Pahapaha paha olo minun on
Etsä tajuu et sä otat mua nuppiin
Beibe beibe sinä olet toivoton
Poistuisitko mun elämästäni
Veisitkö mennessä ruman naamasi
Poistuisitko mun elämästäni
Veisitkö mennessä ruman naamasi
Poistuisitko mun elämästäni - Apulanta
Tämä laulu sopii niin täydellisesti olotilaani juuri nyt, miten joskus asiat voivatkin vastustaa! Ja kun jokin alkaa mennä pieleen, niin sitä lumivyöryefektiä ei sitten pysäytä millään...
Pitkin kevättä mietitty ja odotettu, pikaisesti päätetty ja tiukkoihin aikatauluihin monenmoisin kikkailuin sovitettu viikonloppu Krakovassa ystäväni Honoratan kanssa loppui lyhyempään kuin kananlento. Todella varhain tänä aamuna meidän piti suunnata kohti lentokenttää ja viettää pitkä rentouttava tyttöjen viikonloppu kaiken mukavan parissa: luvassa oli hemmotteluhoitoja, shoppailua, kahvilassa istumista, nähtävyyksien katselua, viinistä ja ruoasta nauttimista ja juttelua ilman keskeyttäviä häiriötekijöitä. Mutta mutta, mr. Murphy iski jälleen! Mitäpä sitä nyt äitiä itsekseen lomalle päästämään...
 |
| Tiedossa olisi ollut tätä,... |
 |
| tätä... |
 |
| ja tätä... *huoh* |
Eilen illalla tanskan tunnilta palatessani Joni makoili kipeän oloisena sohvalla ja kuumetta mitattiin nuutuneelta pojalta reilun 38 astetta. "Ei tässä mitään", Jaakko tuumasi, "kyllä me miehet pärjätään, ollaan vaan kotona ja huilataan." Matkalaukku pakattuna ja herätyskello viritettynä soimaan kolmelta suunnistimme nukkumaan, kun poikien huoneesta kuului epäilyttävää köhimistä ja kakomista, Jaakko ehti todeta Eliaksen kierähtävän omaan oksennukseensa ja sitten olikin vuorossa pikkumiehen siivousta, pyykkäystä ja uusien petivaatteiden etsintään puoliksi pakatusta asunnosta. Mietimme, olisiko syynä herra Ahmatin into nakkikeittoon, joka hotkittiin pureskelematta päivälliseksi. Tämä ei aiheuttaisi sen kummempaa, joten matkallelähtö oli vielä ihan täysin mahdollista.
Vähän väliä Elias kuitenkin alkoi pyöriä levottomasta ja aina yskäisyyn havahtuessamme saimme kantaa pojan vessaan yökkimään tyhjää mahaa pönttöön. Siinä se yö sitten menikin, vieläkin toiveita elätellen, että syynä olisi vain hotkiminen, mutta aamuyöstä oli pakko todeta, että taitaa syynä olla jokin muu. Siinä vaiheessa oli pakko tehdä katkera päätös, etten tahdo jättää paria kipeää tenavaa Jaakon hoiviin, koska jos kyseessä on oksutauti, niin kohta kaikki kolme ovat sängynpohjalla... "Mennään sitten joku toinen kerta vaikka viikoksi", totesi Honorata.
 |
| Sairastelupäivän vesipullotaidetta - aamulla vielä jaksettiin |
 |
| Taiteilija työnsä äärellä |
Aamulla soittelin vakuutusyhtiöön ja lääkärille, jotta saisin lääkärintodistuksen pojille ja ehkä jotain takaisin lentolipuista ja hotellista. Saa nähdä, miten siinä käy. Sen jälkeen päivä onkin kulunut oksennuksia ja ruikuleita siivoillessa, vaatteita vaihtaessa ja pyykkikonetta pyörittäessä. Elämä on, sano Nykäsen Matti!
 |
| Pikku potilas nro 1 |
 |
| Pikku potilas nro2 |
 |
| Voi ihanuutta... |
PS. Olisi minulla ollut matkassa melkein vuosi sitten vanhentunut passikin, joten kaipa se reissu ois tyssännyt viimeistään lähtöportille. Tosin tuolla passilla on käyty kolmesti Suomessa sitten eräpäivän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti