Eilen oli tarkoitus ulkoilla, mutta Eliaksen alkava nuha ja hurja tuuli muuttivat suunnitelmia ja suuntasimme viemään kenkiä suutarille. Joni on suutarista jo jonkin aikaa kysellytkin, varmaan hassunkuuloinen nimi ihmetyttää: "Onko se niinkuin joulupukki, onko sillä parta?"
Kysymykset suutarista saivat vastauksen ja sitten vasta riemu repesi, kun kaivoin lopmakosta lelukaupan punaisen kortin ja käskin lähteä valitsemaan legoa itselleen. Pienempi paketti oli jo menossa kassalle, kun isä hoksasi ylähyllyltä jotain mielenkiintoista ja niin sitten raahattiin myyjälle silmät loistaen iso paloasema. Taisi olla mieluinen ostos myös isoimmalle pojalle...
 |
| Mies ja melkein yhtä iso paketti |
 |
| Piti ihailla myös kauempaa. On se hieno, joko joko joko??? |
 |
| Puolitoista tuntia sujui rattoisasti poikien kesken |
 |
| Valmis - ja sitten leikkimään! |
Joni kokosi legoukkoja ja pyöriä valmiiksi autoihin, haki numerojärjestyksessä pusseja ja oli niin innolla tekemässä, että ei voinut kuin katsoa hymyillen vierestä. Iltapäivästä Eliaksen herättyä valmis tekele vietiin yläkertaan leikkeihin ja sinne Joni hävisikin päivän mittaan monta kertaa. Legot ovat siitä kivoja, että niistä riittää iloa pitkäksi aikaa, eikä tarvi heti olla heittämässä rikkinäisiä osia roskiin.
Tänä aamuna klo 6.30 kuului ovelta: "Moi, mä heräsin! Tuutko isä leikkiin legoilla?" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti