkärin hoiviin, mutta onneksi en ehtinyt odotella aulassa kuin viitisen minuuttia ennenkuin lääkäri kantoi Eliaksen jo heräilemään. Meillä heräilyvaihe oli paremminkin häröilyvaihe, sen verran känkkäränkkäinen potilas sängyllä ja sylissäni lääketokkurassa toikkaroi ja kiukutteli. Lopulta sain hänet kunnolla heräteltyä ja sitten maistuikin aamupala ennen kotiinlähtöä.

Kotimatkalla raahasin bussille tyhjät rattaat, koska ilmeisesti jonkin sortin huonot vibat kokemuksesta jäi eikä potilas suostunut sylistäni pois. No, onneksi kärttyily jäi matkalle ja kotona tankattiin vielä hiukan lisää aamupalaa ennen aamupäivän rauhallisia leikkejä Jonin kanssa. Aikainen aamuherätys ja rankka kokemus väsyttivät pikkumiehen totaalisesti ja lounaalla nähtiin harvinainen simahdus.

Uni voitti...

Kovin pitkiä unia - ja äidinkin kaipaamaa lepohetkeä, ei tällä kertaa ollut ohjelmassa; kun sain Jonin päikkäreille tunnin päästä huutelit jo vaunuissa. Onneksi sen verran väsynyt poika vaunuista nousi, että huilaili jonkin aikaa sylissäni ennenkuin touhut alkoivat toden teolla taas. Minkäänlaista operaation aiheuttamaa särkyä tai vaivaa ei Eliaksesta loppupäivänkään aikana huomannut, meno oli entisenlaista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Illan nukkumaanmeno sujui normaalilla rutiinilla ja yölläkin saimme nukkua rauhassa.

Pikku kakkos-hetki. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Nyt vain toivotaan, että operaatiosta olisi apua ja tautikierre saataisiin katkaistua. Josko tuo puheenkehityskin lähtisi jatkumaan normaalisti. Lisäbonuksena äidin toiveissa olisi päiväunien parantuminen...

Operaatio Putkitus edessä

Niinhän siinä sitten kävi, että korvien putkitus on Eliakselle tiedossa. Korvatulehduksia ei ole ollut kuin kaksi, joten se ei ole pääsyy putkitukseen. Välikorvissa on ollut nestettä jo puolisen vuotta ja siitä aiheutuva paine on luultavasti vaikuttanut Eliaksen uniin ja saanut myös aikaan tämän flunssakierteen... Huomenaamulla pitäisi olla lääkärin vastaanotolla keskustassa klo 7.45, joten aikainen aamu tulee. Onneksi Jaakko pystyy jäämään kotiin aamuksi Jonin kanssa, joten ei tarvi molempia poikia raahata aamuhämärissä bussille. Putkituksen jälkeen meidän pitäisi päästä kotiin jo hyvin pian, täällä ilmeisesti on hiukan erilainen systeemi kuin Suomessa, jossa lapsia pidetään tarkkailtavana puolisen päivää.

Operaatio tehdään nukutuksessa ja se kestää vain viitisen minuuttia, joten helpolla pitäisi päästä. Lueskelin muiden lapsiperheiden kokemuksia operaatiosta toipumisesta, lapsen pitäisi olla kunnossa oikeastaan heti. Vaikka kyseessä on rutiinioperaatio, niin huomaan jännittäväni sitä hiukan. Jotenkin haljulta tuntuu, että lapselta pistetään taju kankaalle lääkkeillä. Mutta laitetaanpas asiat oikeisiin mittasuhteisiin, tiedän useita lapsia, jotka ovat joutuneet suuriin operaatioihin monestikin pienen ikänsä aikana!

