Syksy alkaa saapua tänne Tanskaankin ja sen myötä pääsee maistelemaan oman maan satoa sekä keräämään herkkuja myös lähiympäristöstä. Täällä ei kasva mustikoita eikä puolukoita juurikaan, tai en ainakaan ole niitä nähnyt, mutta uusina tuttavuuksina ovet olleet villeinä asuinalueellamme kasvavat karhunvatukat, erilaiset luumut, kirsikat, pähkinät, joita voi keräillä aika turvallisin mielin syötäväksi. Luumuja olen raijannut kotiin lähemmäs kolmekymmentä litraa ja kaikesta tästä sain leivottua vaivaiset kolme luumutorttua, muuten hedelmät katosivat parempiin suihin... Piti kokeilla leivontataitoja taas ja todettua tuli, että Päiviltä saamani kevyt omenapiirakkaresepti toimii mainiosti myös luumujen kanssa!
 |
| Perjantai-illan herkkuja |
Lisäksi oman pihan omenapuu on osoittautunut melkoisen hedelmälliseksi tänä vuonna, joten eiköhän tässä vielä omenoita tule korvistakin ulos, ennenkuin kaikki on syöty... Hauskasti meidän puussamme kasvaa tummanpunaisia, kirkkaanpunaisia ja vaaleita omenoita puolesta riippuen, olisikohan auringon määrällä noin paljon vaikutusta? Vai olisiko joku todellinen viherpeukalo käynyt peukaloimassa puutamme?
 |
| Vaaleita, kirkkaita ja tummia, jokaiselle jotakin! |
 |
| Voihan omena! |
Nurmikon suojelemiseksi ja jonkinlaiseksi pihan kaunistukseksi pistimme maahan kuusi aurinkoenergialamppua. Olen katsellut tuollaisia jo jonkin aikaa ja kun lähikauppamme alelaarista löytyi paketti, niin ajattelin kokeilla tätäkin ideaa. Mitään laatutuotteita nuo tuskin ovat, mutta koska pari tihulaista kokeilee niiden kestävyyttä traktorilla harva se päivä, niin turha niihin niin paljon on rahaa laittaa kiinni. Ehkä sitten joskus myöhemmin! Tuumasin laittaa niitä etupihamme sora-aluetta reunustamaan, mutta sitten totesin, että sillä puolella ei ole suoraa auringonvaloa juuri ollenkaan.
 |
| Krossitien reunustus ja epätoivoinen nurmikonsuojeluyritys |
 |
| Auringosta tunnelmavalaistusta |
Kun katsoo pihaamme, on vaikea kuvitella, millainen viidakko se kuukausi sitten oli! Harvennushakkuissa jätimme pihan nurkkaan köynnöksen, joka osoittautui karhunvatukaksi. Nyt saavat pojatkin käydä napsimassa marjoja suoraan puskasta, tosin ilmeistä päätellen suuhun livahtaa useimmiten puoliraakoja marjoja. Nurmikkokin alkaa olla jo oikein hyvässä kunnossa ja itsellä on paljon seesteisempi olo, kun katselee mukavannäköistä aluetta. Eiköhän ensi kesänä siinä jo loikoilla päivänokosilla pikkuteltassa!
 |
| Karhunvatukkaviljelmä |
 |
| Kuukaudessa on nurmikko kasvanut aika lailla ja se on jopa ajettu pari kertaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti