Jeps, nyt jos joisin kahvia, niin sitä kuluisi varmaan useampi litra päivässä! Liekö tämä kevätväsymystä, univajeen purkautumista poikien muuttuneen nukkumajärjestelyn tuoman paremman unenlaadun vuoksi, alkavaa tautia vai serkkuni vihjaamaa hormonimuutosta, joka iskee tässä neljä kuukautta synnytyksestä, mutta nyt tarvittaisiin lisäenergiaa ja pirteyttä!
Alkuviikon olin nuutuneempi kuin ennen, mutta laitoin sen Eliaksen edelleen huononevien päiväunien piikkiin. Kunnolla tämä olotila iski oikeastaan eilen ihan yllättäen, syötin Eliasta ja luin Jonille kirjaa samalla, kun yhtäkkiä tuntui kuin joku olisi kiskaissut patterit pois. Olo meni ihan veltoksi ja silmiä painoi käsittämättömästi, olisin vaan halunnut käpertyä siihen sohvalle peiton alle ja nukkua kesään saakka.Tuntuu, että jos yhtään pysähtyy, istuu alas ja hengähtää, niin on tosi vaikea päästä enää liikkeelle... Parempi siis vaan pysyä liikkeessä, kyllähän sitä hommaa riittää! =)
Yö meni ihan tajuttomassa tilassa, mutta aamulla taas jaksoi vähän paremmin. Kerhossa Elias ei suotta viitsinyt taaskaan nukkua, joten eipä ollut aikaa istahtaa, sain onneksi Jonin kanssa maalattua vähän viime viikolla taikataikinasta tekemiämme taideteoksia. Jonin vedellessä päikkäreitään Elias halusi tietysti pitää seuraa minulle, vähän laadukasta äiti-kuopus-aikaa. Illalla Jaakko tuli kotiin ja katseli ikkunan takaa, että missähän Joni mahtaa olla, kun minä ja Elias vaan nukutaan sohvalla. Heräsin, kun Joni kiljaisi ikkunan vierestä leikeistään: "Isä, mä oon ollut tänään reipas!" Taisin torkahtaa viitisen minuuttia ja sitten vasta olinkin takussa!
Onneksi Elias piti saada vielä kunnon päikkäreille, joten poitsu rattaisiin ja ulos tuuleen, joka kyllä puhalsi taas unenpöppörön mennessään. Reipas puolentoista tunnin reissu ja lopuksi kaupan kautta kotiin vähän pirteämpänä.
Uudet paristot (tai energiajuomaa tai kahvijäätelöä) itselleni unohdin etsiä, mutta josko se tästä...
PS. Jaakko luki otsikon ääneen ja nauroi, samantien selän takaa iltapalapöydästä kuului: "kuka vei mun pikkuveljen?" =)
Tuttua niin tuttua. Annat iltasin Jaakolle enemmän vastuuta ja meet ite vaikka makaan sohvalle. Toisaalta sit kyllä nukahtaa takuuvarmasti. Toi kausi ei kestä onneksi hirveen kauaa. Mulla osu siihen 4kk kohdalle vielä imetyksen lopetus (lue: hormonit mäkeen) ja lasten kanssa keskenään pärjääminen viikkotolkulla sekä vielä pihlan madottomaakin mahdottomat raivarit ihan joka asiasta! Nytkun sitä jälkeenpäin ajattelee niin kuinkahan sitä on jaksanu. Mutta siis sen voin sanoa että kaiken jaksaa kyllä kunhan asennoituu oikein. Eikä yritä olla superihminen, siis antaa ittensä löysäillä vähän asioissa jotka ei oo niin tärkeitä.
VastaaPoistaJaksamista sinne kevääseen ukkojesi kanssa ;)
Sulla on kyllä ollut vielä astetta tai paria rankempaa toi vaihe, eihän tää mun juttu ole mitään... =)
VastaaPoistaSain viikonloppuna vähän extrahuolenpitoa, kun Jaakko nousi poikien kanssa seitsemältä ylös ja mä jatkoin autuaasti unia. Lauantaina pikkumies kävi vaan syömässä aamun mittaan ja otettiin yhteiset torkut, sunnuntaina pötkötin ihan itsekseni ysiin saakka. Sitten lähdettiin koko sakki tuulettamaan väsymystä pois, mä juoksin vaunujen kanssa ja Jaakko ja Joni kiritti pyörällä.
Jaakko on kyllä ottanut poikien hoitoa hyvin kontolleen, huomaa, että toisen lapsen kanssa on varmemmat otteet ja muutenkin luottavaisemmalla mielellä omasta pärjäämisestä! Ei voi kuin antaa kiitosta, yhteispelillä tää sujuu ihan mukavasti!