Joni olo tarhassa on ohjaajien mielestä alkanut todella hyvin ja he kehuivat, kuinka nopeasti Joni on oppinut ymmärtämään ja puhumaan tanskaa. Yksi kehui jopa älykkääksi lapseksi, jolla on kielipäätä, aha, hmmm... Ai meidän poika vai? Ohjaajille Joni ei kovinkaan paljon vielä puhu, mutta lasten leikkejä seuratessaan he ovat havainneet Jonin puhuvan 4-6 sanan lauseita ja ääntävän kieltä hyvin. He ovat myös sitä mieltä, että Joni ymmärtää yllättävän paljon jo heidän puheitaan, minä vähän skeptisenä tuumasin, että taitaa poika välillä vastata vaan vastaamisen ilosta jotain.
Joni on alkanut puhua kotonakin vähän tanskaa, lähinnä komentaa Eliasta pysymään poissa leluiltaan, mutta myös kertoillut Jaakolle ja minulle joitain sanoja sillä tuulella ollessaan. Yleensä "sitä" tuulta ei ole ja jos kysyn jotain, niin vastaus on sellainen ei-ynähtely päänpyörityksen kera. Mutta eipä tuo haittaa, tarhassa yksi ohjaajista minulle on sanonutkin, ettei kotona tarvi puhua tanskaa, on tärkeää, että lapsi oppii äidinkieltäänkin kunnolla. Muut kielet tulee sitten siinä sivussa.
Tässä pari lausahdusta, jotka olen kuullut tai minulle on kerrottu:
"Rasmus, vil du lege med tog?" = Rasmus, leikitkö junalla?
"Rasmus, tag tøj på NU!" = Rasmus, vaatteet päälle NYT! (Oli kiire ulos leikkimään...)
Rasmus on yksi Jonin parhaista kavereista, he tykkäävät leikkiä paljon keskenään junaradalla ja autoilla. Molemmat ovat sellaisia vähän rauhallisempia kavereita, eivätkä ole aina niin kiinnostuneita toisten poikien riehuntaleikeistä, Joni ehkä siksi, ettei ymmärrä vielä puheesta leikin tarkoitusta. Muitakin kavereita löytyy paljon ja ohjaajat ovat kertoneet, että muut lapset pitävät Jonista kovasti. Joka aamu hänelle huudellaan heit ja kun käyn hakemassa Jonia kotiin, joku lapsista on aina kertomassa, missä Joni on leikkimässä.
Hauskaa tarhassa tuntuu aina olevan, vaikka aamuisin usein Joni toteaakin, ettei halua tarhaan lähteä. Joskus hän jää murjottamaan tai roikkumaan puntissa ja vähän itkeä tihrustamaan, kun lähden pois, mutta joka kerta hakiessa hän leikkii iloisena ja nauravaisena muiden kanssa, eikä tietenkään tahdo lähteä pois. Sellainen hän kuulemma on normaalistikin, tottelee aika hyvin eikä kiukuttele ohjaajille tai muille lapsille. Puolensa hän myös osaa pitää tai sitten hakeutuu tilanteesta pois käyden kertomassa ohjaajille, mikä on vikana tai harmittaa.
Kyselimme myös hiukan Jonin keskittymisestä eri tekemisiin ja meille kerrottiin, että Joni pitää kovasti yhteisistä lukuhetkistä ja laulutuokioista, lueskelee välillä itsekin kirjoja ja puuhailee kovasti leikkejä rakennellen. Askarteluihin hänellä ei mielenkiintoa niin paljon riitäkään. Kotonakaan Joni ei kovin kauan jaksa piirtämiseen tai muihin askarteluihin keskittyä, mutta kirjoja hän saattaa lukea pitkänkin tovin.
Sellainen haaveilijapoikahan tuo on kuulemma tarhassakin, syömisen kanssa kestää ja kestää, mutta on hän sitäkin petrannut, eikä ole aina viimeisin pöydässä. Mutta sitten kun on kiire, niin osaa hän ripeäkin olla - sille päälle sattuessaan.
Tähän piti laittaa kuva Jonin vaatehyllyköstä aamulla ja iltapäivällä, mutta jäi kamera kotiin...
Ehkä maanantaina sitten muistan!
Palaverin jälkeen kävimme etsimässä Jonia ja löysimme hänet eväslaukku sylissä muiden lasten kanssa piiristä nauramassa ja pölpöttelemässä, kun yksi harjoittelijoista, Christoffer piti lapsille jotain pientä ohjelmaa ennen välipalaa. Vaikka hän tiesikin, että isä oli tulossa tänään käymään ja näki Jaakon ovelta, niin hän vain heiluttteli iloisena ja huuteli moit, muttei meinannutkaan lähteä kesken kivan touhun pois. Oli mukava, että Jaakkokin näki ja kuuli, että Joni tykkää tarhassa olla ja että kavereita ja aktiviteetteja riittää. Tästä on ihan kiva jatkaa tarhauraa, vaikkei se kovin pitkä enää olekaan. Täällä kun mennään kouluun jo viisivuotiaina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti