Jokohan se nyt riittäisi?

Viimeaikaiset päivitykset ovat olleet hiukkasen sairastelupainotteisia, eikä tämäkään kauheasti noista poikkea. Ulkona on paistanut kirkas kevätaurinko ja me olemme kököttäneet olosuhteiden pakosta sisällä ihan liikaa. Viime viikolla Jaakko oli työreissulla Saksassa, joten itselläkin hapenhaukkaaminen jäi pariin pikaiseen kauppareissuun poikien kanssa. Sinällään oli hyvä huilata hiukan itsekin, kun sinnikäs yskä ja kurkkukipu on vaivannut parin viikon takaisesta kuumeilusta lähtien. Viikonloppuna uskalsin jo käydä kävelyllä ja tänään pääsin ulkoiluttamaan lenkkareita ihan kunnolla.

Edellisen kirjoituksen jälkeen on taas käyty lääkärissä, tällä kertaa hakemassa Eliakselle uudet silmätipat, kun ensimmäiset eivät tehonneet. Joni ehti olla viime viikolla kolme päivää tarhassa, ennenkuin kuume nousi taas ja pari päivää huilailtiin sohvalla. Perjantaina Joni sitten kilttinä isoveljenä antoi kuumeensa Eliakselle ja viikonlopun yli poti pienempi potilas korkeaa kuumetta. Nyt pääsiäisen alkaessa talossa on enää räkänokkaisia ja lähinnä yöllä yskiviä pikkumiehiä, joilla alkaa virran riittämisestä päätellen olo olla jo ihan suht normaali...

Josko tämä tästä helpottaisi, mitään todellista toivetta en kyllä uskalla esittää, koska ne tuntuvat toteutuvan ihan nurinkurisina. Toivotaan alkavan kevään ja kovasti odotetun kesän tuovan helpotusta tähän tautikierteeseen!

"Me tehtiin sulle suklaakakku, mutta hysss, se on salaisuus," totesi Joni, kun isä saapui työmatkalta kotiin synttäripäivänään

Se hyvä asia tässä kotona oleilussa on ollut, että Elias on päässyt totuttelemaan päivisin elämää ilman vaippoja ja nauttimaan pikkuhousujen tuomasta liikkumamukavuudesta. Parilla vahingoilla ollaan tähän mennessä selvitty ja oikein hyvältä jo näyttää, kerran jopa hädän tullessa on itse käyty hakemassa potta... Vaipat ovat selvästi yäääk, kuten pottakirjamme Pikku Prinsessa sanoo. Ja äiti kiittää vaippapyykin loppumista!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...