Flunssakausi menossa täälläkin...

Joni oli jo kerran aikaisemminkin hiukan flunssainen, mutta viime viikon perjantaina kerhon jälkeen pojasta oli kaikki voimat pois, kuume nousi illaksi ja nenä on sen jälkeen vuotanut sellaisia matoja, että hirvittää. Eipä ole tuota vilperttiä vähään aikaan noin rauhallisenä päiväsaikaan nähnytkään! Alkuviikosta kuvioihin tuli yskä ja tämä viikko onkin otettu rauhallisesti, ulkoiltu on vain kauppareissuilla. Vaikka kuumetta ei enää ole ollut ja virtaa riittää saamaan äidin hermot kireiksi, niin tuimakas kevättuuli on pitänyt meitä sisällä. Samoin kuin Eliaksen alkava flunssakin. Kun tuo isoveli niin rakastaa pienempää, niin kyllähän ne pöpöt siinä mukana siirtyy...

Ei pieni flunssa perinteistä iltahauskanpitoa estä

Eilen Joni alkoi jo sinkoilla pitkin seiniä ja yskäkin oli hellittänyt, joten aamusta käytiin vähän puistoilemassa ja tänä aamuna pakkasin karavaanin vaunuihin ja suuntasin kerhoon. Siellä Joni sai purkaa intoaan ja kun muut vaikuttivat yhtä lailla räkäisiltä, niin tuskinpa me ketään sairastutettiin. Ehdittiin mukaan maalaamaan jopa pääsiäismunia...

Facebookin perusteella Suomessa tuntuu olevan menossa yksi kaikkien aikojen tautitalvista/-keväistä, joten eipä tällaista pikkuflunssaa nyt parane alkaa voivotella. Helpollahan me ollaan päästykin, kun ystävien päivityksiä lukee. Meitä varmaan auttaa tämä sosiaalisen verkoston vähyys, eipä me poikien kanssa päivisin ihmisiä paljon muuten kuin kerhossa ja kaupan kassalla nähdä. Tällä viikolla on ollut hiukan aikaa parantaa tätäkin puutetta, sain vihdoin viimein kirjoitettua Aarhusin tanskansuomalaisten yhdistykseen ja kysellä paikallisten suomalaisten lapsiperheiden yhteystietoja. Sieltä ei tosin olla vielä vastattu mitään, mutta onpahan aloite tehty.

Ensi viikolla pääsemme vierailemaan yhden neuvolantädin kautta tapaamamme äidin luona, hän onkin todella mukava, iloinen ja persoonallinen tapaus, jolla on tosi mielenkiintoinen perhe ja suku. Tänään sovimme myös ulkoilutreffien pitämisestä joku päivä yhden kerhossa käyvän puolalaisen äidin kanssa, joka asuu tässä melko samoilla kulmilla.

Nyt odotellaan isoveljeä heräileväksi ja Jaakkoa kotiin, jotta saan napata Eliaksen taas juoksulenkille kirittäjäksi ja treenin tehostajaksi. Aurinkokin paistaa viikonlopun alun kunniaksi ihanasti!!