Matkustus yksin kahde pienen lapsen kanssa ei ole ihan aina "pala
kakkua", mutta onneksi monenlaiseen odottamattomaan varautumalla ja
pitkän pinnan lisäksi tax-freen antimilla varustautumalla voi helpottaa
koko matkaseurueen reissua.Mutta pitäähän sitä joskus sattua ja tapahtua, muuten elämä olisi unnuttavan tylsää, eikös!
Syysloma Suomessa sai hiukan stressaavamman lopun kuin oli tarkoitus, kun kotimatka meinasi mennä hankalaksi jo Pirkkalan lentokentältä lähtien... Ensin meille ilmoitettiin, että vaikka lentomme ovat saman allianssin koneilla, ei meitä voitu lähtöselvittää Aarhusiin saakka, vaan meidän pitäisi käydä tiskillä hoitamassa sama ruljanssi vielä Kastrupissa Kööpenhaminassa. Tämä istuinpaikattoman lapsen vuoksi. Onneksi matkalaukkumme pystyttiin hoitamaan perille saakka, muuten reissu olisi saanut toisenlaisen lopun! Tuumin ehtiväni hoitaa lähtöselvityksen ihan hyvin, koska vaihtoaikaa olisi tunti ja 20 minuuttia. Pirkkalan tax-freesta haettiin vielä ennestään täysinäiseen reppuun tuliaisia ja odoteltiin konetta hyvillä mielin.
Aika kului ja pojat alkoivat käydä kärsimättömiksi, mutta onneksi vain nuorempi lähti räpeltämään muiden matkustajien tavaroita vanhemman ajaessa kilpaa pikkuautoilla ikkunapenkkiä edestakaisin vahdaten samalla, mitä lentokenttätyöntekijät ikkunan takana puuhasivat. Ja miksi-kysymyksiä sateli äidille. Kohta ohi oli mennyt aika, kun meidän piti nousta koneeseen, mutta kulkupeliä ei vieläkään näkynyt. Lopulta miehiin ulkona tuli vipinää ja Joni ihmetteli silmät pyöreinä koneen laskeutumista. Koneen lähtövalmisteluihin meni oma aikansa ja odottelimme kentällä vielä ylimääräistä polttoainetankkausta Tanskan huonon sään vuoksi. Lopulta pääsimme ilmaan noin 50 minuuttia myöhässä ja siinä vaiheessa hermostunut oli myös äiti. Jos kone joutuisi vielä jostain syystä viivytyksiin ja myöhästyisimme lähtöselvityksestä, jatkolentomme lähtisi ilman meitä. Siinä sitä sitten oltaisiin yötä vasten jumissa kentällä...
Jonin osalta lento meni mukavasti, hän uppoutui lastenohjelmiin ja naposteli rusinoita, Elias puolestaan oli levoton ja menossa koko ajan joka suuntaan, mutta ymmärtäähän sen. Hän ei kotimatkan alkaessa ollut oma itsensä ja epäilimme korvatulehduksen uusineen. Loppuviimein sain vaihtaa vielä ennen koneen laskeutumista oksennuksenhajuiset vaatteet uusiin ja putsailla jotenkuten omiani... Kone joutui myöhästymisestä johtuen parkkeeraamaan lentokentän kaukaisimpaan siipeen ja aikamoisella juoksuvauhdilla mentiin koko kentän läpi lähtöselvityksen kautta suoraan toiseen koneeseen. Meidän onneksemme tämäkin kone oli hiukan lähtöaikaansa jäljessä huonon kelin vuoksi.
Toisen lennon Elias makoili ja torkahteli apaattisena sylissäni, pulautti uudelleen ja kieltäytyi iltapalasta, Joni heitti eväänsä nurin omiansa pelleillessään ja naapurinpenkin mies päätti vaihtaa istumapaikkaa johonkin rauhallisempaan kohtaan... =) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, Aarhusissa saimme laukkumme normaalisti, ystävmme odotti kentällä ja piiskaavan sateen ja tuulen läpi pääsimme kotiin.
Tämänkertainen kohtaaminen Mr. Murphyn kanssa sujui hänen mielensä mukaan, mutta josko ensi kerralla pääsisimme livahtamaan hänen huomaamattaan Suomeen. Joululoman lennot on jo varattu ja lentoyhtiöiden muuttuneiden reititysten vuoksi pääsemme kokeilemaan vielä vähän haastavampaa ratkaisua: matka-aika 4 tuntia, lentoja 3 kappaletta Aarhus-Köpis-Tukholma-Tampere, vaihtoajat 40 ja 45 minuuttia ja perillä pitäisi olla iltayhdeksältä. Lapsiperheen unelmareissu tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti