sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Oodi Kävelemisen Ihanuudelle



Se oli tämän viikon keskiviikkoilta 
ja hauska Pikkukakkonen meneillään,
kun mä viimein hoksasin miltä se tuntuu, 
kun menojalkaa kovin alkaa vipattaa.

Se oli hauskaa, kun kaikki hurras mulle,
mä nauroin, hihkuin ja vaan tapsuttelin,
ja vaikka välillä askel horjui ja tukea tarvin, 
niin pitkät matkat monesti tallustelin.

Ja sä tulit mun uniin
ja äidin päiväkirjaan,
tulit yöksi mun pinnasänkyyn mukanani kulkemaan.

Ja nyt me ollaan väsyksissä
koko viikonloppu varmaan,
ja nyt me ollaan väsyksissä
mut me kävellään, kävellään vaan.

sävel: Me mennään naimisiin





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti