Mols Bjerge = äidin puolenpäivänvapaa

Tanskassa on virallisia vapaapäiviä (ilmeisesti) eniten Euroopassa. Helluntaitakin juhlittiin kaksipäiväisesti ja Jaakolla oli vapaapäivä maanantaina. Olimme Christinen, erään tanskankurssilaisen kanssa sopineet, että voisimme tehdä tuolloin jotain yhdessä Jaakon vahtiessa poikia. Päivä oli mahtavan aurinkoinen, joten elokuvissa istuminen ei kiinnostanut. Onneksi aamusella muistin vuokranantajamme kertoneen eräästä lähettyvillä olevasta ulkoilualueesta, jossa olevilta kukkuloilta näkee hyvällä säällä pitkälle.

Kiivaan asioidenjärjestelyaamun jälkeen suuntasimme lenkkareinemme, kameroinemme ja vesipulloin varustautuneina kohti Knebelin lähellä sijaitsevaa Mols Bjergeä. Jo ajomatka oli elämys, näimme muutamia idyllisiä pikkukylä olkikattoisine taloineen ja kesän vehreys oli täälläkin upeana kontrastina keltaisille rapsipelloille. GPS:n ja summittaisen kartan avulla löysimme lopulta pienten maastopyöräilijöiden rakastamien hiekkateiden päästä P-paikan, johon jätimme auton. Alueella oli muutamiakin reittejä, mutta valitsimme sellaisen, jolta pääsisimme kiipeämään kukkuloiden huipulle. Seutu oli suurimmalta osin kumpuilevia niittyjä, joilla lehmät laidunsivat ja lopuilta osin tanskalaisella tavalla metsäistä, eli pieniä metsiköitä siellä täällä.

Tanska - pannukakkumaa

Pienen haeskelun jälkeen - tästä laitan "suunnistajana" syyn kyllä kartalle, löysimme lopulta Tre højelle eli "kolmelle kummulle", alueen toiseksi korkeimmalle paikalle, 127 m merenpinnasta. Tällä alueella on kymmenkunta viikinkien hautakumpua.Täältä oli hienot näköalat yli niittyjen, merenlahden toisella puolella sijaitsevaan Aarhusiin saakka. Christine totesi aika kattavasti, että hän ei todellakaan ole vielä valmis lähtemään Tanskasta kotiin USA:han, kun löytää tällaisia paikkoja. Ymmärrän nyt, miten intiaaneilla voi olla satakin sanaa vihreälle ja eskimoilla lumelle... Ei sitä vihreyttä voi oikein kuvailla sanomalla vain, että ympärillämme oli vihreää.

Tovin maisemaa ihailtuamme lähdimme jatkamaan matkaa, reitti vei lehmiaitaukseen, joten sinne sitten. Christine toivoi, että tapaisimme vain hyväntuulista maitokarjaa. Yhden sähkölankapujottelun ja muutaman ruohikkopolkuisen kilometrin päästä olimme taas autolla. Matka kotia kohti alkoi, mutta onneksi meillä oli aikaa pysähtyä rantakahvilaan tanskalaiselle "gamlatids is":lle eli jätskitöttörölle. Mukavia muistoja edellisestä Tanskan reissusta, tötörön päälle plötsähti reilu kauhallinen jotain, jota voi kuvailla vain sanoilla sulanut vaahtokarkki ja kunnon turaus mansikkahilloa.

Kahvilan kohdalla oli kapea kannas, joka näytti johtavan jollekin rauniolle ja koska kova kiire meitä ei vielä vaivannut, niin suuntasimme sinne. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen olimme Kaløn linnanraunioilla, yhdellä Tanskan vanhimmista säilyneistä rakennuksista. Vuonna 1313 rakennettu ja 1672 hajoitettu linnaraunio kuuluu Tanskan tämänhetkiseen suojelu- ja restaurointiohjelmaan.

Mielenkiintoista tutkittavaa horisontissa

Kaløn raunioiden vartijat

Mukava päivä jatkui mukavasti iltaankin saakka, pojat olivat pärjäilleet hienosti, tosin pienimmäisen repaleiset päiväunet aiheuttivat päänvaivaa, mutta hyvin oli Jaakko siitäkin selvinnyt. Vastassa oli hyväntuulista sakkia ja iltatoimetkin sujuivat kiukuttelematta. Minulle luvattiin myös toinenkin vapaapäivä joskus tulevaisuudessa, jipii!

Lastenhoidon ulkoistamista osa 1 - naapurin lapset ottavat Jonin mielellään mukaan 

Lastenhoidon ulkoistamista osa 2 - yhteistä kieltä ei tarvita