Hassua, tuolla tuo sukkarosvo mennä vipeltää ilman minkäänlaista merkkiä sairastelusta. Olen todella onnellinen, että hän on ollut niin hyväntuulinen jatkuvasta pikkusairastelusta ja lyhyistä unista huolimatta. Olisi ollut hiukan hermojakoettelevaa, jos päivät olisivat olleet täynnä väsynyttä kränää ja pelkkää puntissaroikkumista. Kuinkahan valtava auringonpaiste hänestä tulee, jos putkitus auttaa, kuten pitäisi!

Täysosuma!

Viime viikolla Joni oli pari päivää yskän vuoksi pois tarhasta ja Eliaksenkin nenä vuosi.

Viikonloppuna Jaakko alkoi valitella huonoa oloaa, flunssaa pukkasi päälle ja Joni joutui jäämään kotiin Lilin synttäreiltä, kun hänellä oli edelleen vähän yskää ja kuumekin nousi. Molemmat miehet saivat huilailtua sen verran, että olo oli parempi Jonin lähteä maanantaina tarhaan ja Jaakon parin päivän työreissulle Saksaan.

Eilen illalla palatessaan Jaakko oli taas kipeämpi ja lähti tänä aamuna ääni painuksissa Strepsilsin voimalla töihin. Joni ja Elias yskivät harvakseltaan vaunuissa tarhareissulla, kurkku ei kuulemma ole ainakaan Jonilla kipeä, mutta välillä lima vähän yskityttää. Molempien vuotava nenä on onneksi saatu korjattua putkimiehen voimin...

Ja minä, no, enpä liene terve minäkään. Välillä aamuisin kuulostan varmaan ketjupolttajalta, mutta kurkku ei ole isommin kipeä. Ääneni lähti varmaan Jaakon äänen kanssa lomalle tänä aamuna ja tuuraajiksi tulivat joidenkin yli-innokkaiden murkkuikäisten jalkapallofanien huudostakäheytyneet ja muutenkin vaan vähän säröilevät viskibassot. Kuumettakin näytti mittarin mukaan olevan, muttei mitään sängynpohjalle kaatavia lukemia.

Että terveiset vaan täältä sairastuvalta - taas! Iltapäivällä lähdetään Eliaksen kanssa korvalääkärille katsomaan, josko edes yhden potilaan flunssakierteeseen saataisiin apua!

Eliaksen 1-vuotissynttärit - det var rigtig hyggelig dag!

Herkullinen kuorma-auto

Viime sunnuntaina juhlimme Eliaksen 1-vuotissynttäreitä pienellä porukalla. Ensin poikien leikkikaveri Lili vanhempineen kävi pistämässä taloa hyrskyn myrskyn kakunsyönnin lomassa ja illalla poikkesivat naapurimmekin kylässä. Heihin olikin mukava tutustua paremmin, Jaakko pelaa Bjørnen kanssa jalkapalloa ja Gitty on töissä samassa firmassa Jaakon kanssa. Heille on tulossa perheenlisäystä ensi vuonna, joten puheenaiheita riitti monelta saralta. Jonikin taisi oppia muutaman sanan lisää tanskaa Bjørnen kanssa pelleillessään...

Joko ne vieraat pian tulee?

Synttäriteeman mukaiset leikit

Isoveli auttaa kakun puhaltamisen kanssa

Nam, kakkua!

Kauppansa tekivät niin herkut kuin kurkutkin, maissinaksuista puhumattakaan!

Tanskan sana hygge (v.) tai hyggelig (adj.) esiintyy usein puheessa, se tarkoittaa sellaista kaikinpuolin kodikasta, mukavaa, rentoa oleskelua tai olotilaa, usein perheen tai ystävien parissa. Englannin sana "cozy" kodikas, on usein ulkomaalaisten yrittämä käännös hyggeligille, mutta tanskalaiset ovat sitä mieltä, että se on merkitykseltään vielä paljon laajempi sana. Eliaksen synttäreitä voi kuvata sanalla hyggelig, juuri sellaista mukavaa, turhia jäykistelemätöntä, nauruntäyteistä aikaa ystävien kanssa. Osasin olla turhia stressaamatta tarjoilujen ja muun suhteen, ja kun vieraitakin oli vain muutama, ei tarvinnut isommin viettää aikaa keittiössä.

