Asioiden järjestelyä

Lisäpiristystä viikkoomme toi keskiviikon ja torstain vieras, Ann-Marie Jaakon työpaikalta. Hän työskentelee ns. kotiuttajana eli auttaa ulkomaalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään sopeutumaan Tanskaan. Keskiviikkona hän oli pari tuntia luonamme ja kävimme läpi asioita, jotka meidän perheellemme olisivat tärkeitä saada sujuvasti liikkeelle. Tärkeimmäksi asiaksi nousi tietysti Jonin viihtyminen eli meidän olisi löydettävä hänelle kavereita ja tekemistä, kotona vauvan ja äidin kanssa alkaa olla aika tylsää.

Torstaina kävimme katsomassa kahta päiväkotia, mihin Joni voisi mennä hoitoon. Olimme kyllä miettineet, että Joni voisi jonkin aikaa viikossa olla hoidossa, jotta saisi leikkiseuraa ja oppisi tanskaa, mutta täällä sellainen osa-aikainen hoito ei ole kovin yleistä. Voimmehan toki pitää lasta vain pari päivää viikossa hoidossa, mutta kokoaikainen maksu siitä menisi ja kuten yksi hoitajista totesi, muut lapset tiputtavat sellaisen kaverin helposti joukosta, josta ei oikein tiedä, milloin hän hoitoon tulee.

Nämä viime kuukaudet ovat osoittaneet, että minun seurani ei riitä, vaan samanikäisiä kavereita on kova ikävä... Kun torstaina menimme ensimmäiseen tarhaa, Joni käveli suoraan leikkimään muiden kanssa ja huutohan siitä tuli, kun pois piti lähteä. No, nyt sitten selvittelemme vähän vaihtoehtoja ja mahdollisimman lähellä olevia hoitopaikkoja. Jos mieluisessa paikassa ei ole tilaa, niin voimme odotella pidempäänkin, koska pääsemme ensi viikolla aloittamaan läheisessä ostoskeskuksessa olevassa lasten leikkikerhossa. Siellä pääsemme leikkimään ja askartelemaan muiden lasten kanssa muutaman tunnin joka keskiviikko.

Yksi vaihtoehto on myös se, että koittaisimme täyttää päiviämme kerhoilla, mutta niihin pääseminen ja jatkuva liikkuminen Eliaksen kanssa voi olla vielä jonkin aikaa hiukan hankalaa ja lisäksi Joni tukeutuisi sitten vain minuun läsnäollessani ja tuskin kovasti kieltä oppisi.