tiistai 5. marraskuuta 2013

Huuu Halloween!

Kun tarhan oven pieleen ilmeistyi pari viikkoa ennen Halloweenia kurpitsakummituksia, niin pitihän sitä meidänkin askarrella aikamme kuluksi ulos koristetta. Muuten emme suunnitelleet Halloweenia isommin viettävämme, sillä tiesimme, että tarhassa pojilla olisi pikkukekkerit naamiaisasuineen ja tuumimme sen riittävän. Mutta kyllähän äiti nyt yhden kurpitsan poikien iloksi kaivertaa, eikös! ;)
Tästä se lähtee!

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni kurpitsoista ja täytyy myöntää, että luovuutta sai käyttää lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ensinnäkin luulin varsinkin sisuksen olevan pehmeämpää ja helpommin käsiteltävää, mutta jo ensimmäisestä viillosta totesin, että nyt etsitään jotain, millä hedelmälihaa saa vuoltua pois. Meidän kurpitsamme oli sen verran kapea, että edes hedelmäveistä ei saanut käsiteltyä kovin hyvin sen sisällä. Lopulta parhaimman vaihtoehdon tarjosi jätskijauha, tosin silläkin urakka oli aikamoista raaputtamista. Pojat auttoivat innolla nyppimällä kurpitsansiemeniä irti ja Joni mietti, että kuinkahan iso kurpitsa näistä saataisiin kasvatettua tuonne meidän pihalle.

Netistä löytyi läjäpäin mahtavia kuvia koristeellisista ja hirmuisen kammottavista kurpitsoista ja Jonilla oli valinnanvaikeutta päättää, millaisen naaman hän kurpitsaan haluaisi. No vaikeimman tietysti, monimutkaisin purukalustoin ja pikkutarkoin silmin... Aika pian tuli selväksi, että äiti ei taida nyt ihan saada toivomaasi kummitusnaamaa tehtyä, mutta onneksi hiukan helpotetu versiokin kelpasi.

Tadaa!
Kaksikasvoinen Janus-kurpitsamme
Komeasti kurpitsa heijasteli valoa iltahämärässä

BÖÖÖÖÖÖÖ!

HIHHIHHIII!!

































Joni halusi tehdä kurpitsasta vielä kurpitsapiirakkaa, joten sellainen otettiin yhden illan ohjelmalistalle. Löysin ohjeen, jossa mausteiksi käytettiin kanelia ja inkivääriä, mutta koska kaapista käteen sattui lähes tyhjä piparkakkumaustepussi, päätin vähän muokata ohjetta. Pussin pohjalla olikin yllättävän paljon maustetta, joten piirakastamme tuli enemmänkin joulunmakuinen piparipiirakka, jota oli muhevoittamassa kurpitsaseos... No, kermavaahdon kanssa tämä maistui oikein mainiolta, mutta ensi vuonna koitan saada enemmän kurpitsanmakua esiin!

Jouluinen kurpitsapiirakka

Toinen Jonin toive oli kurpitsakeitto, mistä ihmeestä tuo poika näitä ehdotuksiaan keksiikin?? Hokkaido-kurpitsasta saatiin aikaan pehmeänmakuinen keitto, joka yllätyksekseni katosi poikien suuhun ilman suurempia kitinöitä, vähän raejuustoa koristeeksi ja ääntä kohti!

Houkuttelevanvärinen annos kurpitsakeittoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti