Sormia syyhyttää

Tuleeko teille muille syksyisin sellainen sormia syyhyttävä tunne, että tahtoisi aloittaa ja tehdä kaikenlaista uutta? Muutamana viime vuonna syksy on mennyt ohi vähän suurempien muutosten merkeissä, mutta nyt elo on sillä tavoin vakiintunutta taas hetkeksi, että sormiani syyhyttää. Kerhoilu on ollut hyvä syyhytyskeino, kun siellä askarrellaan välillä kaikenlaista. Ehkä tämä syyhy on itseasiassa saanut alkunsa sieltä.

Syksyn lehtiä ja pihlajanmarjoilla modattu lehtikranssi vessan ikkunassa

Aikaavieviä harrastuksia minun ei ole mahdollista aloittaa, mutta jotain kivaa pientä tekemistä myös mielenrentoutumiseksi olisi mukava puuhastella. Luovuutta minulle ei ole kauhalla annettu, mutta vähemmälläkin taidolla saa jotain aikaiseksi ja itselle onnistumisen elämyksistä hyvän mielen.

Eliaksen villapaita ei ole vielä valmis ja silti haaveilen jo kutovani jommallekummalle pojalle neuleliivin jemmassa olevista langoista. Ensin ajatus oli tehdä Jonille villapaita tämän allaolevan villatakin mukaan. Tämä on Jaakon äidin Jaakolle noin 35 vuotta sitten kutoma takki, ihan mahtavaa, miten hyvin se on käytössä ja pesussa säilynyt!

Kun hetki pengottiin lisää mummelin vaatevarastoa, niin Jonille löytyi kasa erikokoisia villapaitoja. Eliaksellekin villapaitoja on, joten vähän kevyemmäksi liiviksi ajatus on vaihtunut. Saa nähdä milloin tämän ehdin toteuttaa. Lankoja on kertynyt aika kasa, tässä niitä, joista yhdistellen tuota liiviä ajattelin rustailla. Elias tarvitsisi myös kaulurin talvea varten ja tuollainen allaoleva malli vaikuttaisi kivalta, pysyisi varmaan aika hyvin paikoillaankin. Näistä samaisista langoista tuollaisenkin saisi aikaan. Myös tämä on to do-listallani.

Jo viime talvena suunnitelmissa oli tehdä eteisen komeron oveen kankainen säilytyslokerikko hanskoille, huiveille ja pipoille, mutta kevät tuli vähentäen eteisen sekamelskaa ja tämä projekti jäi. Nyt on tullut taas aika kaivaa myssyt ja muut varastost, joten lisäsäilytystilalle on tarvetta. Ikeassa olen nähnyt muutamia iloisenvärisiä kankaita, joista saisi mukavan väriläiskän aikaiseksi.

Jonin touhuillessa on sormia alkanut syyhyttää myös askartelupuoli; siitä on vuosikausia, kun olen viimeksi oikein kunnolla värittänyt mitään. Viime vuonna Eliasta odottaessani juttelin erään tytön kanssa, joka oli määrätty vuodelepoon loppuraskaudeksi. Hän kaipasi kovasti puuhaa ja oli keksinyt tilata netistä sellaisia aikuisten värityskirjoja, jotka ovat oikein pikkutarkkoja. Sellaista olisi mukava (joutoaikana) väritellä, kun Joni värittää omaa vihkoaan.

Minulla ei ole koskaan ollut oikein aikaa ja mahdollisuutta palapelien tekemiseen. En ole tainnut koskaan edes ajatella, miten hauskaa se olisi ja tietysti aika kouluttavaa. Pikkulapsiperheessä mahdollisuus ja tila monituhansisen palapelin kokoamiseen taitaa olla aikamoisen sumplimisen takana, mutta ehkä käyn hakemassa lähikaupassamme tarjouksessa olevan 1000 palan palapelin ja aloitan sillä...

Lukeminen sohvan nurkassa - tai ihan missä vaan, on aina ollut yksi lempiharrastukseni. Tällä hetkellä yksi tanskankielinen romaani etenee iltasyöttöjen aikana hitaaseen tahtiin ja yksi englanninkielinen romaani on jäänyt aivan kesken hyllyyn odottelemaan. Kirjat ovat onneksi siitä hyvä harrastus, että niihin ei välttämättä tarvitse uppoutua kovinkaan pitkäksi aikaa kerrallaan. Tosin mielenkiintoista kirjaa en malttaisi millään jättää kesken!

Paljon hyviä ajatuksia piristävästä tekemisestä, kunhan vielä aikaa löytyisi niiden muuttamiseksi haaveista todeksi! Jonin tarhailun alkamisen luulisi tuovan minulle hiukan omaa aikaa päiviksi, mutta saas nähdä miten käy!

Mikä sinua piristää syksyllä, mitä uutta olen aina haaveillut aloittavasi tai olet jo tehnyt?