Tässä bloggauksessa ei kuvia
Suomenreissulta olekaan, lähdimme matkaan tarkoituksena käyttää
vanhempiemme kameroita ja käytimmekin, kuvat vain loppuhässäkässä
unohtuivat mummoloiden tietokoneille... Ehkä syssymmällä sitten...
Lentomatkat sujuivat meidän kokeneilta
reissaajilta hienosti, Joni viihtyi lastenohjelmien parissa ja Elias
torkkui osan matkasta. Onni onnettomuudessa oli yhden
halpalentoyhtiön mentyä juuri ennen lähtöämme konkurssiin, että
lennot Tampereelle aikaistuivat huomattavasti. Koska tarkoitus oli
ajaa vielä Tampereelta kolmen tunnin päähän Alahärmään, oli
mukava olla Pirkkalan kentällä jo puoli seitsemältä illalla puoli
kahdentoista sijaan...
Äitienpäiväviikonloppuna Joni
opetteli ajamaan poikien uudella sähköautolla mummelin ja paapan
luona. Aluksi tärkeintä oli radion päällelaitto ja aina välillä
autosta pois hyppääminen renkaiden tarkistamiseksi, mutta kohta
pujoteltiin, peruutettiin ja parkkeerailtiin. Onneksi auton
maksiminopeus on vain kolme kilometriä tunnissa, joten juosten ehtii
vähän pidemmältäkin perään.
Tärkeimmän ohjelman lisäksi kävimme
siivoilemassa hiukan isun pihaa ja näimme Jaakon serkkuja
perheineen. Haravointi jäi lähinnä juoruilemiseksi, tulimme
strategisesti liian myöhään paikalle... Oli hurjan mukava nähdä
kaikkia ja kyllä taas piti silmiä hieraista pari kertaa, kun
poikien pikkuserkut olivat kasvaneet vajaassa puolessa vuodessa
vaikka kuinka - kaikista uusista taidoista puhumattakaan!
Aika kuluu liian nopeasti kun on
hauskaa, maanantaina suuntasimme takaisin Nokialle Seinäjoen ja
kummitytön luona vierailun jälkeen. Sitten olikin vuorossa
promootiojuhliin valmistautumista puvun korjailun ja kenkiin
totuttelun kera, tuliaisten hankkimista, Pinsiön vierailu, poikien
serkkujen yökyläily (huh hei sitä hulinaa!), isomummun vierailu ja
puistoilua. Siinä ne päivät vierähtivätkin!
Perjantaina oli vuorossa poikien
ensimmäinen yhteinen hoitopäivä mummolassa, kun me vanhemmat
suuntasimme Jaakon promootioon. Juhlallisuudet pidettiin
Tampere-talossa, ensin oli vuorossa pitkä (ei suinkaan tylsä),
muutamin kommelluksin höystetty promootioakti, jossa kaikki 185
tohtoria ja 8 kunniatohtoria promovoitiin kukin erikseen.Lisäksi
ohjelmanumeroihin kuului oopperalaulua ja puheita. Sää ei suosinut
juhlakulkuetta Aleksanterinkirkkoon jumalanpalvelukseen, vaan
promovoidut kuljetettiin busseilla. Minä liukesin siinä vaiheessa
mummolaan välisyötölle ja vaatteidenvaihtoon ennen iltajuhlaa.
Ensimmäinen yhteinen iltavapaa sitten Eliaksen syntymän oli mukava
ja vaikka väsytti, niin ei haitannut! Hieno illallinen poromoussen,
“Sorsapuiston” sorsan ja suklaakakun kera huipentui hauskaan
stand up-/taikuriesitykseen sekä vanhojentansseihin, joista on
muuten todisteita! Loppuillasta meitä viihdytti Puhtaat Paperit...
Kuten aikaisemminkin, lasten kosto on
nopea ja säälimätön, joten herätys myöhäisen illan jälkeen
oli kuudelta. Lisäksi Joni oli kuumeinen ja jouduimme vierailemaan
lääkärin pakeillakin vielä ennen kotiinlähtöä. Osasyy siihen,
miksi Joni ei aina tottele löytyi lääkärissä, pojan toinen korva
oli aivan täynnä “pikku Myyn eväitä”, siis ihan
kirjaimellisesti kuuro! Eipä muuta kuin öljyä korvaan pehmittämään
mönjää ja kotona sitten lääkärin vastaanotolle. Nyt on korva
puhdas ja poika kuulee – aina kun haluaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti