Joulutoivotus

Mistä tunnet pienen tontun?

Punaisesta lakistansa

harmahasta parrastansa

hymystänsä lempeästä

katseestansa veikeästä.

Mistä löydät pienen tontun?

Polulta taapertamasta

tieltä tepastelemassa

hämärissä huiskimasta

lasten korvaan kuiskimasta.

Sieltä löydät pienen tontun.

 Rauhaisaa, tunnelmallista ja lämpöistä joulunaikaa 

kaikille toivottaa Kleemolan perhe!

Joulu saapuu jokaiselle!

 Lasten jouluiloa on mukava seurata ja kun saa luotua uusia jouluperinteitä vanhojen, omien rinnalle, niin mikäpä tässä on nauttiessa joulusta perheen kanssa. Aatonaattoon kuului kuusen koristelua (ja sen komentelua Eliaksen johdolla), kynttilöiden vienti isovanhempieni haudoille ja reihakas joulusauna ja -kylpy. Nyt saa joulu tulla!

Keskittynyttä koristelua...

... ja yhtä keskittynyttä tuhoamista

Välillä käytiin notkumassa taatan luona

Tunnelmallinen, perinteinen hautakierros aatonaattona Suodenniemen ja...

... Kiikan hautausmaalla pikkupakkasessa, n. -13 astetta

Matkalla pulinapata hiljeni päiväunille noin kolmeksi minuutiksi, muuten juttua riitti, kuten yleensä. "Ota sellainen hymyilykuva!"

"Äiti hei, miksi kuu liikkuu? Ja miksi se on taivaalla, kun aurinkokin on?"

Lomalla ehtii - vai ehtiikö?

Reilu viikko lomailtu Suomessa ja tuntuu, että ihan yhtä lyhyt se vuorokausi on täälläkin! Ajattelin, että nyt ehtii ja kerkiää, mutta siinä ne päivät sujahtavat ihan samoin kuin kotonakin.... Mutta ollaan me ehdittykin jotain.

Pojat ehtivät sairastaa heti loman aluksi keuhkoputkentulehduksen, Eliaksella kolme viikkoa kestänyt yskä oli mennyt taas keuhkoihin ja Jonillakin oli sen verran paha rohina, että lääkäri määräsi molemmille antibiootit. Joni on jo kunnossa, mutta Eliakselle jouduimme hakemaan uuden kuurin, kun lääke ei tuntunut tepsivän. Lisäksi lääkkeestä aiheutui ripuli ja sellainen tosi aristava punapehvapaviaani-ilmiö... Sisällä leikkimistä siis ollut viikon verran.

Minäkin tahtoisin ulos...

Kuivaharjoittelua ennen suksien kokeilua

Siitä se lähtee, kunhan sukset ei luista!

Välillä luetaan Joulupukista

Joni on ehtinyt opetella hiihtämistä ja maalannut mummon apuna tonttuja sekä laittanut joulukoristeita paikoilleen. Joulukuusikin tuli noudettua taatan kanssa taatan syntymäkodin metsistä...

Tontulle tulee punainen lakki

Elias on ehtinyt painella ympäri taloa, kiipeillä sohville ja aiheuttaa sydämentykytyksiä kekkuloinnillaan niillä. Myös tuoleille kiipeily on suosikkitouhua. Kirjojakin on välillä rauhoituttu lukemaan.

Tyyli on vapaa, kunhan luetaan!

Minun aikani on kulunut pukin apulaisena ompelukoneen ääressä - välillä yötä myöten. Mutta olen minä ehtinyt käydä myös kampaajalla, työpaikan pikkujouluissa, juoksulenkillä ja viimehetken joulushoppailuilla...

Äidin uusi ilme suoraan parturin tuolista, arkena ei näytetäkään ihan tältä...

Isomummon vuotuiset joulujuhlat vietettiin sunnuntaina hotelli Ellivuoressa, missä pojilla oli seuraa koko päivän pikkuserkuista. Lisäksi olemme ehtineet vierailla niin työpaikallani kollegoja moikkaamassa kuin Kangasalla ystävien luona leikkimässä. Huomenillalla saamme koko perheen kasaan, kun Jaakkokin ehtii aloittaa lomansa ja lentää Suomeen. Toivotaan, että hänen matkansa olisi hiukan kokemusköyhempi kuin meidän saapumisemme...

Jotakin valmista

Kun kaikki on valmista tunti ennen lähtöä ja pojat nukkuvat, niin on hyvä päivittää syksyn näpräämisen satoa.

Tämä liivi tuli tehtyä normaalilla "tee-pura osa-tee-pura taas-tee-kiroa-pura vielä kerran-tee"-menetelmällä, mutta nyt ainakin tiedän muutaman hyvän kikan liivin tekoon. Onpahan riittävän pitkä suojaamaan selkää! Seuraavaa, hieman isompaa kokoa, saa varmaan pian jo aloitella, kun Joni totesi, että "tää on ihan kiva, vaikka tää on karvainen, niin tää ei karvi, niinkuin isän jalat!"

Tumppulokerikosta jääneistä kankaista ompelin itselleni mekon. Ensi kerralla tätä samaa kaavaa käyttäessäni pitää vain muistaa ajoissa, että tämä kaava on tehty tytöille, eikä naisille... Onneksi saumanvaroja oli riittävästi miehustassa! ;)

Iltojen iloksi sain aikaan vielä pannan ystäväni korvia lämmittämään. Neulos on helmineulosta ja kun vielä aikaa ja lankaa jäi, niin näpräsin kukkasenkin koristukseksi...

Viime hetken valmisteluja arjen keskellä

Huomenna olisi tarkoitus taas kiusata hiukan herra Murphya ja matkustaa poikien kanssa joululomalle Suomeen. Tiedossa niin rauhallista oleilua molemmissa mummuloissa kuin juhlimista suvun ja kollegojen kanssakin. Toivottavasti ehditään nähdä myös ystäviä! Joulupukilta on myös toivottu kahdenkeskinen elokuvailta miehen kanssa, saas nähdä olenko ollut riittävän kiltti...

Viime viikolla en vielä suurtakaan ajatusta antanut matkavalmisteluille, oli kiireellisempää auttaa joulupukkia ja kaikenmoista muutakin hommaa ilmaantui pitkin viikkoa. Jonin yskä paheni loppuviikosta sen verran, että perjantai otettiin poikien kanssa lokoisasti kotipäiväksi. Lauantaina Joni jäi toipuilemaan isän kanssa, kun suuntasin Eliaksen ja ystävien kera läheiseen kauppakeskukseen. Tarkoitus oli löytää joku kiva mekko pikkujouluihin ja tehtävä tuli suoritettua.

Torstaista lähtien on syöty tonttulakki päässä

Perjantaiaamun rentoa oleskelua

Tavaramäärä kolmelle kuukaudeksi (Jaakko tulee sitten myöhemmin perässä ja pakkailee itse...) Suomen talveen ei ihan pikkumatkalaukkuun mahdu, mutta onneksi talvi- ja muutakin vaatetta itselleni ja Jonille mummuloista. Onneksi tuli varauduttua etukäteen viime reissulla. Kätevä pakkauslista puhelimessa on hioutunut reissujen saatossa ja sitä saa kätevästi täydenneltyä ja muuteltua. Olen listaihminen, kyllä vain! ;) Nyt on matkalaukut alustavasti pakattu ja näyttää siltä, että tälläkin kertaa joudun istumaan niiden päälle saadakseni ne kiinni.

Huomenaamulle jää vain pikkuhommia ja sitten on aika siirtyä lomamoodiin ja suunnata lentokentälle ja Tanskaa lumisempaa Suomeen! Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Treeniä, treeniä

Koska illat täälläkin ovat lyhyitä ja pimeitä, olen yhdistänyt Jonin tarhareissut ja omat juoksulenkkini. Muutaman kerran viikossa hilpaisen vähän kiertotietä tarhalle Jonin huutaessa kyydissä "lujempaa, mä ohjaan!" ja Eliaksen hihkuessa välillä muuten vain. Tanskan pitäisi olla tasainen maa, mutta kyllä täältäkin muutamia mäkiä on löytynyt. Ei mitään Kaupin Pirunvuoren kaltaisia, mutta kun vaunuja työntäen juoksee reilun kilometrin verran selkeästi nousevaa mäkeä ylös, niin saa siinä muutaman kerran vähän syvempään hengitellä. Takaisintulomatka meneekin sitten vielä hiukan pidempään kiertäen, kun melkein parikymmentä kiloa on kyydistä poissa.

Parina viime viikkona täälläkin on ollut hiukan lunta tai sitä on tullut rännän muodossa maahan tuulen mukana, mikä on tehnyt lenkeistä entistä kovempia. Rankkaa, tehokasta - myös ajankäytön puolesta ja todellista hyötyliikuntaa! Joku voisi sanoa masokistiksi, mutta ei tämä nyt vielä ihan sinne asti yllä, vähän rajojen koettelua vain.

Reporanka rattaissa

Tänä aamuna lenkki näytti olleen Eliaksellekin rankemmanpuoleinen, poitsu nukkui melkein tunnin nukahdettuaan takaisintulomatkalla.

Talvinen touhuviikonloppu

Viikonloppuun mahtui monenlaista, pysyvänoloinen lumikerros saapui tänne meillekin, hiukan rippeinä Helsingin myrskyistä, mutta kuitenkin. Lunta se on vähäkin, ainakin lasten mielestä! Ensi viikolla päästään sitten Suomen talveen, toivottavasti sinne tullut lumikerros vain pysyisi...

Kyllä se talvi siitä tulee...

Talven ensimmäinen lumiukko

Nyt on kiire! Jonin traktori vapautui hetkeksi ja isän avulla päästiin ajelulle...

Joulukalenterin ensimmäiset, odotetut luukut saatiin avattua ja niistä avautuvista kuvista iloittiin lähes yhtä paljon kuin suklaastakin. Suklaat sovittiin syötäväksi heti aamulla ennen aamupalaa, joten meillä on noustu aika reippaasti ylös ja voin toivoa sen jatkuvan nämä viisi viimeistä tarha-aamuakin tämän vuoden puolella.

Nam, klo 7.30!

Joulupukille kirjoitettiin isän kanssa hartaasti ja vihdoin myös kirje lähti eteenpäin. Sunnuntaina nähtiin vielä sattumalta Joulupukki kaupan pihassa ja häneltä varmistettiin, että kirje on varmasti tullut perille. Meidän isompi poika kammoksuu pellejä, kuten pelle Hermannia, mutta Joulupukkia mentiin kättelemään samantien. Asiaa auttoi varmaan se, että pukilla oli herkkuja tarjolla ja kotiinkin sai viemisiksi herkkupussin, kun väritti pukille hienon kuvan. Joni totesikin sunnuntai-iltana, että "Tänään on ollut sellainen herkkupeputtelupäivä!"

Joulupukille osoitettu kirje hävisi yön aikana pihalta, sitä ihmeteltiin tovi!

Riisipuuro oli sen verran herkkua, että sitä haluttiin syödä ihan itse. Ja aika hyvin se onnistuikin, vaikka muuten Eliaksen hienomotoriikka on edelleen hiukan hakusessa. Vielä kuitenkin vanhemmat hoitavat syöttämisen suurimmalta osin, jotta saadaan sopivassa ajassa maha täyteen!

 Viikonloppuna meillä riitti hulinaa 1-, 2-, ja 3-vuotiaiden toimesta, puolalainen Lili toimi prinsessavahvistuksena kotimme miesvaltaa vastaan. Lauantaina hoitonakki kesti yhdeksän tuntia ja sunnuntaina viitisen tuntia, sinä aikana muutettiin ja siivottiin toisessa päässä kuumeisella kiireellä. Päivät menivät meillä kivasti, sen verran tuttuja pojat Lilille ovat. Ainoat itkut tulivat yskänlääkkeen ottamisesta... Seuraa riitti puolin ja toisin ja tekemistäkin tai'ottiin (sanataiteilu sanasta taikoa) tarpeen mukaan. Ulkoiltua tuli molempina päivinä, pulkkailtiin ja puistoiltiin, leivottiin pipareita, hajotettiin palikkatorneja ja nukuttiin päikkäreitä. Päikkäreiden logistiikka eniten huolestutti, kolme muksua pitäisi saada samaan aikaan nukkumaan. Joni ratkaisi asian olemalla hurjan reipas ja hoitamalla itsensä petiin ihan itse, kaksi muuta sain puettua ja nukuteltua vaunuihin samaan aikaan.

Sisäleikkejä...

ja ulkoleikkejä...