Päivän mittaan ehdimme myös jutella Skypen välityksellä isovanhempien kanssa, joten mukavasti kaikki olivat läsnä, vaikka kaukanakin! Lahjoja, kortteja ja onnitteluja tuli muutenkin pitkin viikkoa, synttärisankari kiittää kaikkia muistamisesta!

Eliaksen ensimmäinen vuosi - juhlan aika!

Kuopuksemme päätti aloittaa syntymäpäivänsä juhlinnan ajoissa jo ennen aamukuutta. Saatuaan muun perheen hereille olikin sitten hyvä kääntää kylkeä ja tuhistaa vielä jonkin aikaa tyytyväisenä isän kainalossa...

Johonkin vauvavuosi vaan katosi ja nyt täällä tepastelee hyvinkin veljeensä itsepäisyydessä tullut taapero. 4,250 kiloa ja 53 senttiä on muuttunut 10,8 kiloksi ja 76 sentiksi hymyä, touhotusta, kielloille naureskelua ja isoveljen kiusaamista... Meidän oma päivänpiristys, joka jaksaa jatkuvasta pikkusairastelusta huolimatta tervehtiä hymyllä ja naurulla joka kerta jokaista! Paitsi lääkäriä eilen, mutta hän antoikin kaksi rokotusta ja otti vielä syliin painoa mitattaessa...

Vuodessa on tapahtunut näkyvää muutosta... Lokakuu 2011 - syykuus 2012

Sen verran tuotekehitystä isoveljeen nähden on tapahtunut, että ruoka-aineallergioista ei näy jälkeäkään. Tosin muuten on pikkukaveri saanut osansa kausiflunssista, korva- ja muista tulehduksista ja rokoista, mutta se ei ole menoa haitannut pätkän vertaa. Kuten alla olevista kuvista näkyy, vauhti ja ääni ovat tärkeitä, no, jatkuvasti tietää, missä ainakin yksi perheen miehistä viipeltää. Ja pitäähän nuo kymmenen hienoa valkoista hammasta esitellä jokaiselle!

Eliaksen motorinen kehitys, ei tosin hienomotorinen, on ollut hurjaa ja varmaan osin siitä syystä puheen kehitys on jäänyt taka-alalle. Ääntä tulee kyllä jatkuvasti, mutta voimakkuudesta huolimatta kukaan ei sitä tajua. Pari kuukautta sitten Elias sanoi jonkin aikaa selvästi "äiti", mutta en ilmeisesti kuunnellut riittävästi, koska sekin on loppunut. Korvatulehduksista johtuen Eliaksella on edelleen nestettä välikorvissa ja lääkäri passitti meidän korvaspesialistille tarkistamaan tilanteen paremmin. Hän totesi, että poika ei välttämättä kuule puhetta kovin selkeästi ja sen vuoksi ei myöskään osaa muodostaa itse sanoja. Huolissaan tästä ei vielä tarvitse olla, mutta jos korvat ovat syynä myös tähän flunssakierteeseen, niin hyvä asia on tarkistaa...

Elias 1 vee

Hei, juhlitaanko!?!

Voi naapuri, minkä teit!

Punainen päivänpiristys - vai päänsärky?

En osaa sanoa, kumpi on enemmän innoissaan tästä ihanuudesta, isä vai poika... Mutta ainakin tiedän, mitä seuraavat viikot puuhataan. Nyt vaan pitäisi olla se vaja, missä voi askarrella, koska tuolla tuulessa iltapimeällä ei näe mitään eikä saa aikaankaan kohmeisin sormin.

Minä myööööös!!

Yskäinen Elias kitisee ikkunan takana ja tahtoisi ulos räpeltämään uutta lelua myös, mutta jää tältä päivältä ja varmaan koko viikonlopultakin.