Syksy - uusien alkujen aikaa!

Kyllä se syksy näyttää vääjäämättä tännekin saapuvan, vaikka välillä päivät ovat kesäisen lämpimiä ja voidaan kulkea t-paidassa. Puut ovat alkaneet punertaa ja Joni on innoissaan potkimassa ja heittelemässä kaikkia "MUN lehtiä" tarhamatkoilla.

Tanskan alkavaa ruskaa pihatieltämme

Usein kevät mielletään uusien alkujen aikana, mutta olen aina itse ajatellut syksystäniin, silloin kesän jälkeen on energiaa suunnata mielenkiinto uusiin asioihin, usein  syksyllä alkavat uudet harrastukset, koulut ja muut puuhat, sadonkorjuun aikaan kokeillaan uusia ruokia, yms.

Meillä tämä syksy tulee myös olemaan uusien asioiden aloittelua, Eliaksen täyspainoisempi tarhssakäynti, Jonin vienti maanantaisin jumppakerhoon, Jaakon tanskankielen opintojen aloitus, minun loppuvuoden rutistukseni tanskan tasokokeeseen sekä juuri varmistunut täydennyskoulutuskurssini syövät kyllä riittämiin tunteja päivistämme. Mutta vaikka kiirettä riittää, niin uudet asiat myös piristävät...

Elias on sopeutunut tarhaan loman jälkeen oikein hienosti ja nauttii selvästi olostaan siellä. Päiväunet sujuvat tarhan vaunuissa alkuvaikeuksien jälkeen paljon paremmin kuin viikonloppuisin täällä kotona ja kielenymmärrys on laajentunut huimasti. Meidän hymypoikamme ei vielä kovinkaan paljon sanoilla meitä rasita, sen verran taitaa kahden kielen sekamelska hämmentää pientä päät, mutta eilen harjoiteltiin ahkerasti suihkussa isän kanssa sanomaan "korva". Tärkeimpiä sanoja "ei":n lisäksi ovat "pupu" ja "nenä", sekä tarhassa ja ihan kaikkialla runsaasti viljelty "hai" (tanskaksi hei)  kaikille läsnäolijoille tai ohikulkijoille, kelle tahansa...

Omenaviikon satoa tarhasta a la Elias "Picasso"

Tällä viikolla Elias tajusi jutun jujun myös potkupyörällä ajamisessa, kun Jonin perässä on pakko päästä liikkeelle kovemmalla vauhdilla. Alkukesästä jalat olivat vielä hiukan liian lyhyet ja poika nautti kyydistä äidin tai isän työntämänä, mutta nyt on pakko päästä itse. Tämä, kuten kaikki muukin, tapahtuu Eliaksen tyyliin täydellä vauhdilla ja suurella tarmolla, joten välillä myös vähän sattuukin...

Joni on koko kesän ajellut ilman apupyöriä, mutta toisen meistä on pitänyt juosta rinnalla varmistamassa, että horjahduksen tapahtuessa työntöaisasta saadaan pelastettua tilanne. Jokin aika sitten Joni alkoi puhua, että haluaa ajaa ilman työntöaisaa ja viime viikonloppuna otimme sen sitten pois. Ekalle reissulle nappasin Eliaksen kantoreppuun, että voisin hölkkäillä tarpeen mukaan Jonin vierellä, mutta siellä se mukelo viiletti menemään 50- 100 metriä meidän edellä ja huuteli välillä, että "odotan teitä tuolla". Pyörälenkkien pituus on kasvanut viikon aikana aikalailla, tänään käytiin jo parin kilsan päässä kaupalla kiertotietä.

"Mä odotan teitä kyllä!"

Vauhdikasta pujottelua

Jonin ensimmäinen harrastus, (jos vauvavuosien uinti-, kerho- ja muskariharrastuksia ei lasketa) jumppa, pyörähti käyntiin viikko sitten ja innostus on kova. Parhaimman tarhakaverin kanssa saavat siellä purkaa energiaa nejävuotiaiden tarmolla, hyppiä patjoilla, taitella tuoleilla, ryömiä putkissa, tehdä kuperkeikkoja, leikkiä hai-leikkiä (ahaa?!?) ja tietysti myös murjottaa, kun jää kiinni litassa ja kieltäytyä välillä joistain leikeistä, kun ei oikein tykkää. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat saivat olla salissa mukana katsomassa, tällä kertaa meidät ajettiin ulos, jotta lapset saisivat enemmän tilaa leikkiä. Tämä ratkaisu oli parempi meille, sillä Eliasta oli aika vaikea saada pidettyä poissa muiden jaloista, kun eihän pieni ymmärtänyt, että puuhat olivat vain isommille. Jaakon tanskantunnit osuvat maanantaille, joten pikkumiehen on vaan totuteltava kulkemaan mukana. Tällä kertaa vietimme sateisen tunnin Eliaksen kanssa tutustumalla Skovvangsskolen käytäviin ja portaikkoihin ja toivoin tuleville viikoille sateettomia iltoja, jotta voisimme kuluttaa aikaa myös ulkosalla. Molemmilla käyntikerroilla taivaalta on satanut kissoja ja koiria, tai kuten täällä sanotaan "det regner skomagers drenge" eli "sataa suutarin poikia" ja märistä kuravaatteista täyteenahdetun kylpyhuoneen lisäksi saamme olla huolissamme, etteivät pojat vilustuisi kovasti. Tosin syksyn flunssakausi alkoi jo...

Puutarhatonttuja ja Syysistutuksia

Jaakko otti tosiaan itselleen töiden lisäksi urakkaa kerrakseen, kun hän päätti myös aloittaa tanskan opiskelun. Kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia opiskelua töiden jälkeen ei varmasti ole se houkuttelevin vaihtoehto, mutta ainakin hänellä on todella inspiroiva opettaja. Yhtenä suurena tekijänä päätöksessä oli varmasti mukava naapurustomme, johon olisi kiva sopeutua paremmin myös kielellisesti, mutta asiaan on varmasti vaikuttanut myös Jonin tarhakavereiden käynti luonamme leikkitreffeillä, olisihan niiden nappuloiden puhetta kiva ymmärtääkin. Tosin täytyy myöntää, että ei se minullekaan aina perille asti mene, että mistäs tällä kertaa niin innolla selitetään, varsinkaan kun tietää, että lasten ajatuksenjuoksu voi välillä olla vähän hyppelehtivää!

Tanskaa toden teolla...

Minun päiväni täyttyvät tästä eteenpäin paljolti tanskan ja laatuasioiden opiskelulla. Marras- ja joulukuussa minun pitäisi osallistua viralliseen kansalliseen kielikokeeseen, joten yhden illan oppitunnit eivät enää taida riittää. Tämän vuoksi ilmoittauduin verkkokurssille ja suoritan nyt ainakin kolmen tunnin verran lisäharjoituksia viikottain, toivottavasti valmistautuminen tuottaa tulosta ja pääsen kokeesta läpi hyvin arvosanoin. Tanskan vastapainoksi onkin tiedossa sitten ihan toisenlaista opiskelua; paikallinen työvoimatoimisto lupautui kustantamaan minulle kurssin laatutyökalujen hallinnasta, joten edessä olisi kansainvälisen SixSigma sertifikaatin suorittaminen. Tämäkin kurssi harjoitustöineen ja tentteineen sijoittuu tähän loppuvuoteen, joten aika on jaettava tanskan- ja englanninkielisen materiaalin välillä aika tehokkaasti.

Jotteivat uudet asiat nyt vielä tähän loppuisi, niin kutominen on taas palannut rentouttamaan iltojani, puikoilla kilahtelee yksi neuleliivi, yksi pipo on jo lähettämistä vaille valmis ja viime vuonna saamani neulemekon ohje odottelee aloittamista. Lisäksi lähetin eilen paperit yliopistoon tyrkylle, josko minusta vielä tulisi opiskelijakin ensi vuoden alussa. Ja onhan noita työhakemuksiakin sinkoillut paikkaan jos toiseen, tosin vielä ilman menestystä...