Viikonloppu aloitettiin eilen sen verran harvinaisella tapahtumalla, että pakkohan siitä on kirjoittaa! Jaakolla oli tiedossa työkaverin tuparit, joten mietin jotain mukavaa tekemistä meille muille. Mitäpäs jos viettäisimme leffailtaa...
Meiltä oli jäänyt kesken joulun aikaan tallennettu Nemoa etsimässä -elokuva, jonka katsomista popcornit varmasti vauhdittaisivat. Jonin sai tarhasta houkuteltua popcorninostoreissulla tai paremminkin sillä, että hän saisi auttaa ostosten scannaamisessa ja kuitin ottamisessa itsepalvelukassalla. Kotona ruoan jälkeen touhusin kaikki toimet nopeasti kuntoon Jaakon vielä viihdyttäessä tenavia ja kaikki alkoi olla kunnossa paukkuvia popcorneja myöten, kun todettiin, että tallenne ei pelaakaan eikä TV-kaistalta sitä enää löytynyt. Pienen tietokoneen selailun jälkeen päätettiin kokeilla Ice Age-elokuvaa, joka edellisellä kerralla aloitettaessa aiheutti suunnatonta ahdistusta Jonille, kun "tohon oravaan koko ajan sattuu!" Tästä viisastuneena aloitimme elokuvan vähän keskemmältä ja vaikka välillä jännittikin, niin elokuva sai hyvän arvion Jonilta.
Jo ennen elokuvan alkua sain toppuutella popcornikulhoon tunkevia käsiä, ja kun kulho saatiin pöytää ja leffa pyörimään, sainkin itse pitää puoliani aika tiukasti. Tuli selväksi, että myös Elias tykkää poppareista, sen verran hanakasti kouraotteella kauhottiin herkkuja suuhun. Joni kökötti kulho jalkojen välissä ja koitti välillä töniä Eliaksen kättä pois, mutta onneksi suurempaa taistelua ei tullut.
Elokuvan jälkeen molemmat miehet olivat sopivan valmiita petiin, Joni passasi iltapalan ja Eliaksellekin riitti puoli annosta puuroa. Valojen sammumisen jälkeen huoneesta ei tainnut kuulua ääntäkään, tosin Elias päätti rankaista äitiä heräämällä aamulla tuntia normaalia aikaisemmin...
Niin, se illan harvinaisuus oli siis lähinnä sitä, että minä istuin lasten kanssa puolitoista tuntia katsomassa elokuvaa poukkoilematta tekemään mitään muuta välillä... Taisi olla ennätys! Joten eiköhän tästä tehdä tapa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti