Touhua ja tohinaa

Huh, kiireinen viikko takana ja toinen samanmoinen edessä! Anteeksi, blogin päivitys on jäänyt muiden hommien jalkoihin ja luultavasti pari seuraavaa viikkoakin on aika hiljaista...

Jaakko lähti aamupäivästä Saksaan työmatkalle ja palailee sieltä tiistai-iltana, me pidämme taloa pystyssä ja pakkailemme muiden hommien ohella matkalaukkuja. Perjantaina suuntaamme Suomeen juhlistamaan Jaakon promootiota, äitienpäiväviikonlopun vietämme Pohjanmaalla ja ajelemme sieltä sitten Nokialle vanhempieni luo. Tampereen teknilisen yliopiston tohtoreita juhlistetaan torstaista lauantaihin erilaisin tapahtumin. Varsinaisen perjantaisen juhlapäivän päätteeksi pojat pääsevät mummun ja taatan hoiviin yökylään ja me vanhemmat hienolle illalliselle. Millähän meikkimäärällä väsymyksen merkit saisi pois kasvoilta? Vaan taitaapa siellä olla muitakin pienten lasten vanhempia...

Viime viikonloppu meni kaupungilla kenkäostoksilla – vain Jonille, ylpeänä voin todeta, etten edes harkinnut koittavani itselleni yksiäkään pareja! Se jatkui äidin laatuajalla ruokakaupassa yhden kerhoäidin kanssa – Elias oli pitänyt protestiksi isää kovilla tuon ajan. Ja loppuhuipennukseksi sateisena sunnuntaina tyhjennettiin, järjesteltiin ja siivottiin yläkerran parvet. Nyt on kaikki ylimääräiset keittiötavarat järjestyksessä ja lastenvaatteet kokojärjestyksessä odottamassa tulevaa käyttöä! Oi ihanaa, vihdoin! Vieraille on lisäksi tehty oma soppi parvelle ja ilmapatjan mukavuus tuli testattua ¾ perheen voimin. Elias koitti sinnikkäästi ylettyä tikapuiden alimmalle puolalle, muttei onnistunut onneksi vielä.

Arkiviikko aloitettiin leikkikerhon retkellä Springhalleniin, liikuntahalliin, jossa oli kaikenlaisia trampoliineja, upottavia patjoja, kiipeilyseiniä, palloja, juoksuratoja, sokkeloita, liukumäkiä yms aktivoimassa ja kehittämässä lasten motoriikkaa. Energiaa tuli purettua tehokkaasti, sillä takaisintulomatkalla Joni meinasi jo nukahtaa vaunujen päällä osin retkottaen ja kotona uni maittoi hyvin äidin ahertaessa kapustan varressa muutaman päivän ruoat.

Tiistai pyhitettiin puistoilulle, kun muutamaan päivään ei oltu ehditty ulkoilla. Vappu ei täällä näy oikeastaan mitenkään, se on vapaapäivä vain joillekin tuntityöläisille, joten normaalista poiketen minua ei juhlittu Suomen mittakaavassa... Leivoin pikaisesti tanskan tunnin piristykseksi muffinsseja ja hauskuutta opiskeluun toi hiukan takelteleva tanskankielinen onnittelulaulu. Ehdin tuskin kotiin, kun Joni ja Jaakko säntäsivät viereiselle nurmikentälle kokeilemaan uuden jalkapallon pomppuominaisuuksia ja juniorin parkumisen vuoksi seurasimme pian perässä. Allaolevat kuvat ovat edelliseltä viikolta, kun oli hiukan viileämpää!

Uuups!

Saakutin isä, kamppasit mut!

Kannustusjoukot mukana

Keskiviikkona askartelimme kerhossa vielä rautalanka-sukkahousutaideteoksia, niistä kuvia sitten, kun saamme ne kotiin ensi viikolla. Taas yksi hauska sukkahousuniksi!! Illalla oli taas mitä mahtavin keli, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpöä oli lähemmäs parikymmentä astetta ja me harmittelimme vain keskeneräistä pihaamme, jossa ei voi oikein aikaa viettää. Olohuoneen ovi oli sepposen selällään ja pojat leikkivät “ulkosalla”.

Torstaita Joni oli odottanut kuin kuuta nousevaa, kun tanskalaisen ystävämme Anitan piti tulla kylään Benjamin-vauvan sekä 4-vuotiaan Björne-pojan kanssa. Olimme suunnitelleet piknikiä puistoon, niin että pojat saisivat riehua sydämensä kyllyydestä keskenään. Aamupalapöytään saimme kuitenkin huonoja uutisia, kun Björne oli väen vängällä halunnut lähteä vierailun sijaan tarhaan. Sovimme kuitenkin, että Anita tulee joka tapauksessa ja menemme puistoon piknikille. Vietimme siellä hauskan parituntisen, Joni leikki hetken, mutta halusi aika pian alkaa piknikille ja herkutteli sitten pitkään ja hartaasti kanapastasalaatilla, omenalla ja mehulla... Anita kertoi, että Björne on todella ujo ja pidättyväinen uusia ihmisiä kohtaan aika pitkään. Teimme seuraavat treffit heidän kotiinsa, jolloin Björne olisi tutussa ympäristössä eikä uusia asioita tulisi liikaa kerralla.

Perjantaina saimme viettää vapaapäivän, kun Tanskassa juhlittiin Suurta Rukouspäivää. Aikaisemmin 1700-luvulla Tanskassa oli monia pieniä rukouspyhiä, mutta piispa oli todennut työläisten saavan liian paljon vapaapäiviä ja päättänyt laittaa kaikki pikkupyhät yhteen yhdeksi suureksi. Vapaapäivän kunniaksi ilma oli taas vähän tuulinen ja sateinen, kuten turhan usein täällä ollessamme, joten kotipäiväksi se taas meni. No, saimmepahan jatkettua viimeisiä järjestely- ja siivoushommia!

Jonin sitkeä flunssa on taas uusinut sen verran, että toissayö meni niistäessä. Eilen käytiin pikaisesti vain ruokakaupassa, Ikeassa etsimässä lipastoa (ja jätskillä) sekä urheilukaupassa – eikä tälläkään kertaa tarttunut kenkiä matkaan! Vielä vähän tehokasta siivousta, poikien tavaroiden kasailua reissua varten sekä leikkimistä, niin johan sekin päivä hujahti ohi. Tänään meillä oli asuntonäyttö, kun vuokranantajamme yrittää myydä viereen rakennettavaa paritaloa. Koska näyttö osui aika hyvin lounasaikaan, kävimme poikien kanssa Ikeassa törsäämässä viisi kruunua eli noin 75 senttiä lasten lihapulla-perunamuusiannokseen, lisukkeena oli maitoa ja luomujätskipuikko sekä kanta-asiakaskortilla teetä/kahvia/kaakaota ilmaiseksi. Kerrankin täällä törmättiin johonkin edulliseen, halpaan suorastaan! Kotiin päästyämme vuokranantajamme toi meille viinipullon kiitokseksi, vaikkei täällä kukaan sitten ollut käynytkään. No, tulipahan taas siivottua!

Tulevalla viikolla pitäisi vaunuilla viiden kilometrin ja yhden Tanskan suurimman mäen päähän Lisbergiin Anitan luo, käydä kerhon kautta Aarhusin vuotuisessa lastenmusiikkitapahtumassa, pakkailla ja tietysti kerhoilla vielä perjantaina lähtöpäivänä. Ei ainakaan ohjelmasta ole puutetta! Pitää kuitenkin seurata tuon Jonin vointia, ettei sitten Suomessa tarvitsisi koko viikkoa viettää punkan pohjalla, tekemistä riittäisi varmasti niin pyöräilyn, autoilun kun kavereiden näkemisen merkeissä...

Nyt pitäisi lähteä petiinpäin, mutta kuinkahan sitä onnistuu, kun talo on hiljainen ja olisi rauha vaikka vastailla sähköposteihin... Olen kyllä jo oppinut, että lapsen kosto on nopea, joten pahimpaan varautuen: Hyvää yötä!

PS. Mukaan on jo pakattu vähän väkeviä tuliaisia Seinäjoen suuntaan, spesiaalinumero Jylland's Postia, lämpötolpan avain, kesäinen synttärilahja sekä muuta pientä kivaa pienille kivoille ihmisille. Tuliaistoiveensa tunnistavat voivat huutaa HEP!