Tutustu tanskalaisiin...

Nyt kun täkäläisiä ihmisiä on jonkin aikaa seurannut ja heihin hiukan tutustunut, niin alkaa huomata yhtäläisyyksiä ja eroja suomalaisiin. Yhtä melankolista, pessimististä ja synkkää kansaa tästä ei saa tekemälläkään, mutta sellainen pieni realismin ja pessimismin välillä vaihteleva pohjavire kuultaa läpi. Ystävällisiä ja auttavaisia tanskalaiset kuitenkin ovat, sinun pitää vain tehdä itse aloite! Ja he puhuvat mielellään myös englantia, ainakin täällä suuremmassa kaupungissa. Koitan kuitenkin aina osaamiseni mukaan puhua, kysyä ja vastata tanskaksi, koska onhan kohteliasta edes yrittää käyttää heidän kieltään!

Tanskalaiset ovat hiukan samaan tapaan varautuneita uusien ihmisten kanssa kuin suomalaisetkin, kestää jonkin aikaa ennen kuin heidän kanssaan pääsee paremmin tutuiksi. Heidän elämänsä on keskittynyt työyhteisön, kodin ja harrastus- tai järjestötoiminnan ympärille, siellä he verkostoituvat ja saavan ystäviä, joiden kanssa tulevat läheisemmiksi. Heidän on vaikea luoda suhteita ihmisiin, joiden kanssa heillä ei ole mitään yhdistävää, ainakaan alkuun. Oma tila on heille hyvin tärkeää, pienistä eleistä, kuten kassahihnalle ostosten peräänlaitetusta erottimesta tietää, haluavatko he minkäänlaista kontaktia muihin. Kun sitten ollaan riittävän tuttuja, niin he ovat hyvinkin avoimia elämästään ja perheestään...

Kerhossa muutama ensimmäinen viikko oli vähän hankala minulle, kun kaikki äidit eivät edes moikanneet uutta ja vielä tanskaa osaamatonta äitiä, mutta nyt olen päässyt hiukan paremmin mukaan. Ainakin suurimman osan kanssa. Parhaimpia juttukavereitani ovat yhden aasialaisen pojan adoptioäiti, pari muuta ikäistäni äitiä ja lastenhoitajaa sekä aivan ihana puolalainen nainen, jolla on Jonia vuoden nuorempi tyttö. Honoritan kanssa löysimme yhteisen sävelen heti, ehkä osin koska me molemmat olemme ulkomaalaisia emmekä osaa tanskaa. Hän on valtavan elämänmyönteinen, iloinen, auttavainen ja onnellinen pikkutytöstään. Ja puhelias, hänen kanssaan voisin höpötellä loputtomiin, mikä on ihanan rentouttavaa!

Lisäksi neuvolan kautta löysin yhden tanskalaisäidin, joka on opiskellut ja opettanut kieliä ja osaa myös hieman suomea. Myös hänen kanssaan meillä synkkaa hyvin, näillä muutamalla tapaamiskerralla aika on lentänyt ja puhuttavaa riittää laidasta laitaan.  Hän on kysellyt Suomen kulttuurin ihmeellisyyksistä, kuten miesten ja naisten yhdessä saunomisesta, lumikylvyistä ja oudoista “urheilulajeista”. Suomen koulujärjestelmästäkin on juttua riittänyt, tanskalaiset pyrkivät kovasti Suomen opetusmalliin ja minä kerron, että Suomessa opetusta pyritään uudistamaan taas toiseen suuntaan... 

Anita on matkustanut lapsena vanhempiensa työn vuoksi ympäri Eurooppaa ja osaa katsoa asioita vieraan vinkkelistä oudoksumatta hassujakaan kysymyksiä. Nykyisin hän toimii teknisenä kielenkääntäjänä ja hänet palkattiin juuri yhteen maailman arvostetuimmista tulkkiyrityksistä, pääkonttorin osoite löytyy Manhattanilta. Hänen veljensä on työskennellyt kokina lähes parikymmentä vuotta ja ollut useissa huippuravintoloissa hommissa. Pari vuotta sitten hän oli kokenut tehneensä kaiken sillä saralla ja alkanut opiskella oopperalaulua sillä seurauksella, että kuukausi sitten hänet oli kiinnitetty Metropolitan-oopperaan Manhattanilla... Mielenkiintoisia ihmisiä sitä tuleekin eteen!!