lauantai 9. marraskuuta 2013

Elias 2-vee ja vauhtia riittää!!

89 senttimetriä ja 14,5 kiloa voimaa ja sinnikkyyttä, iloa, riemua, riehumista, uhmaa ja itsepäisyyttä höystettynä valtavalla uteliaisuudella, hymyilevällä avoimmuudella ja täydellisellä olemisen onnellisuudella, sellainen paketti kuopuksestamme Eliaksesta on kasvanut kahden vuoden aikana! Tarhassa sankaria muistettiin onnittelulauluilla ja juhlahetken riemua lisättiin äidin leipomilla sämpylöillä, jotka maistuivat koko ryhmälle. Kotona odottivat kummien, ystävien, isovanhempien ja vanhempien ostamat lahjat, joista riittää iloa joka päivä.

Elias 2v. tarhassa juhlittavana
Meidän reipas hymypoika

Viime viikonloppuna juhlittiin kimpassa kahta pientä syntymäpäiväsankaria, Eliasta ja Liliä, joka täytti 3 vuotta. Pidimme juhlat kerhotalollamme ja ilmapiiri oli mukavan kansainvälinen, kun vieraat olivat niin suomalaisia, puolalaisia kuin tanskalaisiakin. Hulinaakin riitti, sillä lasten ikähaitari oli 8kk - 9 vuotta, mutta hienosti kaikki leikkivät keskenään ja ylenmääräinen riehuminen pistettiin sokerihumalan piikkiin.

Lastenkestitunnelmaa

Viimeiset valmistelut
Valmiina juhliin!
Ensin Lilin prinsessakakku...
Sitten Eliaksen autokakku... Etkö sä puhallakaan??
Apu on tulossa!
No, jäi siitä vielä yksi kynttilä mullekin!

Herkuttelun jälkeen vuorossa oli lahjojen avaus, missä siinäkin oli mukana aika paljon innokkaita auttajia! Elias sai väritystarvikkeita, kirjoja (tanskaksi tietenkin), unihaalarit, domino- ja palapelin sekä hauskan Angry Birds-pipon.

Sopiva lahja tahtoikäiselle, angry birds-pipo!

Lopuksi vuorossa oli hiukan lisää sokerihumalaa ja vatsanpuruja muksuille aiheuttava aktiviteetti: omatekoisen pinatan lyöminen. Sen sisältämän popcorn- ja tikkariaarteen katoaminen parempiin suihin ei kovinkaan kauan kestänyt, mutta kaikkien vanhempien korvat taisivat nauttia pienestä hiljaisesta hetkestä...

Lilin taidonnäyte
Jonin huitaisuvuoro
Eliaskin ylettyi osumaan pussiin
Ja tästä se riemu repesi!
Hetken kuului vain tyytyväistä massutusta...
ja mussutusta...
Josko vielä tikkarin jaksaisi...
Joni ja Hassut Hatut, tässä vaiheessa nauratti kaikki
Synttärisankari osallistui siivoamiseen, tiskiharja käy lakaisuunkin!
Eliaksen lahjapalapeli oli mielenkiintoinen

Juhlien lopuksi ajattelimme pääsevämme viettämään rauhallista loppuiltaa, mutta Elias päätti aiheuttaa hiukan lisäohjelmaa. Kotiin isän kanssa päästyään heidän oli tarkoitus soittaa Skypellä isovanhemmille ja Eliakselle tuli kiire juosta tietokoneen ääreen. Jalka takertui vauhdissa mattoon ja pojat otsa kajahti kunnolla sohvapöydän reunaan, joka ei tosin kovin terävä ole, mutta onnistui aukaisemaan pikkumiehen otsan kalloluuhun asti. Onneksi muutamat ystävämme olivat vielä juhlapaikalla ja saimme pikapikaa kyydin ensiapuun, jossa harkinnan jälkeen otsa laastaroitiin perhosteipeillä kasaan. Kotiin päästyämme lisäsimme vielä yhden jättikokoisen laastarin edelllisten päälle, kun haava vuosi vieläkin hiukan. Tärsky ei koheltajan vauhtia juuri hidastanut, jo ennen iltapalaa meno oli lähes entisellään ja seuraavina päivinä tapaus ei juuri mieltä enää vaivannut...

2-vuotias ja ensimmäinen kunnon arpi tulossa!

Huomenna olisi tarkoitus ottaa laastarit pois, joten sormet ristiin, että haava olisi umpeutunut siististi eikä arvesta tulisi kovin näkyvä. Tosin eiköhän näitä arpia tämä huligaani elämänsä aikana jonkin verran tule keräämään, joten mitä yksi nyt haittaisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti