Kuuden viikon varoitusajalla teimme loppukesästä päätöksen perheemme hajauttamisesta, syyskuun puolivälissä Jaakko suuntasi uuden firman leipiin Aarhusiin ja minä aloittamaan äitiyslomaa ruskaviikolle Sallaan esikoisen ja vanhempieni kera. Syyskuun lopussa intensiivisen pakkauksen ja asioiden järjestelyn jälkeen suuntasimme Jonin kanssa auton nokan kohti Pirkanmaata jättäen Jyväskylän kotimme taakse. Siitä lähtien olemme asuneet vanhempieni luona, odotelleet ensin pikkuveljeä syntyväksi ja sitten muuttoa taas koko perhe saman katon alle.
Jaakko on tehnyt ison urakan purkaessaaan työnsä ohella koko elämämme muuttolaatikoista uuden katon alle, pääsemme viettämään arkea hyvinkin valmiiseen kotiin. Joni odottaa jo malttamattomana lähtöä ja uutta kotia, jossa omat lelut odottavat. Joka päivä lasketaan, montako yötä vielä nukutaan ennen lähtöä. "Isä tulee sitten vastaan, kun on menty autolla ja lentokoneella ja toisella lentokoneella näin, hrrrrmmmm.....otetaanko vauvakin mukaan?" Viimeinen viikko kuluu kavereita tavatessa ja siskonpojan nimipäiviä viettäessä, viimeisiä pakollisia ostoksia (mm. purkkaa ja lastenkirjoja) tehdessä ja neuvolassakin pitäisi käydä kuopusta vielä näyttämässä.
Kolmeen kuukauteen on mahtunut koko tunteiden kirjo - niin äidillä kuin pojillakin, mutta nyt ollaan päästy siihen, että viikon päästä luminen Pirkanmaa on vaihtunut syksyiseen Tanskaan ja elämä uudessa maassa on alkamassa. Tunnelmat ovat sekä innostuneet että haikeat - ja tietysti vähän jännittyneet, on tässä lähtöä tehtykin jo syyskuusta lähtien! Ystävät ja tukiverkosto jää Suomeen, mutta onneksi yhteydenpito on nykyisin helppoa, skypen välityksellä me olemme syksyn ajan pitäneet yhteyttä Jaakkoon. Skype-palavereissa on tullut suunniteltua niin uuden kodin sisustusta kuin kuopuksen nimeäkin...
Joten hyvät ystävät, kalentereita käteen vaan ja sopimaan ensi kesän lomamatkoja, B&B majoituksemme ottaa varauksia vastaan! =)
Ihan mahtavaa että laitoit blogin pystyyn. Tuun täältä sit seuraamaan teidän elämää :)
VastaaPoista