Viime viikolla saatiin nauttia
kesäisistä päivistä, yli +25 asteen lämmöstä, auringosta,
hyvästä leikki- ja piknikseurasta sekä leppoisasta oleilusta
ulkosalla poissa kotona odottavista hommista. Aamulla pakattiin
piknikkori ja viltti mukaan ja suunnattiin muiden kerholaisten kanssa
Mindeparkiin, samalle suurelle viher- ja leikkialueelle, jossa olemme
olleet myös perheen kesken. Iltapäivästä raahustettiin kotiin
juuri ennen Jaakon kotiintuloa ja jatkettiin kesänviettoa
minimalistisella tyylillä sisustetulla terassillamme hiekkapihan
rikkaruohoja ihastellen.
 |
| Kesä! Hyttyset vain puuttuvat! |
Lauantaina sateen uhatessa kävimme
tutustumassa Aarhusin vanhimpaan uimahalliin, joka on rakennettu 1933
ja remontoitu viimeksi pari vuotta sitten. Siellä oli mukava
lillutella lämpimässä vedessä, Joni opetteli polskuttelua
uimalaudan kanssa ja Eliaskin nautti ensimmäisestä uimakerrastaan
valtavasti köllötellen, läpsytellen ja sukeltaenkin pari kertaa.
Pienihän uimahallitila oli, muutaman radan levyinen iso allas,
lastenalla ja lämminvesiallas vauvoille sekä poreallas. Mutta
kaiken kaikkiaan todella lapsiystävällinen paikka, menemme varmasti
uudelleenkin. Pesutiloissa oli muutama pieni amme lapsia varten ja
pyörillä varustettu leikkikehä, johon vikkelän vipeltävän
saattoi asettaa oman peseytymisen ajaksi.
 |
| Ulkoapäin ei niin kovin vaikuttava uimahalli, mutta... |
 |
| kyllä täällä kelpaa... |
Tällä viikolla ilma on ollut viileä,
vain alle +15 astetta, harmaa, sateinen ja nuhjuinen, juuri sopiva
kotonaoloon, siivoiluun ja tavaroiden pakkailuun perjantaiaamun
aikaista Suomeen lähtöä varten. Jokasään vaatetta mukaan taitaa
tarvita, joten eivätköhän matkalaukut taas täyteen tule! Onneksi
lista-ihmisenä minulla on kattava muistilista puhelimessa, siitä
ruksailen asioita yli pakkailun edetessä.
Sään salliessa meidän pitäisi vielä
tavata ystäviämme piknikin merkeissä, huomiseksi tosin luvattiin
aika paljon vettä. Matkajärjestelyt alkavat olla kuitenkin sillä
tolalla, että torstaillekin tapaamisen pystyy siirtämään.
Touhupäivä ilman päiväunia Jonille, niin eiköhän illalla uni
maistu. Aamuherätys puoli kuuden maissa tulee hänelle olemaan
rankka, mutta eiköhän se vielä reippaudeksi muutu, kun tien päälle
päästään.
Perjantai, 13. päivä ja lennot
välilaskulla Tampereelle yksin kahden vekaran kanssa, hmmm, pitäähän
sitä jotain extremeä elämässä olla! Eikös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti