Matka sujui poikien kanssa melkoisen hyvin, Elias tosin esitteli muille koneessaolijoille äänijänteitään ennen lähtöä Tampereelta, mutta hiljeni sitten tankkaamaan ja nukahti joksikin aikaa. Jonilla alkoi aika käydä pitkäksi loppumatkasta, vaikka lahjoja ja herkkuja sateli joka suunnasta, kiitos joulupukille isosta Salama McQueenistä! Koneen laskiessa Kööpenhaminaan poikien korviin sattui, ei auttanut purkka eikä tissittely, mutta onneksi sitä kesti melko vähän aikaa.
Köpiksen kentälle päästyämme Joni singahti samantien omille teilleen, ei jälkeäkään kuvittelemastani arastelusta. Onneksi ei ollut paljon tavaroita mukana ja Elias kantoliinasa, joten pääsin nopeasti perään ja sain ohjattua innokkaan menijän oikeaan suuntaan. Lennon lähtöselvityksen tehtyämme meillä oli puolentoista tunnin vaihto ennen lyhyttä pyrähdystä Aarhusiin. Koska lähtöportti oli pitkän terminaalin toisessa päässä, pakkasin Jonin pieniin matkalaukku-/ostoskärryihin ja aloitin tarpomisen. Melkein kolme vuotta shoppailemattomuutta ja sydän vuosi lähes verta, kun painelimme kaikkien niiden kauppojen ohi, joissa oli herkullisen värikylläinen valikoima lasten- ja aikuistenvaatteita ja teksti SALE 50%. Kumpa olisin ollut liikkeellä yksin...
Vaipanvaihdon jälkeen haimme iltapalaksi pari kolmioleipää. Ajattelin, että Joni ei kovinkaan suurta osaa jaksa leivästä pistellä, mutta sainkin todeta jääväni itse osattomaksi, pari haukkapalaa sain itselleni napattua. Elias nukahti syötön jälkeen kantoliinaan ja Joni seurusteli samaan koneeseen tulevan Joukon kanssa (Joukolla oli Peugeot odottamassa Aarhusin kentällä, tärkeää tietoa!), kunnes oli aika siirtyä koneeseen. Lyhyt, puolen tunnin lento, paljon edellistä konetta suuremmalla koneella meni hienosti, tosin Elias heräsi nousukiidossa eikä nukkunut enää.
Aarhusin päässä saimme vaivalla matkatavarat hiukan liian pieniin matkatavararattaisiin ja parin lossaamisen jälkeen kuorma saatiin perille saapumisaulaan. Siellä Jaakko olikin meitä jo vastassa ja Joni oli niin innoissaan, että kävi halaamassa myös isän työkaveria, joka oli lähtenyt mukaan kuskiksi. Eipä siinä mitään, JP halasi takaisin! ;)
Vain hiukan reissussa rähjääntyneinä perillä Aarhusissa
Kotimatkalla Joni alkoi nuutua, Elias katseli ohiviliseviä valoja ja itse yritin päästä jollain tavoin kartalle, mihin olemme menossa. Kotiin päästyämme Joni paineli suoraan sisään ja olohuoneesta kuului huuto EI VOI OLLA TOTTA vaikka kuinka monta kertaa, omat lelut löytyivät! Sitten kaulailtiin isää, kiivettiin yläkertaan, missä Jonin sängyllä odotti yllätyspaketti, sitten kaulailtiin taas ja tultiin alas syömään voileipiä ja pikku kaulailun jälkeen isän onnistui saada matkalainen sänkyyn. Sinne poika simahti aikalailla samantien! Minä hoidin Eliaksen iltakuntoon ja toinenkin poika uinahti vihdoin viimein pienen kiukuttelun jälkeen omaan sänkyynsä. Eipä siinä sitten muuta kuin petiin itsekin. Oli mukava tulla kotiin ja päästä omaan sänkyyn, uusi elämänvaihe alkaa!
Maisemat vaihtuivat Suomen lumisesta talvesta Tanskan syksyiseen ilmaan.
Tässä näkymät keittiönikkunasta sunnuntaina Nokialta ja maanantaina Aarhusista.
Ihan mahtavaa lukea teidän kuulumisia. Hyvinhän se matka meni kirjoittamasi perusteella. Joko olet selvittäny ruoka- ja vispikerman eron? ;) Kirjoittele mitä ootte siellä tehneet ekalla viikolla.
VastaaPoistaHeips! Mahtavaa, että matka sujui hyvin. Ja aivan ihanaa, että olette taas saman katon alla:) Kiitos tästä blogista ja kuvista, pidetään yhteyttä tätäkin kautta.
VastaaPoista