Lastenlaulua mukaellen: "Keillä ryömitään ihan muuten vaan, kun maassa on nurmi ja kukkasia...keillä ryömitään ihan muuten vaan, no tietysti mee-ei-llä!"
Elias kyllästyi ilmeisesti odottamaan, että äiti, isä tai Joni ehtisivät tuoda kiinnostavat lelut lähelle ja lähti tänään kunnolla ryömimään. Tiistaiaamuna hän onnistui jo vetämään itseään puulattialla käsillään eteenpäinhiukan, eilen yritystä oli enemmän ja tänään ryömiminen onnistui hitaasti mutta varmasti kohti Jonin kiinnostavia autoja ja legoja myös matolla, kun poika hoksasi käyttää varpaitaankin... Voi sitä riemua, kun pääsee möngertämään kohti isää tai äitiä, naama on niin leveässä hymyssä, että korvatkin venyvät!
Joni oli reilun puoli vuotta ennen kuin hän innostui lähtemään liikkeelle kunnolla, mutta hänellä ei ollutkaan yhtä motivoivaa ympäristöä ja malliesimerkkiä ympärillä pyörimässä. No, ei huono juttu ollenkaan, lattialla viihtymisen voisi olettaa lisääntyvän. Tosin haittavaikutuksena tulee melusaasteen räjähdysmäinen kasvu, kun mitkään Jonin lelut eivät ole enää turvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti